Hoito
Rakkosyövän hoito riippuu TNM-luokituksesta ja kasvaimen erilaistumisasteesta, graduksesta. Hoidon päälinjat määräytyvät sen mukaan, onko syöpä pinnallinen (Tis, Ta, T1), paikallisesti levinnyt (T2, T3, T4a) vai laajemmin levinnyt (T4b/N1, M1).
Varhaisvaiheen pinnallista virtsarakon syöpää hoidetaan tähystysleikkauksessa poistamalla ja polttamalla kasvaimen aiheuttamia limakalvomuutoksia ja lääkehuuhtelulla, joka tehdään tähystyksen yhteydessä.
Pinnallisen rakkosyövän hoidossa voidaan käyttää seuraavia menetelmiä
- virtsarakon höyläysleikkaus
- virtsarakon huuhteluhoito
- rakonpoistoleikkaus toissijaisesti.
Rakon höyläysleikkaus
Papillaarisen kasvaimen (Ta ja T1) hoitona on höyläysleikkaus. Se on helppo tehdä uudestaan, jos kasvain uusiutuu. Tis-luokan pinnallisesta kasvaimesta poistetaan näkyvät muutokset, minkä jälkeen aloitetaan virtsarakon lääkehuuhteluhoito.
Rakon lääkehuuhtelun tarkoituksena on hoitaa Tis-luokan pinnallinen kasvain ja ehkäistä papillaaristen kasvainten uusiutuminen. Huuhteluhoidossa käytetään solunsalpaajia (ebirubisiini, mitomysiini-C) tai immunologisia aineita. Solunsalpaajat ovat tehokkaita ja aiheuttavat yleisiä sivuvaikutuksia vain harvoin. Immunologisista aineista tehokkain on BCG (bacillus Calmette-Guérin), joka on heikennettyä tuberkuloosirokotetta.
Virtsarakon huuhteluja annetaan aluksi viikon välein 5–6 kertaa ja sen jälkeen esimerkiksi kerran kuukaudessa vuoden ajan tai kolmen kuukauden sarjoissa. Joissakin tapauksissa hoitoa jatketaan useita vuosia. Tarvittaessa hoito aloitetaan uudestaan. Virtsarakko pitää tyhjentää ennen lääkkeen antamista, minkä jälkeen lääke viedään rakkoon ohuen katetrin avulla poliklinikalla. Aineen annetaan vaikuttaa virtsarakossa parin tunnin ajan, jolloin on hyvä liikkua tai kääntyillä sängyssä, jotta lääkeaine leviää joka puolelle virtsarakkoa. Yleensä potilaat pääsevät heti kotiin ja ovat työkykyisiä.
Lääkehuuhtelu voi aiheuttaa rakon ärsytysoireita, verivirtsaisuutta ja lievää lämpöä kahden päivän ajan lääkkeen annon jälkeen.
Huuhteluhoitoa voidaan käyttää myös höyläysleikkauksen jälkeen. Höyläyksen yhteydessä rakkokasvaimesta voi irrota kasvainsoluja, jotka voivat kylväytyä rakon terveelle limakalvolle ja aiheuttaa näin kasvaimen uusiutumisen. Tutkimusten mukaan leikkauksen yhteydessä annettu solunsalpaajahuuhtelu vähentää uusiutumisia merkittävästi.
Virtsarakon poistoleikkaus
Jos huuhteluhoito ei tehoa, hoitona käytetään virtsarakon poistoleikkausta varsinkin, jos syöpäkasvain on Tis tai se on ärhäkkää laatua (gradus III).
Paikallisesti levinneen syövän hoito
Joka neljännen rakkosyöpäpotilaan syöpä on levinnyt lihakseen (T2, T3 ja T4) jo siinä vaiheessa, kun rakkosyöpä todetaan. Etäpesäkkeitä löytyy lisäksi 5–10 prosentilta. Levinneen virtsarakon syövän hoito ja ennuste eroavat täysin pinnallisen kasvaimen hoidosta.
Paikallisesti levinneen rakkosyövän hoidossa voidaan käyttää seuraavia menetelmiä
- virtsarakon laaja poistoleikkaus
- liitännäishoidot
- sädehoito
Virtsarakon laaja poistoleikkaus
Virtsarakon laaja (radikaali) poistoleikkaus on paikallisesti lihakseen levinneen syövän (T2, T3 ja T4a) paras hoito. Miehiltä poistetaan rakon lisäksi eturauhanen, tarvittaessa myös virtsaputki. Naisten laajaan leikkaukseen kuuluu kohdun, vaginan etuseinämän ja virtsaputken poisto.
Poistettu virtsarakko korvataan aina avanteella vatsanpeitteille tai suolirakolla, jolloin virtsaaminen yleensä onnistuu normaalia tietä. Leikkaava lääkäri valitsee korjaavan toimenpiteen taudin levinneisyyden ja potilaan kunnon perusteella.
Liitännäishoidot
Joillakin potilailla leikkaushoidon tehoa parannetaan liitännäishoidoilla. Paikallisesti levinneen rakkosyövän liitännäishoitona käytetään useimmiten solunsalpaajia. Ennen leikkausta annettavaa hoitoa kutsutaan neoadjuvantiksi hoidoksi ja leikkauksen jälkeen annettavaa adjuvantiksi hoidoksi. Ennen leikkausta annettavan liitännäishoidon tarkoituksena on tuhota mikroskooppisen pienet etäpesäkkeet ja pienentää varsinaista kasvainta niin, että se leikkaus tulee mahdolliseksi. Usein potilas sietää lääkitystä paremmin ennen leikkausta kuin sen jälkeen. Leikkauksen jälkeen annettavan liitännäishoidon tarkoituksena on täydentää epätäydellistä leikkaustulosta, esimerkiksi sellaisissa tapauksissa, joissa todetaan imusolmukemuutoksia tai kasvaimen leviämistä rakon ulkopuolelle. Liitännäishoidosta vastaa yleensä syöpälääkäri.
Moni rakkosyöpäpotilas on iäkäs, eikä laaja rakonpoistoleikkaus sovi kaikille. Leikkausta ei tehdä, jos kasvain arvioidaan sellaiseksi, ettei sitä voi kokonaan poistaa leikkaamalla. Tällöin kasvainta hoidetaan sädehoidolla.
Levinneen virtsarakon syövän hoito
Laajemmalle levinnyt virtsarakon syöpä on vaarallinen. Etäpesäkkeitä löytyy tavallisimmin imusolmukkeista, luustosta, maksasta, keuhkoista ja joskus aivoista. Levinnyttä virtsarakon syöpää sairastava potilas elää keskimäärin vuoden etäpesäkkeiden toteamisen jälkeen.
Virtsarakon poistoleikkausta ei enää suositella, jos potilaan imusolmukkeista löytyy pahanlaatuisia soluja. Ympäristöönsä levinneiden (T4b) tai etäpesäkkeitä lähettäneiden kasvainten hoito on säästävää (konservatiivista) ja oireita lievittävää (palliatiivista).
Laajalle levinneen virtsarakon syövän hoidossa voidaan käyttää seuraavia menetelmiä
- solunsalpaajat
- oireita lievittävä sädehoito
Solunsalpaajat
Levinneen rakkosyövän ensisijaisena hoitona ovat suoneen annettavat solunsalpaajat, jos potilaan yleiskunto on riittävän hyvä ja munuaisten toiminta normaali. Jos potilaan yleiskunto on heikentynyt ja sisäelimissä on etäpesäkkeitä, ennuste on yleensä huono. Tällöin hoito on oireenmukaista.
Oireita lievittävä sädehoito
Palliatiivinen sädehoito lievittää hyvin luustokipuja. Se helpottaa sairastuneen oloa myös, jos esimerkiksi iso imusolmukemassa painaa vatsaa tai keuhkojen välissä sijaitsevan välikarsinan aluetta.
Päivitetty 15.1.2008
