Syöpäsanasto H - L

Suomalainen syöpäsanasto sisältää suoranaisesti syöpää koskevia käsitteitä, hyvänlaatuisten kasvainten nimityksiä, erilaisia tutkimusmenetelmiä ja muita sanoja, jotka tavalla tai toisella liittyvät pahanlaatuisiin kasvaimiin tai niiden hoitoon.

Uudistettu syöpäsanasto on julkaistu 2011. Sen on laatinut professori Lyly Teppo.

Sanastoa saa myös paperimuodossa maksutta Syöpäjärjestöistä: tiedotus(at)cancer.fi

H

Haavainen paksusuolitulehdus
Colitis ulcerosa. Paksu- ja peräsuolen yleinen krooninen tulehdus. Pitkäkestoiseen haavaiseen paksusuolitulehdukseen liittyy suurentunut suolistosyövän vaara.
 
hCG
Katso Koriongonadotropiini.
 
Helikobakteeri
Mahalaukun sisäpinnalla elävä yleinen bakteeri (Helicobacter pylori), joka aiheuttaa mahatulehdusta. Helikobakteerin aiheuttamalla tulehduksella arvellaan olevan osuutta maha- ja pohjukaissuolihaavan sekä mahasyövän synnyssä.
 
Hemangiooma
Hyvänlaatuinen verisuonikasvain.
 
Hemangiosarkooma
Pahanlaatuinen verisuonikasvain.
 
Hematemeesi
Verioksennus, oksennuksen verisyys. Hematemeesi voi olla esimerkiksi mahasyövän oire.
 
Hematopoieesi
Veren muodostuminen luuytimessä. Tämä on häiriytynyt monissa veritaudeissa.
 
Hematuria
Virtsan verisyys. Hematuria on munuaisaltaan ja virtsarakon syövän tärkeä oire.
 
Hepatoblastooma
Pienten lasten harvinainen maksakasvain.
 
Hepatooma
Maksasolukosta alkunsa saanut kasvain, useimmiten pahanlaatuinen.
 
Histologinen tutkimus
Kudospalan hienorakenteen mikroskooppitutkimus, jonka tavoitteena on selvittää sairaalloisen elinmuutoksen luonne. Kasvaimesta otetun palan histologisella tutkimuksella on keskeinen asema syövän toteamisessa. Tutkimuksen tuloksena saadaan kasvaimen patologisanatominen diagnoosi eli PAD. Histologisen tutkimuksen tekee alan erikoislääkäri, patologi.
 
HIV
Human immune deficiency virus. Immuunikadon eli AIDSin aiheuttava virus.
 
HNPCC
Hereditaarinen non-polypoottinen kolorektaalisyöpä, periytyvä ei-polypoottinen paksu- ja peräsuolen syöpä. Periytyvä syöpätaipumus, jossa esiintyy paksu- ja peräsuolen syöpiä tavallista nuoremmalla iällä ja lisäksi mm. munasarjasyöpää, kohdunrungon syöpää ja mahasyöpää. Joka toisella HNPCC-suvun jäsenellä on periytyvän syöpätaipumuksen aiheuttava geenivirhe.
 
Hodgkinin lymfooma
Hodgkinin tauti. Eräs pahanlaatuinen imusolmukekasvain. Sairaus todetaan Hodgkinin lymfoomaksi mikroskooppitutkimuksen avulla. Nimitys johtuu T. Hodgkinista, joka kuvasi taudin 1830-luvulla.
 
Hoitotutkimus
Syövän ja muiden tautien hoidon tehokkuuden arviointitutkimus, jossa verrataan kahta tai useampaa hoitomuotoa. Tavoitteena on löytää uusia, aikaisempaa parempia hoitomenetelmiä.
 
Hoitovaste
Syövän hoidolla saavutettu kasvaimen muutos, joka voi olla osittainen (kasvain pienenee, partial response, PR) tai täydellinen (kasvain häviää kokonaan, complete response, CR).
 
Hoitoväsymys
Fatigue. Sairauden tai sen hoidon aiheuttama voimakas väsymys ja uupumus, joihin nukkuminen ja lepääminen eivät auta. Lyhytaikainen, akuutti väsymys kestää vain muutaman viikon, mutta krooninen väsymys vie voimat pitkäksi aikaa ja vaikuttaa koko elimistöön. Syöpäpotilaista jopa 50–90 prosenttia kärsii hoitoväsymyksestä.
 
Hormonihoito
Lääkkeellinen syövänhoitomuoto, jossa käytetään hyväksi hormonien tai antihormonien vaikutusta syöpäsoluihin. Hormonihoitoa käytetään erityisesti eturauhasen syövän ja rintasyövän hoidossa. Hormonivaikutuksen lopettamiseen voidaan käyttää myös leikkausta (esimerkiksi munasarjojen poisto rintasyövässä ja kivesten poisto eturauhasen syövässä). Lääkehoito on suureksi osaksi korvannut kirurgisen hoidon. Jos umpirauhanen (esimerkiksi kilpirauhanen) poistetaan sen sairauden takia tai sen toiminta lopetetaan sädehoidolla, potilaalle annetaan kyseistä hormonia korvaamaan puuttuva hormonineritys (vertaa Hormonikorvaushoito).
 
Hormonikorvaushoito
Sairauden tai hoitotoimien aiheuttaman hormoninpuutteen korvaaminen kyseisen hormonin lääkkeenomaisella käytöllä. Esimerkkejä ovat tyroksiinihoito kilpirauhasen poiston jälkeen ja estrogeenihoito munasarjojen poiston jälkeen. Usein hormonikorvaushoidolla tarkoitetaan vaihdevuosiin liittyvän estrogeeninpuutteen korvaamista.
 
Hormonireseptori
Kasvainsolun soluliman valkuaisaine, johon hormonin on ensin sitouduttava, jotta sen vaikutussoluun voisi ilmentyä. Antiestrogeenien vaikutus rintasyöpään perustuu siihen, että ne sitoutuvat estrogeenireseptoreihin ja estävät näin elimistön omien estrogeenien sitoutumisen ja syöpäsolukon kasvua edistävän vaikutuksen. Rintasyöpäsolukossa voi olla estrogeenireseptoreita (ER) ja progesteronireseptoreita (PR). Näiden esiintyminen kasvainkudoksessa määritetään aina immunohistokemiallisin keinoin kasvaimen mikroskooppileikkeistä. Reseptoritutkimuksen tulos antaa viitteitä mahdollisesti tarvittavasta lääkehoidosta ja sen tehosta.
 
HPV-infektio
Ihmisen papilloomaviruksen (human papilloma virus) aiheuttama infektio, joka on yhteydessä mm. kohdunkaulan syövän syntyyn.
 
Hyperfraktioitu sädehoito
Sädehoitotapa, jossa annetaan tavanomaista pienempiä kerta-annoksia tavallista tiheämmin.
 
Hypernefrooma
Aikuisen yleisin pahanlaatuinen munuaiskasvain, munuaissolukarsinooma. Hypernefrooma on kielellisesti virheellinen nimitys (viittaa lisämunuaisalkuisuuteen), mutta se on yleisessä käytössä.
 
Hyperplasia
Solujen määrän suurenemisesta aiheutunut kudoksen hyvänlaatuinen liikakasvu.
 
Hypopharynx
Alanielu. Nielun alin osa.
 
Hürthlensolukarsinooma
Eräs kilpirauhassyövän muoto.
 
Hysterektomia
Kohdun poisto.
 
Hyvänlaatuinen
Benigni. Kasvaimen leviämis- ja uusiutumistaipumusta kuvaavakäsite. Vastakohta on pahanlaatuinen eli maligni.
 
 

I

ICD
International Classification of Diseases. Maailman terveysjärjestön WHO:n julkaisema kansainvälinen tautinimistö, jonka mukaan annetaan koodit potilaiden diagnooseille. Kasvaintauteja varten on julkaistu erillinen, hyvin yksityiskohtainen Onkologinen ICD (ICD-O). ICD:n diagnoosikoodien mukaan laaditaan mm. tilastoja eri sairauksien esiintymisestä.
 
Ikterus
Keltaisuus. Ihon ja silmänvalkuaisten muuttuminen keltaisiksi veressä olevien sappiväriaineiden takia. Kyseessä voi olla esimerkiksi haimasyövän oire.
 
Ileostomia
Ohutsuoliavanteen tekeminen paksu- ja peräsuolen poistonyhteydessä (vertaa Ileostooma).
 
Ileostooma
Ohutsuoliavanne. Leikkauksessa tehty aukko ohutsuolesta vatsaniholle. Ileostoomapotilaan suolensisältö poistuu peräaukon asemesta ileostooman kautta.
 
Ileum
Sykkyräsuoli. Ohutsuolen loppuosa, joka päättyy paksusuoleen.
 
Ilmaantuvuus
Sairastuvuus, insidenssi. Tiettyyn tautiin määräajassa (tavallisesti vuodessa) sairastuneiden luku suhteutettuna väestön määrään. Käsitettä käytetään epidemiologisessa tutkimustyössä kuvaamaan taudin yleisyyttä (vertaa Kuolleisuus).
 
Immunoglobuliini
Vasta-aine, joka on syntynyt elimistön immunologisen järjestelmän reagoidessa antigeeniin. Vasta-aineet luokitellaan viiteen tyyppiin: immunoglobuliinit A, D, E, G ja M (IgA, IgD, IgE, IgG ja IgM). Esimerkiksi multippelissa myeloomassa ja Waldenströmin makroglobulinemiassa veressä on runsaasti immunoglobuliineja (vertaa Antigeeni, Paraproteinemia).
 
Immunohistokemiallinen tutkimus
Laboratoriomenetelmä, jossa kasvaimesta tehdystä kudosleikkeestä tutkitaan mikroskoopissa tiettyjen valkuais- eli proteiinimolekyylien esiintymistä kasvainsoluissa näitä molekyylejä vastaan valmistettujen vasta-aineiden avulla. Pyrkimyksenä on tarkentaa kasvaimen tyypitystä, joka vaikuttaa hoidon valintaan. Tavanomaisen valomikroskopian ohella immunohistokemialliset tutkimukset ovat keskeinen osa syövän laboratoriodiagnostiikkaa.
 
Immunosuppressio
Immuunivasteen heikkeneminen sairauden takia (esimerkiksi immuunikato eli AIDS) tai sen heikentäminen lääkkeillä (esimerkiksi elinsiirrännäisen hylkimisen estäminen).
 
Immuunihoito
Syövänhoitomenetelmä, joka perustuu elimistön omien immunologisten vastavoimien tehostamiseen.
 
Immuunikato
AIDS. HI-viruksen aiheuttama vakava yleistauti, johon liittyy suurentunut syöpävaara.
 
Induktiohoito
Solunsalpaajahoidon alkuvaihe, jonka tavoitteena on saada aikaan voimakas hoitovaikutus. Sitä seuraa lievempi ylläpitohoito. Esimerkiksi leukemian hoito aloitetaan tavallisesti induktiohoidolla.
 
Infiltraatio
Syövän leviäminen ympäristöön siten, että kasvainsolukko tunkeutuu terveeseen kudokseen. Infiltraatio eli invaasio on mikroskooppitutkimuksessa tärkeä yksityiskohta, kun arvioidaan kasvaimen pahanlaatuisuutta.
 
Inoperaabeli
Leikkauskelvoton. Kasvain on leikkauskelvoton, jos se ei ole poistettavissa ympäristöön leviämisen, leikkauksen kannalta hankalan sijainnin tai suuren koon takia.
 
Insidenssi
Katso Ilmaantuvuus.
 
Insulooma
Insulinooma. Insuliinia erittävä haimakasvain.
 
Intensiteettimuokattu sädehoito
IMRT. Sädehoitomenetelmä, jossa kasvaimeen kohdistetaan eri suunnista joukko ohuita sädekimppuja, joiden avulla säteilykentän eri osiin tuotetaan erilainen säteilyannos.
 
Interferonit
Viruksella käsiteltyjen solujen tuottamia aineita, joilla on virusinfektioita ehkäisevä ominaisuus. Teollisesti valmistettuja interferoneja käytetään myös joidenkin syöpämuotojen hoidossa (vertaa Biologinen hoito).
 
Interleukiinit
Lymfosyyttiryhmän solujen tuottamia valkuaisaineita, jotka kuuluvat ns. biologisiin vasteenmuuntajiin ja jotka säätelevät eri tavoin immuunijärjestelmän muiden solujen toimintaa. Interleukiineja on käytetty myös syövän hoitoon.
 
Interstitiaalinen sädehoito
Katso Sisäinen sädehoito.
 
Intestinaalinen karsinooma
Mahasyöpätyyppi, jossa esiintyy mikroskooppitutkimuksessa tunnistettavia erityisrakenteita (katso Karsinooma).
 
Intra-abdominaalinen
Vatsanontelon sisäinen (esimerkiksi kasvain).
 
Intraduktaalinen karsinooma
Rinnan pahanlaatuinen kasvain, joka voi esiintyä useana erillisenä pesäkkeenä ja jossa on syöpäkudosta vain rintatiehyiden sisällä, ei ympäröivässä kudoksessa. Intraduktaalista karsinoomaa pidetään yleisimmän rintasyöpätyypin, duktaalisen karsinooman, esiasteena eli in situ -karsinoomana (DCIS). Se voi esiintyä rinnassa melko laajallakin alueella (katso Karsinooma).
 
Intraepiteliaalinen
Epiteelinsisäinen. Jos pahanlaatuiset solut sijaitsevat intraepiteliaalisesti eivätkä tunkeudu alla olevaan kudokseen, kyseessä on ns. pinta-syöpä (carcinoma in situ).
 
Intrakavitaarinen sädehoito
Ontelonsisäinen sädehoito. Sädehoitomenetelmä, jossa säteilylähde viedään elimistön onteloon, esimerkiksi kohtuonteloon.
 
Intratekaalinen
Aivokalvojen sisäinen. Syöpälääkettä voidaan antaa intratekaalisesti lannepiston eli lumbaalipunktion kautta estämään syöpäsolukon leviämistä keskushermostoon.
 
Intravenoosi
Laskimonsisäinen. Syöpälääkkeen antaminen infuusiona (tiputuksena) laskimoon on lääkkeen intravenoosi annostelutapa.
 
Invaasio
Katso Infiltraatio.
 
Ionisoiva säteily
Radioaktiivisten aineiden sekä sädehoito- ja röntgentutkimus laitteiden tuottama säteily.
 
Irtosolututkimus
Eri elimistä irronneiden solujen (esimerkiksi yskösten ja virtsansolujen) tai potilaasta varta vasten irrotettujen solujen (esimerkiksi mahan limakalvon harjauksessa, kohdunsuun pyyhkäisyssä tai ohutneulabiopsiassa saatujen solujen) mikroskooppitutkimus, jonka tarkoituksena on etsiä syöpäsoluja tai syöpään viittaavia solumuutoksia. Esimerkiksi Papa-koe on irtosolututkimus.
 
Isotooppikartoitus
Katso Kartoitus.
 
Itusolukasvaimet
Munasarjoissa ja kiveksissä esiintyviä yleensä pahanlaatuisia kasvaimia, jotka saavat alkunsa sukusoluista tai niiden esiasteista (esimerkiksi kiveksen seminooma ja teratooma, munasarjojen dysgerminooma).
 
 

J

Jaksotettu sädehoito
Fraktioitu sädehoito. Sädehoitotapa, jossa säteilytyksen kokonaisannos on jaettu tavallisesti päivittäin annettuihin pieniin annoksiin eli fraktioihin (vertaa Tauotettusädehoito).
 
Jejunum
Tyhjäsuoli. Ohutsuolen keskiosa pohjukaissuolen (duodenumin) ja sykkyräsuolen (ileumin) välissä.
 
Jälkilatauslaite
Sädehoitoon käytetty laite, jossa säteilylähde viedään kohde-elimeen määräajaksi etukäteen asennetun putken kautta. Näin vältetään hoitohenkilöstön altistuminen säteilylle.
 
Jättiannoksinen solunsalpaajahoito
Levinneisiin kasvaimiin määrätilanteissa käytetty hoitotapa, jossa solunsalpaajia annetaan hyvin suurina annoksina. Hoidon vaikutuksesta potilaan luuydin lamautuu, ja sen elvyttämiseksi tarvitaan kantasolusiirtoa.
 
Jättisolukasvain
1. Eräs luukasvaintyyppi (osteoklastooma), jolle on ominaista suurten monitumaisten jättisolujen esiintyminen.
2. Jänteessä esiintyvä hyvänlaatuinen kasvain.
 
Jääleiketutkimus
Katso Pikaleiketutkimus.
 
Jäännöskasvain
Jäännöstuumori. Sädehoidon jälkeen (yleensä röntgenkuvassa) todettavissa oleva kasvainmainen muodostuma, josta suuriosa on arpikudosta. Mukana voi olla vielä myös elävää kasvainsolukkoa.
 
 

K

Kaikututkimus
Kaikukuvaus, ultraäänitutkimus, UÄ-tutkimus. Tutkimusmenetelmä, jossa elimistöön johdetaan ääniaaltoja ja kudosten rajapinnoista heijastuvien kaikujen perusteella muodostetaan kuva elinten rakenteesta. Kaikututkimusta käytetään mm. syövän diagnostiikassa.
 
Kainaloevakuaatio
Kainalokuopan rasvakudoksen ja imusolmukkeiden poistaminen rintasyöpäleikkauksessa.
 
Kakeksia
Levinneen syövän aiheuttama potilaan kuihtuminen.
 
Kanserofobia
Syövän pelko, syöpäkammo. Sanaa käytetään erityisesti silloin, kun pelko on tutkimusten perusteella aiheeton.
 
Kantasolu
Erilaistumaton solu, joka voi jakautumalla muuttua erilaistuneeksi kudossoluksi (katso Kantasolusiirto).
 
Kantasolusiirto
Syövänhoidossa käytetty menetelmä, jossa luuytimen toiminta palautetaan voimakkaan säde- tai solunsalpaajahoidon aiheuttaman luuydinlaman jälkeen antamalla takaisin potilaaseen hänestä ennen hoitoa talteen otettuja tai luovuttajalta saatuja verisolujen kantasoluja (vertaa Luuytimensiirto).
 
Kaposin sarkooma
Harvinainen pahanlaatuinen verisuonikasvain, joka esiintyy etupäässä ihossa, joskus muissa elimissä. Kaposin sarkooma voi ilmaantua immuunikato- eli AIDS-potilaalle taudin myöhäisvaiheessa.
 
Karsinoembryonaalinen antigeeni
CEA. Valkuaisaine, jonka pitoisuus veressä suurenee joidenkin adenokarsinoomien, etenkin paksu- ja peräsuolen syövän, yhteydessä. Sen määritystä käytetään hyväksi syövän diagnostiikassa ja potilaidenseurannassa (katso Merkkiaine).
 
Karsinogeeni
Kemiallinen, fysikaalinen, biologinen tai muu tekijä, joka aiheuttaasyöpää.
 
Karsinogeeninen
Syöpää aiheuttava, syöpävaaraa suurentava.
 
Karsinoidituumori
Katso Neuroendokriiniset kasvaimet.
 
Karsinooma
Yleisin syöpämuoto, joka saa alkunsa pintasolukosta eli epiteelistä. Pääosa keuhkojen, mahalaukun, suoliston, virtsarakon ja ihon syövistä on karsinoomia. Kasvain todetaan karsinoomaksi mikroskooppitutkimuksessa. Joskus karsinooma-sanaa käytetään virheellisesti tarkoittamaan yleensä syöpää. Karsinoomat jaetaan moniin alalajeihin, joita ovat mm. adenokarsinooma, basaalisolukarsinooma, levyepiteelikarsinooma, papillaarinen karsinooma, musinoosi karsinooma ja uroteliaalinen karsinooma.
 
Karsinoosi
Syövän etäpesäkkeiden esiintyminen pieninä saarekkeina tai yhtenäisempänä kasvainmattona kehonontelon sisäpinnalla (esimerkiksi keuhkopussin pleurakarsinoosi ja vatsakalvonontelon peritoneaalikarsinoosi).
 
Kartoitus
Isotooppikartoitus, gammakuvaus. Kuvantamismenetelmä, joka perustuu siihen, että elimistöön saatettu radioaktiivinen aine jakautuu epätasaisesti eri kudoksiin. Kehon ulkopuolella sijaitsevan säteilyntunnistuslaitteen (kartoittimen, gammakameran) avulla tutkittavasta elimestä saadaan kuva, jonka yksityiskohdat antavat tietoa mm. elimen eri osien toiminnallisesta aktiivisuudesta ja mahdollisista kasvainmaisista muodostumista. Kartoitusta käytetään esimerkiksi kilpirauhassyövän diagnostiikassa ja luustossa olevien etäpesäkkeiden etsinnässä.
 
Karvasoluleukemia
Harvinainen kroonisen imusoluleukemian sukuinen veritauti, jonka soluille on ominaista elektronimikroskoopissa näkyvä solukalvon nukkaisuus.
 
Kastraatio
Kivesten tai munasarjojen poistaminen leikkauksella tai niiden hormoninerityksen lopettaminen lääkkeiden avulla. Munasarjojen hormonineritys voidaan lopettaa myös sädetyksellä. Kastraatiota käytetään joskus syövän hoidossa. Esimerkiksi eturauhasen syövässä kivesten hormonitoiminnan lopettaminen päättää myös niiden erittämän testosteronihormonin eturauhasen syövän kasvua voimistavan vaikutuksen. Rintasyövässä (erityisesti ennen vaihdevuosi-ikää) kastraation avulla estetään munasarjojen erittämän estrogeenihormonin rintasyöpäkudoksen kasvua edistävä vaikutus. Monet solunsalpaajat sammuttavat naisen munasarjojen hormoninerityksen ohimenevästi tai lopullisesti.
 
Kasvainmerkkiaine
Katso Merkkiaine.
 
Kasvunrajoitegeeni
Geeni, jonka tehtävänä on estää syöpägeenien toimintaa (katso Syöpägeeni). Jos kasvunrajoitegeenin toiminta häiriytyy, syöpägeenin toiminta vahvistuu ja syöpään johtava tapahtumasarja voi käynnistyä.
 
Kemosädehoito
Yleistyvä syövänhoitomenetelmä, jossa annetaan samanaikaisesti sädehoitoa ja lääkehoitoa.
 
Kemoterapia
Syövän solunsalpaaja- ja hormonihoito.
 
Keratoakantooma
Hyvänlaatuinen, vanhoilla ihmisillä esiintyvä ihokasvain.
 
Kerroskuvaus
Tomografia. Röntgentutkimusmenetelmä, jossa saadaan kuva yhdestä elimistön tasosta kerrallaan (vertaa Tietokonetomografia).
 
KLL
Krooninen lymfaattinen leukemia (katso Leukemia).
 
Klonaalisuus
Klonaliteetti. Solukon, esimerkiksi kasvainkudoksen, ominaisuutta kuvaava käsite. Syöpäkudos on usein monoklonaalista eli solut ovat keskenään samanlaisia ja syntyneet yhdestä solusta lukuisten solunjakautumisten kautta. Hyvänlaatuinen solukko taas on polyklonaalista eli solut ovat perimältään erilaisia, mukana on monta solulinjaa. Kasvaimen klonaalisuuden määrittämistä käytetään hyväksi syövän diagnostiikassa.
 
KML
Krooninen myelooinen leukemia (katso Leukemia).
 
Kobolttikanuuna
Syövän sädehoidossa aikaisemmin käytetty laite, jossa gammasäteilylähteenä on radioaktiivinen kobolttiisotooppi.
 
Koekaavinta
Kudosnäytteen saaminen mikroskooppitutkimukseen erityisen instrumentin avulla etenkin kohtuontelosta.
 
Koepala
Pieni, tavallisesti 1–20 mm:n läpimittainen kudospala, joka otetaan leikkauksessa (esimerkiksi ihosta tai rinnasta), tähystyksessä (esimerkiksi mahalaukusta tai suolesta) tai neulalla syvällä sijaitsevasta elimestä (esimerkiksi maksasta tai munuaisesta). Koepalan mikroskooppitutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko siinä sairaalloisia muutoksia, esimerkiksi syöpäkudosta. Valtaosassa koepaloista ei löydy syöpää.
 
Koilosytoosi
Papilloomaviruksen aiheuttama kudosmuutos esimerkiksi tavallisessa syylässä ja sukuelinten kondyloomassa eli visvasyylässä. Soluissa, ns. koilosyyteissä, näkyy mikroskoopissa tyhjältä vaikuttava kohta (vakuoli). Tästä muutoksesta on apua HPV-infektion diagnostiikassa.
 
Kokokehon sädetys
Tiettyjen syöpämuotojen, erityisesti leukemioiden ja lymfoomien, hoitotapa, jossa säteilytyksen kohteena on koko keho.
 
Kolangiokarsinooma
Sappitiehyistä alkunsa saanut pahanlaatuinen kasvain, joka sijaitsee joko maksassa tai sen ulkopuolella.
 
Kolektomia
Paksusuolen poisto.
 
Kolloidikarsinooma
Katso Musinoosi karsinooma.
 
Kolonoskopia
Paksusuolen tähystys (katso Tähystys).
 
Kolorektum
Paksusuolesta (koolon) ja peräsuolesta (rektum) käytetty yhteisnimitys.
 
Kolostomia
Paksusuoliavanteen teko esimerkiksi peräsuolen poiston yhteydessä (vertaa Kolostooma).
 
Kolostooma
Paksusuoliavanne. Leikkauksessa tehty aukko paksusuolesta vatsaniholle. Kolostoomapotilaan suolensisältö poistuu peräaukon asemesta kolostooman kautta.
 
Kolposkopia
Emättimen ja kohdunnapukan tähystys, jossa käytetään mikroskooppioptiikalla varustettua laitetta, kolposkooppia.
 
Kondrosarkooma
Rustosyöpä. Rustosolukosta alkunsa saanut pahanlaatuinen kasvain.
 
Kondylooma
Visvasyylä. Ulkoisissa sukuelimissä ja peräaukon ympäristössä esiintyvä hyvänlaatuinen kasvainmainen tai laakea muodostuma, jossa esiintyy tyypillisiä solumuutoksia (katso Koilosytoosi). Kohdunkaulan kondyloomilla on yhteys kohdunkaulan syövän syntyyn. Kondylooman aiheuttaa papilloomavirus (HPV).
 
Konformaalinen sädehoito
Kohteenmuotoinen sädehoito. Kolmiulotteinen eli 3D-sädehoito. Sädehoitomenetelmä, jossa sädehoito kohdennetaan kasvaimeen useista eri suunnista niin, että hoidettava alue on tarkasti juuri kasvain ja ympäröivät terveet kudokset saavat mahdollisimman vähän säteilyä.
 
Konisaatio
Leikkaus, jossa kohdunkaulasta poistetaan kartiomainen osa. Konisaatiota käytetään kohdunkaulan syövän esiasteiden hoitona.
 
Koolon
Paksusuoli. Ohutsuolen ja peräsuolen välissä oleva suolen osa.
 
Kordooma
Selkärangassa ja kallonpohjassa esiintyvä harvinainen luukasvain.
 
Koriokarsinooma
Istukkasyöpä. Harvinainen pahanlaatuinen kasvain, jota tavataan kohdussa (syntyy istukkakudoksesta) ja kiveksissä (syntyy, kun sukusolujen esiasteiden muodostama kasvainkudos erilaistuu).
 
Koriongonadotropiini
Istukkagonadotropiini, hCG. Istukan erittämä hormoni. Myös jotkut kasvaimet (teratooma, istukkasyöpä) erittävä hCG:tä, jonka pitoisuuden määritystä seerumista käytetään näiden kasvainten diagnostiikassa ja potilaiden seurannassa (vertaa Merkkiaine).
 
Kraniofaryngeooma
Eräs kallonpohjan hyvänlaatuinen kasvain.
 
Kromosomi
Solun perimäaineksen yksikkö. Ihmisen jokaisessa solussa on 23 kromosomiparia eli yhteensä 46 kromosomia, joissa sijaitsevat kaikki 20 000–25 000 geeniä. Kunkin kromosomiparin toinen kromosomi on peräisin isältä, toinen äidiltä (vertaa Geeni).
 
Krooninen leukemia
Katso Leukemia.
 
Krukenbergin tuumori
Ruoansulatuskanavan kasvaimen, erityisesti mahasyövän, lähettämä etäpesäke munasarjassa.
 
Kryohoito
Jäädytyshoito, jota käytetään esimerkiksi kohdunkaulan syövän esiasteiden tai joskus ihon tyvisolusyövän eli basaliooman hoitona.
 
Kuolleisuus
Mortaliteetti. Tiettyyn tautiin määräajassa (tavallisesti vuodessa) kuolleiden luku suhteutettuna väestön määrään. Käsitettä käytetään epidemiologisessa tutkimustyössä (vertaa Ilmaantuvuus).
 
Kuratiivinen hoito
Parantava hoito. Leikkaus tai sädehoito on kuratiivinen, jos on todennäköistä, että kaikki kasvainkudos saadaan poistetuksi tai tuhotuksi. Rinnakkaiskäsite on palliatiivinen eli oireenmukainen hoito (vertaa Palliatiivinen hoito).
 
Kuvantamismenetelmät
Eri tautien diagnostiikassa käytettyjä tutkimusmenetelmiä, joissa elimistä tai kehon eri alueista saadaan kuvia filmille tai tietokoneen päätteelle. Näitä kuvia tulkitsevat radiologian erikoislääkärit. Kuvantamismenetelmiä ovat mm. röntgentutkimukset, magneettikuvaukset, isotooppikartoitukset ja kaikututkimukset.
 
Kysta
Pintasolukon verhoama ontelomuodostuma, rakkula. Kysta voi olla pieni (esimerkiksi hampaan juuressa) tai se voi sisältää useita litroja nestettä (esimerkiksi munasarjassa).Osa kystoista on hyvänlaatuisia kasvaimia. Myös pahanlaatuisissa kasvaimissa voi olla kooltaan vaihtelevia kystamuodostumia.
 
Kystadenokarsinooma
Esimerkiksi haimassa esiintyvä karsinooma, jossa esiintyy ontelorakenteita (kystoja).
 
Kystektomia
Virtsarakon poisto.
 
Kystoskopia
Virtsarakon tähystys (katso Tähystys).
 
 

L

Langerhansinsolukasvain
Harvinainen ihosyöpä, joka saa alkunsa ihossa olevista immunologiseen järjestelmään kuuluvista Langerhansin soluista.
 
Laparoskooppinen kirurgia
Kirurgisten hoitotoimien tekeminen pienistä viilloista vatsaonteloon vietyjen instrumenttien ja tähystyslaitteiden avulla (vertaa Laparoskopia)
 
Laparoskopia
Vatsaontelon tähystys putkimaisen laitteen avulla. Laparoskopiaa käytetään vatsaontelon elinten tutkimiseen esimerkiksi syövän diagnostiikassa, levinneisyyden arvioinnissa ja enenevässä määrin myös hoidossa (vertaa Laparoskooppinen kirurgia).
 
Laparotomia
Leikkaus, jossa avataan vatsaonteloja voidaan tehdä erilaisia vatsaontelon elimiin kohdistuvia toimenpiteitä.
 
Laryngektomia
Kurkunpään poisto.
 
Laryngoskopia
Kurkunpään tähystys (katso Tähystys).
 
Larynx
Kurkunpää.
 
Leiomyooma
Sileän lihaskudoksen hyvänlaatuinen kasvain.
 
Leiomyosarkooma
Sileän lihaskudoksen pahanlaatuinen kasvain.
 
Lentigo
Pieni, melaniinista tumma ihoalue. Muutos on yleensä hyvänlaatuinen, mutta lentigon pahanlaatuinen muoto (lentigo maligna) voi olla melanooman lähtökohta.
 
Leukemia
Pahanlaatuinen tauti, jolle on ominaista valkosolujen liikatuotanto ja epäkypsien valkosolumuotojen esiintyminen veressä, puhekielessä verisyöpä. Leukemian kaksi päätyyppiä ovat luuydin- eli myelooinen leukemia ja imusolu- eli lymfaattinen leukemia. Molemmat päätyypit esiintyvät joko akuuttina (mm. myeloblastinen ja lymfoblastinen leukemia) tai kroonisena muotona. Muita leukemiatyyppejä ovat mm. myelomonosytaarinen leukemia ja karvasoluleukemia.
 
Leukoplakia
Suuontelon tai ulkoisten sukuelinten limakalvon tarkkarajaisina vaaleina alueina ilmenevä muutos, jossa pintasolukko (epiteeli) on paksuntunut. Jos pintasolukossa on samalla rakennepoikkeavuuksia, leukoplakiaa pidetään syövän esiasteena.
 
Levinneisyys(aste)
Stage. Arvio siitä, miten laajalle syöpä on levinnyt. Se perustuu tietoihin kasvaimen koosta ja tunkeutumisesta lähielimiin sekä etäpesäkkeiden esiintymisestä. Kasvaimen levinneisyysaste on tärkeä, kun päätetään syövän hoidosta ja arvioidaan potilaan paranemisen todennäköisyyttä eli ennustetta (vertaa TNM-luokitus).
 
Levyepiteelikarsinooma
Pintasolukosta alkunsa saanut syöpä, jonka mikroskooppiselle rakenteelle on ominaista samankaltaisuus ihon pintasolukon (epidermiksen) kanssa. Tätä kasvainmuotoa esiintyy mm. keuhkoissa, ruokatorvessa, ihossa ja kohdunkaulassa.
 
Leydiginsolukasvain
Harvinainen kiveskasvain, joka saa alkunsa kiveksen välisoluista (Leydigin soluista). Se erittää miessukuhormonia ja on useimmiten hyvänlaatuinen.
 
Li–Fraumenin oireyhtymä
Vallitsevasti periytyvä tila, jolle ovat ominaisia eri elinten kasvaimet (mm. aivokasvaimet, nuorten naisten rintasyövät ja lasten pehmytkudossarkoomat).
 
Liitännäishoito
Katso Adjuvanttihoito.
 
Lineaarikiihdytin
Laite, jolla aikaan saadaan sädehoidossa käytettävää syvälle tunkeutuvaa säteilyä.
 
Lipooma
Hyvänlaatuinen rasvakasvain.
 
Liposarkooma
Pahanlaatuinen rasvakasvain.
 
Lobulaarinen karsinooma
Rinnan rauhastiehyistä peräisin oleva syöpä. Toinen rintasyövän kahdesta päätyypistä, joka todetaan kudosleikkeen mikroskooppisessa tutkimuksessa.
 
Luokituslaparotomia
Vatsaontelon avausleikkaus (laparotomia), jonka tarkoituksena on todeta kasvaimen levinneisyys vatsaontelon alueella. Tutkimus on jäämässä pois käytöstä, kun kuvantamismenetelmät ovat kehittyneet.
 
Luonnolliset tappajasolut
Katso Tappajasolut.
 
Luuytimensiirto
Hoitomuoto, jossa annetaan potilaan omaa, aikaisemmin säilöön otettua tai luovuttajasta saatua luuydintä tavoitteena uudistaa luuytimen verisolutuotanto. Luuytimensiirtoa käytetään esimerkiksi leukemiassa (luovutettu ydin) ja imukudossyövässä (oma ydin) voimakkaan, luuytimen lamauttaneen lääke- tai sädehoidon jälkeen (vertaa Kantasolusiirto).
 
Lymfaattinen leukemia
Katso Leukemia.
 
Lymfooma
Joukko erilaisia imukudoksesta alkaneita, ennusteeltaan vaihtelevia pahanlaatuisia kasvaimia. Lymfoomien kaksi päätyyppiä ovat Hodgkinin lymfooma ja non-Hodgkin-lymfoomat (NHL). Non-Hodgkin-lymfoomat ovat joko B-solu- tai ja T-solulymfoomia. Lymfoomia esiintyy paitsi imusolmukkeissa myös monissa muissa elimissä (vertaa B-solu, T-solu).