Syöpäsanasto S - Ö

Terminaalihoito. Ennen kuolemaa annettu oireenmukainen, elämänlaatua parantava hoito tilanteessa, jossa parantavaan hoitoon ei enää ole mahdollisuuksia. Sanalla tarkoitetaan erityisesti saattokodeissa annettavaa hoitoa.

 

Hoitolaitos, jossa annetaan saattohoitoa (vertaa Saattohoito).

 

Katso Ilmaantuvuus.

 

Tukikudoksen pahanlaatuinen kasvain, joka saa alkunsa esimerkiksi luu-, rusto-, lihas- tai rasvakudoksesta.

 

Hermotukisolujen (Schwannin solujen) hyvänlaatuinen kasvain.

 

Katso Varmistusleikkaus.

 

Kasvain, jossa on pintasolukosta ja tukisolukosta alkunsa saaneita kudoksia. Sekatuumoreita esiintyy esimerkiksi sylkirauhasissa. Sekatuumorien uusi nimi on pleomorfinen adenooma.

 

Katso Etäpesäke.

 

Puolipahanlaatuinen. Sana tarkoittaa kasvainta, joka ei ole aivan hyvänlaatuinen, mutta jonka keskimääräinen kliininen kulku ei ole yleensä varsinaiselle pahanlaatuiselle kasvaimelle ominainen. Kasvaimen luonne voidaan määrittää semimaligniksi mikroskooppitutkimuksessa. Esimerkiksi jotkut munasarjakasvaimet kuuluvat tähän ryhmään.

 

Yleisin kiveskasvain. Vastaavaa munasarjakasvainta kutsutaan dysgerminoomaksi.

 

Solaarikeratoosi. Auringonvalolle alttiin ihoalueen pintasolukon rakennepoikkeavuus, jota pidetään syövän (levyepiteelikarsinooman) esiasteena.

 

Vanhuudensyylä, seborrooinen keratoosi, seborrooinen verruka .Ihon pintasolukon hyvänlaatuinen liikakasvu.

 

Eräs harvinainen kiveskasvaintyyppi, joka on saanut alkunsa kiveksen siementiehyiden tukisoluista (Sertolin soluista).

 

Taudin tai sen esiasteen etsiminen oireettomasta väestöstä yksinkertaisella menetelmällä joukkotarkastuksessa. Vain osa seulonnassa todetuista syöpäepäilyistä varmistuu lopulta syöviksi. Syöpäseulonnan tavoitteena on joko varsinaisen syövän syntymisen ehkäisy tai syövän löytyminen varhaisvaiheessa sen hoidettavuuden parantamiseksi. Syöpään kohdistuvia vakiintuneita seulontaohjelmia ovat solututkimukseen perustuva kohdun kaulaosan esiasteseulonta (Papa-seulonta) ja mammografiaan perustuva rintasyöpäseulonta. Käynnissä on laajatutkimus, jossa selvitetään seerumin prostataspesifisen antigeenin eli PSA:n määrityksen soveltuvuutta eturauhasen syövän seulontaan. Toisessa tutkimuksessa selvitetään, soveltuuko ulosteen veritesti (veren toteaminen ulosteessa) suolistosyövän ja sen esiasteiden seulontaan.

 

Eräs lymfoomatyyppi.

 

Vemmelsuoli. Paksusuolen viimeinen osa, joka seuraa laskevaa paksusuolta ja jatkuu peräsuolena.

 

Interstitiaalinen sädehoito, brakyterapia. Sädehoitotapa, jossa säteilylähde viedään kudoksen sisään (mm. jotkut pään ja kaulan syövät, eturauhasen syöpä) tai elimen onteloon (mm. kohtusyöpä).

 

Yhdyssanojen jälkiosana käytetty tähystystä merkitsevä sana. Esimerkiksi bronkoskopia on kehkoputken tähystys, rektoskopia peräsuolen tähystys ja gastroskopia mahantähystys. Yksinään skopia-sana ei ole käytössä.

 

Katso Seniili keratoosi

 

Sytostaatti. Suuri ryhmä syövänhoitoon käytettyjä lääkeaineita, jotka tuhoavat syöpäsoluja tai estävät niiden jakautumista.

 

Katso Pleomorfia.

 

Katso Irtosolututkimus.

 

Pernan poisto.

 

Katso Levinneisyysaste.

 

Sädehoitomuoto, jossa sädetettävään kohteeseen (esimerkiksi aivokasvaimeen) kohdistetaan säteilykeila useasta eri suunnasta niin, että kasvaimen ulkopuolinen tervekudos saa säteilyä mahdollisimman vähän. Stereotaktinen sädehoito edellyttää tarkkaa tietoa hoidettavan alueen sijainnista, koosta ja muodosta.

 

Katso Avanne.

 

Eräs endometriumin eli kohdun sisäkalvon syövän tyyppi.

 

Ihonalainen.

 

Katso Avanne.

 

Katso Kasvunrajoitegeeni.

 

Ihossa oleva hyvänlaatuinen hikirauhaskasvain.

 

Katso Oireyhtymä.

 

Pienimolekyylisiä valkuaisaineita, joilla on monenlaisia tehtäviä elimistön erilaisissa prosesseissa, esimerkiksi tulehduksessa. Sytokiineja ovat mm. interferonit, interleukiinit ja lymfokiinit.

 

Katso Irtosolututkimus.

 

Katso Solunsalpaaja.

 

Solun perintöaineksen osa, joka on tärkeä syövän synnyssä ja kehittymisessä. Erilaiset ulkoiset tekijät voivat muuntaa syöpägeenin rakennetta ja toimintaa siten, että solu muuttuu pahanlaatuiseksi.

 

Joukko organisaatioita (yhdistyksiä, säätiöitä, laitoksia), jotka toimivat yhdessä valtakunnallisesti. Syöpäjärjestöihin kuuluvat Suomen Syöpäyhdistys ry (perustettu 1936), joukko maakunnallisia syöpäyhdistyksiä eri paikkakunnilla toimivine alaosastoineen, Suomen Syöpäpotilaat ry, muutamat muut potilasyhdistykset, Syöpäsäätiö sekä tutkimustyön tukemiseen keskittynyt Syöpätautien Tutkimussäätiö. Epidemiologinen syöväntutkimuslaitos Suomen Syöpärekisteri toimii Suomen Syöpäyhdistyksen yhteydessä. Syöpäjärjestöt ylläpitävät saattohoitokoteja, ja aikaisemmin Syöpäjärjestöt ylläpitivät poliklinikoita ja laboratorioita eri puolilla Suomea ja syöpätautien sädehoitoon keskittynyttä sairaalaa (Radiumkotia) Helsingissä. Syöpäjärjestöt käynnistivät Suomessa Papa-seulonnat kohdunkaulansyövän ehkäisemiseksi, mammografiaseulonnat rintasyövän varhaisvaiheiden toteamiseksi ja uusimpana suolistosyövän seulonnat 2000-luvulla. Suomen Syöpäyhdistys julkaisee lehteä Syöpä-Cancer.

 

Tutkimuslaitos, joka kerää tietoja syövän esiintymisestä väestössä, julkaisee syöpätilastoa ja tekee epidemiologista ja tilastollista syöpätutkimusta. Suomen Syöpärekisteri perustettiin 1952.

 

Katso Merkkiaine.

 

Kasvaimen ominaisuus: sädeherkkään kasvaimeen sädehoito tehoaa hyvin. Vastakohta on säderesistentti kasvain, johon sädehoito tehoaa huonosti.

 

Keskeinen syövänhoitomuoto, jossa kasvainkudokseen kohdistetaan ionisoivaa säteilyä. Tarkoituksena on tuhota kasvainkudosta. Joskus sädehoitoa annetaan myös hyvänlaatuisiin tiloihin, esimerkiksi kivun hoitoon.

 

Stereotaktisen sädehoidon muoto, jossa potilaalle annetaan yksi tarkasti kohdistettu säteilyannos. Sädekirurgian hoitokohteita ovat mm. aivokasvaimet ja aivoissa sijaitsevat etäpesäkkeet.

 

Aineita, joiden vaikutuksesta sädehoidon teho syöpäkudokseen paranee.

 

Leikkaus, jossa pyritään säästämään mahdollisimman paljon normaalikudoksia. Käsite on vakiintunut tarkoittamaan sellaista rintasyöpäleikkausta, jossa kasvaimen mukana poistetaan vain osa rintaa.

 

 

Eräs antiestrogeenisesti vaikuttava lääkeaine (katso Antiestrogeenit).

 

Lymfosyyttiryhmän soluja, joille on ominaista kyky tietyissä oloissa tappaa syöpäsoluja ja joilla on tärkeä merkitys syövän syntyyn kohdistuvassa kokeellisessa tutkimuksessa.

 

Sädehoitotapa, jossa päivittäiset pienet säteilyannokset eli –fraktiot annetaan kahtena tai useampana jaksona, joiden välissä on hoitotauko (vertaa Jaksotettu sädehoito).

 

Esimerkiksi kiveksessä ja munasarjassa esiintyvä kasvain, jossa on monenlaisia kudoksia ja rakenteita: pintasolukkoa, rauhaskudosta, lihasta, rustoa jne. Teratoomia on sekä hyvän- että pahanlaatuisia.

 

Katso Saattohoito.

 

Kives.

 

Tärkein miessukupuolihormoni eli androgeeni.

 

Rintakehä. Thoraxin röntgenkuvaus on keskeinen tutkimus syövän diagnostiikassa ja potilaiden seurannassa.

 

TT- eli CT-tutkimus. Röntgentutkimusmenetelmä, jossa tietokoneen avulla tuotetaan joukko yhdentason kuvia ja jossa voidaan muodostaa myös kolmiulotteisia kuvia kasvaimesta ja sen ympäristöstä. Tietokonekerroskuvausta käytetään etenkin sädehoidon suunnittelussa (annossuunnittelussa), johon varsinaisen sädehoidon toteutus perustuu (vertaa Annossuunnittelu).

 

Katso Tietokonekerroskuvaus.

 

Syövän kansainvälinen levinneisyysluokitusjärjestelmä, joka perustuu kasvaimen kokoon (T = tumour), arvioon etäpesäkkeiden esiintymisestä alueellisissa imusolmukkeissa (N = node) ja arvioon etäpesäkkeiden olemassaolosta muissa elimissä (M = metastasis). TNM-luokitus perustuu mm. potilaan kliiniseen tutkimukseen, kuvantamis- ja tähystyslöydöksiin ja koepaloista saatavaa tietoon. Kasvaimen levinneisyys (TNM-luokka) pyritään aina arvioimaan ennen potilaan hoitoa. Potilaan kasvaimen TNM-luokka vaikuttaa hoidon valintaan ja antaa viitteen potilaan ennusteesta.

 

Arvio potilaan kyvystä suoriutua päivittäisistä toiminnoistaan. Asteikon toisessa päässä ovat suorituskyvyltään normaalit potilaat, toisessa päässä erittäin huonokuntoiset potilaat.

 

Katso Kerroskuvaus.

 

Rintakehän avaus. Esimerkiksi keuhkosyöpäleikkaus alkaa torakotomialla.

 

Henkitorvi.

 

Kurkunpään poiston yhteydessä tehtävä pysyvä avanne henkitorvesta ihon pinnalle. Potilas hengittää trakeostooman kautta.

 

Rinnanpoiston jälkeen tehtävä korjaus- eli rekonstruktioleikkaus, jossa vatsanseudun ihosta ja ihonalaisrasvasta rakennetaan uusi rinta. Lyhenne tulee sanoista transverserectus abdominis musculocutaneous.

 

Verihiutaleiden eli trombosyyttienvähyys.

 

Toinen imusolujen (lymfosyyttien) kahdesta päätyypistä. Se syntyy luuytimessä, kypsyy kateenkorvassa ja reagoi antigeeniin. Ns. soluvälitteinen immuniteetti perustuu T-solujen toimintaan.

 

Katso Lymfooma.

 

Katso Melanooma.

 

Transurethral resection of the prostate, eturauhasen höyläysleikkaus. Virtsaputken kautta tehtävä leikkaus, jossa eturauhaskudosta poistetaan pieninä lastuina erityisellä instrumentilla. Tavoitteena on helpottaa virtsantuloa. TURP tehdään tavallisesti eturauhasen hyvänlaatuisen taudin oireiden helpottamiseksi, mutta joskus höyläyslastuista löytyy mikroskooppitutkimuksessa yllättäen syöpäkudosta.

 

Yleisnimitys kudosmuutokselle, joka ilmenee kyhmynä, sormin tunnettavana kasvainmaisena muodostumana. Periaatteessa tuumori on mikä tahansa patti (tulehdus, rakkula jne.), mutta käytännössä se tarkoittaa useimmiten samaa kuin kasvain, joka voi olla hyvän- tai pahanlaatuinen.

 

Katso Brakyterapia.

 

Kateenkorvan kasvain, joka sijaitsee välikarsinassa rintalastan takana.

 

Kilpirauhanen.

 

Kilpirauhasen poisto.

 

Basaliooma, basaalisolukarsinooma, carcinoma basocellulare. Ihon pintakerroksen (orvaskeden) tyvisolukosta alkunsa saanut yleinen pahanlaatuinen kasvain, joka lähettää etäpesäkkeitä vain harvoin.

 

Kehonontelon (keuhkopussinontelon tai vatsakalvonontelon) tai ontelomaisen elimen (mm. keuhkoputken, mahan, suolen, virtsarakon ja kohtuontelon) silmämääräinen tutkiminen ohuen putken ja siinä olevan optisen laitteen avulla. Tähystykset ovat tärkeä osa syövändiagnostiikkaa, ja niiden yhteydessä otetaan usein koepaloja ja solunäytteittä.

 

Kehononteloiden (keuhkopussinontelon tai vatsakalvonontelon) tai onteloelinten (mm. mahan, suolen, virtsarakon, kohdun) tähystyksen yhteydessä tehtäviä kirurgisia toimenpiteitä (esimerkiksi koepalanotto, polyypin poisto, eturauhasen höyläysleikkaus, virtsarakon syövänleikkaus). Vatsaontelon tähystysleikkaus (laparoskooppinen kirurgia) on yleistynyt myös vatsaontelon elinten syövän hoitomenetelmänä.

 

Lääkkeet, jotka vaikuttavat syöpäkudokseen täsmälleen halutulla tavalla, esimerkiksi siten, että juuri tietyn entsyymin toiminta estyy. Hoitoa täsmälääkkeillä kutsutaan syövän täsmähoidoksi.

 

 

Haavauma. Ulseraatio, joka ei parane, voi olla esimerkiksi ihosyövän, huulisyövän ja kielisyövän oire.

 

Katso Haavainen paksusuolitulehdus.

 

UV-säteily. Auringonvalon säteilyn lyhytaaltoinen näkymätön osa, jota voidaan tuottaa myös erityisillä laitteilla. UV-säteily aiheuttaa ihon palamisen ja ruskettumisen. Pitkäaikainen runsas UV-säteilyaltistus suurentaa ihon tyvisolusyövän ja okasolusyövän vaaraa ja ihon toistuva palaminen auringossa ihomelanooman vaaraa.

 

Katso Kaikututkimus.

 

Virtsanjohdin (munuaisaltaasta virtsarakkoon).

 

Virtsaputki (virtsarakosta ulos).

 

Virtsateitä verhoavan pintasolukon, uroteelin, pahanlaatuinen kasvain munuaisaltaassa, virtsanjohtimessa, virtsarakossa ja virtsaputkessa.

 

Vaihtoehtolääkintä. Syövän ja monien muiden sairauksien hoito sellaisilla menetelmillä ja valmisteilla, joiden vaikuttavuutta ja haitattomuutta ei ole tieteellisesti osoitettu.

 

Kohtu.

 

Silmän suonikalvosto, johon kuuluvat värikalvo, sädekehä ja suonikalvo.

 

 

Kemikaalit, pölyt, säteily ja muut tekijät, joille altistuminen suurentaa vaaraa sairastua syöpään. Tunnettuja syövän vaaratekijöitä ovat esimerkiksi tupakointi (mm. keuhkosyöpä), ionisoiva säteily (mm. leukemia), ultraviolettisäteily (ihosyöpä) ja asbesti (mm. keuhkopussin syöpä).

 

Emätin.

 

Katso Uskomuslääkintä.

 

Vaginal intraepithelial carcinoma. Emättinen eli vaginan pintasyöpä.

 

Oireettomalle, aikaisemmin hoidetulle potilaalle tehtävä uusintaleikkaus (etenkin vatsaontelon avausleikkaus eli laparotomia) kasvaimen mahdollisen uusiutumisen toteamiseksi.

 

Imusolmuke, johon kasvaimesta lähtevä imuneste ja kasvaimesta irronneet syöpäsolut ensimmäisenä saapuvat. Vartijaimusolmuketutkimuksessa värjätyn tai muutoin merkityn vartijaimusolmukkeen kudosleikkeistä selvitetään leikkauksessa tai ennen sitä, onko siinä kasvainkudosta. Jos etäpesäkettä ei todeta, kasvain ei todennäköisesti ole levinnyt lähtökohdastaan, mikä vaikuttaa jatkohoidon valintaan. Vartijaimusolmuketutkimusta käytetään esimerkiksi rintasyövän ja melanooman hoidon yhteydessä.

 

Antigeenien vaikutuksesta elimistön immunologisen järjestelmän tuottamia valkuaisaineita (immunoglobuliineja).

 

Maha, mahalaukku.

 

Katso Leukemia.

 

Vulvar intraepithelial carcinoma. Ulkosynnyttimien eli vulvan pintasyöpä.

 

Laboratoriotutkimusmenetelmä, jossa arvioidaan yksittäisten kasvainsolujen perintöaineksen määrän vaihtelua. Tuloksen perusteella tehdään päätelmiä kasvaimen pahanlaatuisuusasteesta.

 

Katso Geenihoito.

 

Katso Kondylooma.

 

Periytyvä tila, jossa esiintyy erilaisia kasvaimia, mm. verkkokalvon ja aivojen hemangioblastoomia, munuaiskarsinoomia ja feokromosytoomia.

 

Ulkosynnyttimet.

 

 

Lymfoomatyyppi, jolle on ominaista suurimolekyylisten immunoglobuliinien esiintyminen veressä.

 

Eräs hyvänlaatuinen sylkirauhaskasvain.

 

Kohtusyövän takia tehtävä laajaleikkaus, jossa poistetaan kohdun lisäksi lähikudoksia ja -elimiä.

 

Lasten pahanlaatuinen munuaiskasvain, nefroblastooma.