Uusiutuminen, seuranta ja ennuste

Pinnallinen rakkosyöpä uusiutuu herkästi, joten sitä seurataan säännöllisesti. Hoitona käytetystä höyläysleikkauksesta huolimatta taudin uusiutumisen riski on noin 80 prosenttia. Useimmiten tauti uusiutuu ensimmäisen vuoden sisällä leikkauksesta. Jos tauti uusii kolmen kuukauden sisällä, se uusiutuu jatkossakin tavallista yleisemmin.

Seuranta suunnitellaan potilaan yksilöllisten ennusteellisten tekijöiden mukaan. Seurannassa tehdään virtsakokeita ja rakon tähystys poliklinikalla. Kaikkien potilaiden ensimmäinen seurantakäynti on yleensä kolmen kuukauden kuluttua hoidosta. Jos kasvain uusiutuu, seurantaohjelma alkaa alusta. Alla olevat seurantaohjelmat ovat viitteellisiä.

Mikäli kasvain ei ole uusiutunut ja kyseessä on ollut yksittäinen, pieni ja hyvin erilaistunut Ta-kasvain, seuraava seurantakäynti voi olla vasta vuoden kuluttua ja sen jälkeen vuosittain. Näiden potilaiden seurantaa jatketaan viisi vuotta.

Keskisuuren uusiutumisriskin (Ta gradus 2 tai T1 gradus 1 tai 2) potilaita seurataan neljän kuukauden välein kaksi vuotta, puolivuosittain viiteen vuoteen asti ja sen jälkeen vuosittain ainakin kymmenen vuotta.

Suuren riskin potilaita ovat sellaiset pinnallista rakkosyöpää sairastavat potilaat, joiden kasvain on ärhäkkä (Tis, Ta–T1 gradus 3), kasvain on suuri ja monilukuinen tai uusiutumisia tulee vuodessa vähintään kaksi. Näitä korkean riskin potilaita seurataan kolmen kuukauden välein kaksi vuotta, seuraava vuosi neljän kuukauden välein ja puolivuosittain viiteen vuoteen asti. Tässä vaiheessa seurantaväli voidaan pidentää vuoteen. Korkean riskin potilaiden seurantaa jatketaan, kunnes se ei ole enää perusteltua esimerkiksi heikon yleiskunnon vuoksi.

Tyypillisesti pinnallinen rakkosyöpä uusiutuu pinnallisena, jolloin sen ennuste säilyy hyvänä. Pinnallinen syöpä lähettää harvoin etäpesäkkeitä. Kuitenkin noin joka kymmenennen potilaan pinnallinen syöpätyyppi muuttuu seurannan aikana leviäväksi.

Ajan myötä rakkosyövän uusiutumisen riski pienenee. Kahden tautivapaan vuoden jälkeen uusiutumisen riski on 43 prosenttia, viiden vuoden jälkeen 22 prosenttia ja kymmenen vuoden jälkeen enää kaksi prosenttia.

Paikallisesti levinnyttä syöpää seurataan leikkauksen jälkeen yleensä puolen vuoden välein vähintään viisi vuotta. Jos potilaalle on tehty suolesta korvaava rakko, seurantaa jatketaan lopun ikää.

Ennuste

Pinnallisen virtsarakkosyövän tärkeimmät ennusteelliset tekijät ovat kasvaimen T-luokitus, samanaikainen Tis, kasvaimen pahanlaatuisuusaste gradus, kasvainten lukumäärä, koko (alle vai yli 3 cm) ja aikaisempi uusiutuminen. Virtsarakon syövistä 70 prosenttia on pinnallisia ja noin 80 prosenttia rajoittuu rakkoon, jolloin ne on mahdollista hoitaa parantavasti. Tällaisten potilaiden eloonjäämisennuste on vain 5–20 prosenttia huonompi kuin samanikäisen terveen väestön.

Lihakseen levinneen syövän tärkein ennusteellinen tekijä on kasvaimen syvyys rakon seinämässä. Muita ennusteeseen vaikuttavia tekijöitä ovat kasvaimen leviäminen imusolmukkeisiin, potilaan ikä (alle vai yli 65 vuotta) ja kunto. Jos syöpä kasvaa syvemmälle virtsarakon lihakseen eli leviää paikallisesti, vain puolet potilaista on elossa viiden vuoden kuluttua laajasta virtsarakon poistoleikkauksesta huolimatta.

Laajemmalle levinnyttä virtsarakon syöpää sairastavien hoitamattomien potilaiden tai etäpesäkkeiden takia oireenmukaista sädehoitoa saaneiden elinaika on keskimäärin vain puolesta vuodesta vuoteen.

Yllä olevat ennusteelliset luvut ovat tilastollisia keskiarvoja, eikä niitä voida soveltaa yksittäisen potilaan ennusteeseen. Osa potilaista selviää taudistaan huomattavasti paremmin.

Lähteet:

Nurmi M, Rintala E. Virtsateiden kasvaimet. Teoksessa: Nurmi M, Lukkarinen O, Ruutu M, Taari K, Tammela T, toim. Urologia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2001, s. 91–107.

Blanco Sequeiros G, Nurmi M, Salminen E. Virtsaelinten syöpä. Teoksessa: Joensuu H, Roberts PJ, Teppo L, Tenhunen M, toim. Syöpätaudit. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2007, s. 405–22.

Munuaisen ja virtsarakon syövät. Focus Oncologiae 8/2007. Helsinki: Syöpäsäätiö, 2007.

www.terveyskirjasto.fi

Päivitetty 15.1.2008