Misteliuute
Misteli (Viscum album) on loiskasvi, joka elää Keski-Euroopassa mm. tammen ja jalavan oksilla. Sitä on käytetty vuosisatoja suun kautta mm. verenpainetaudin ja ahdistuneisuuden hoidossa.
Antroposofisessa lääketieteessä misteliuutteita käytetään ruiskeina pahanlaatuisten kasvainten hoidossa. Antroposofiassa samoin kuin homeopatiassa käytetään tuotteita, jotka sisältävät erittäin pieniä määriä luonnosta peräisin olevia aineita: kasveja, eläimiä tai mineraaleja tai niiden osia. Tuotteet valmistetaan laimentamalla raaka-aineita voimakkaasti vedellä tai alkoholilla.
Suomessa käytössä olevat homeopaattiset ja antroposofiset tuotteet ovat pääosin suun kautta otettavia valmisteita. Keski-Euroopassa on markkinoilla myös useita pistoksina annettavia homeopaattisia ja antroposofisia valmisteita.
Suomessa ainoat kaupan olevat pistoksina annettavat valmisteet sisältävät pieniä määriä misteliuutetta ja niiden kauppanimet ovat Helixor ja Iscador. Valmisteille on jo 1980-luvulla myönnetty myyntilupa, vaikka mistelin tehoa syöpätautien hoidossa ei ole osoittettu tieteellisissä tutkimuksissa. Lääkevalvontaviranomainen päätti aikoinaan myöntää luvan, jotta lääkärit voisivat halutessaan käyttää näitä ruiskeita tukihoitona keskusteltuaan asiasta potilaiden kanssa. Valmisteiden virallinen käyttöaihe on "Käytetään antroposofisena valmisteena". Misteliruiskeita voi käyttää vain lääkärin määräyksellä.
Helixor- ja Iscador- sarjaan kuuluu useita eri valmisteita riippuen mistelin isäntäpuusta ja valmisteeseen lisätystä metallista. Valmiste valitaan yksilöllisesti potilaan ja taudin vaikeusasteen perusteella. Ruiske annetaan yleensä kasvaimen läheisyyteen ihon alle 3 - 7 kertaa viikossa annosta vähitellen suurentaen. Hoitojakso saattaa kestää useita viikkoja, ja se saatetaan toistaa useita kertoja vuodessa. Hoito annetaan yleensä tavanomaisten syöpähoitojen rinnalla tai niiden jälkeen.
Mistelivalmisteilla on tehty kymmenkunta kontrolloitua kliinistä tutkimusta syövän hoidossa. Rohdosta on annettu potilaille ihonalaisina pistoksina ja sen vaikutusta on verrattu joko lumeeseen tai kokonaan hoidotta oleviin potilaisiin. Tutkimukset on toteutettu joko tavanomaisen syöpähoidon lisänä tai terminaalivaiheessa muiden hoitojen lopettamisen jälkeen. Tutkimuksia on analysoitu kahdessa 1990-luvulla julkaistussa tieteellisessä katsauksessa, joiden mukaan lähes kaikkien tutkimuksien toteutuksessa tai tilastokäsittelyssä on ollut merkittäviä puutteita, eikä tutkimusten perusteella voida sanoa mitään mistelin tehosta.
Edellä mainittujen katsausten jälkeen on julkaistu joitakin uusia kliinisiä tutkimuksia, joista osa on edelleen laadullisesti puutteellisia, osa alustavia negatiivisia tuloksia ja yksi hyvälaatuinen, negatiiviseen tulokseen päätyvä tutkimus. Viimeksi mainitussa, arvostetussa lääketieteellisessä lehdessä julkaistussa tutkimuksessa oli mukana noin 500 kaulan ja pään alueen syöpää sairastavaa potilasta, joista puolet sai tavanomaiset syöpähoidot ja puolet niiden lisäksi misteliuutetta kahdesti viikossa 12 viikon jaksoissa viiden vuoden ajan. Potilaiden elämänlaadussa, kuolleisuudessa ja immuunivasteessa ei todettu merkittäviä eroja hoito- ja kontrolliryhmien välillä.
Vuonna 2001 eräässä vaihtoehtolääkinnän lehdessä julkaistiin laaja seurantatutkimus, jonka mukaan misteliuutepistokset pidensivät syöpäpotilaiden elinaikaa. Tutkimusta on kritisoitu ja sen luotettavuutta on epäilty mm. tutkimuksen erikoisen toteutuksen takia.
Käytettäessä misteliuutteita ohjeenmukaisesti ihonalaisina pieninä annoksina ne eivät yleensä ole aiheuttaneet vakavia haittoja. Uutteen ihonalainen käyttö aiheuttaa usein pistoskohtaan arkuutta ja tulehdusreaktion. Lisäksi ruumiinlämpö saattaa nousta puoli astetta ja tähän liittyen esiintyy päänsärkyä ja vilunväristyksiä. Rohdos saattaa myös aiheuttaa verenpaineen laskua ja joskus on kuvattu vakavia allergisia reaktioita.
Anna-Liisa Enkovaara
Ylilääkäri, Lääkelaitos
2002
