Paksu- ja peräsuolen syöpien hoito

Paksu- ja peräsuolen syöpää hoidetaan seuraavilla tavoilla:

  • leikkaus
  • sädehoito
  • solunsalpaajat eli sytostaatit
  • oireiden hoito lääkkeillä ja muilla keinoilla

Leikkaus

Leikkaus on kaikkein yleisin paksu- tai peräsuolen syövän hoitokeino. Kirurgi voi poistaa syövän useilla eri leikkausmenetelmillä. Joskus alkava syöpä voi ilmetä polyypissa eli varrellisessa limakalvokasvaimessa ja tulla esiin sattumalta. Tällöin riittää tähystyksessä tehtävä kasvaimen poisto.

Jos paksusuolen syöpä on kasvanut vähänkin syvemmälle suolen seinämään, joudutaan poistamaan osa paksusuolta suoliliepeineen. Poistetun suoliliepeen imusolmukkeista otetaan myös näytteitä mikroskoopissa tutkittavaksi.

Leikkaushoidossa on potilaan kannalta keskeistä, joudutaanko tekemään suoliavanne vai onko mahdollista poistaa syöpä siten, että suolen terveet päät voidaan ommella yhteen (anastomoosi), jolloin ulosteen normaali kulkureitti säilyy. Paksusuolen syövässä voidaan suolen päät yleensä liittää yhteen. Joskus kirurgi joutuu kuitenkin suolen tukkeutuman vuoksi tekemään päivystysleikkauksessa suoliavanteen, joka myöhemmin suljetaan. Peräsuolisyövässä saatetaan leikkauksen yhteydessä tehdä ns. suojaava avanne, mikä tarkoittaa sitä, että kasvaimen poiston yhteydessä tehdään avanne, joka poistetaan kun suoliliitos on parantunut.

Lähellä peräaukkoa sijaitsevat syövät vaativat koko peräsuolen poiston, jolloin jäljelle jäävän paksusuolen pää viedään vatsanpeitteiden läpi pysyväksi avanteeksi. Avanteen ympärille asetetaan pussi, johon uloste kertyy. Kertakäyttöinen pussi kiinnitetään erityisellä liimalla. Pussi ei näy vaatteiden alta, ja potilas huolehtii sen vaihtamisesta itse. Uusien leikkaustekniikoiden avulla on yhä useammin ollut mahdollista välttää pysyvä avanne.

Leikkaushoito voi olla hyödyllistä myös sairauden uusiutumisen yhteydessä, erityisesti jos uusiutumien on paikallinen. Jos vähäistä levinneisyyttä todetaan vain maksassa, keuhkossa tai paikallisesti, niin uusiutuma voidaan jossain tapauksissa leikata parantavasti. Etäpesäkkeiden leikkaushoidosta kerrotaan tämän tekstin lopussa Dukes D-luokan hoidon kohdalla.

Sädehoito

Sädehoidon avulla tuhotaan syöpäsoluja ja kutistetaan kasvaimia. Sädehoito on ionisoivaa röntgen- tai muuta suurienergistä säteilyä, joka vaikuttaa juuri sillä alueella, johon hoito kohdistetaan. Sädehoito annetaan peräsuolensyövässä joko ennen leikkaushoitoa tai sen jälkeen. Usein siihen liitetään solunsalpaajahoito. Solunsalpaajan ja sädehoidon yhdistelmähoito on vähentänyt sekä paikallista uusiutumista että kuolleisuutta peräsuolisyöpään Dukes B- ja C-luokan kasvaimissa.

Sädehoidosta voi olla apua myös niissä tilanteissa, joissa kasvain on alunperin niin suuri ja ympäristöönsä kiinnittynyt, ettei leikkaus onnistu. Tällöin 4-6 viikon mittainen sädehoito voi pienentää kasvainta ja leikkaus tulla mahdolliseksi. Tässä tilanteessa tarvitaan usein suojaava avanne kasvaimen yläpuolelle. Tällainen monivaiheinen hoito on mahdollista silloin, kun pyritään pysyvään paranemiseen (etäpesäkkeitä ei ole) ja potilaan yleiskunto on riittävän hyvä. Sädehoito aiheuttaa paikallisia haittavaikutuksia, limakalvon ärtymistä ja ripulia.

Paksusuolen syövän leikkauksen jälkeen ei sädehoitoa tavanomaisesti suositella , mutta tietyissä tilanteissa siitä on hyötyä paikallisen uusiutuman estämiseksi.

Sädehoitoa voidaan antaa myös oireita lievittävänä sekä paksu- että peräsuolisyövän paikallisiin uusiutumiin ja etäpesäkkeisiin. Esimerkiksi luustopesäkkeen kipu saadaan usein sädehoidolla rauhoittumaan ja potilas selviytyy vähemmillä kipulääkkeillä.

Solunsalpaajat eli sytostaatit

Solunsalpaajat ovat syöpäsolujen tuhoamiseen tarkoitettuja lääkeaineita. Niitä voidaan antaa tabletteina tai liuoksena suoraan suoneen. Hoito voidaan toteuttaa joko jatkuvana tiputuksena, jolloin potilas kantaa mukanaan pientä infuusiopumppua tai lyhyinä tiputuksina jotka annetaan poliklinikalla viikottain tai muutaman viikon välein.

Solunsalpaajat kulkeutuvat veren mukana kaikkialle elimistöön ja tuhoavat myös emokasvaimesta mahdollisesti etäämmälle lähteneitä syöpäsoluja. Sitä voidaan antaa paksu- ja peräsuolen syövän uusiutumista ennaltaehkäisevänä hoitona leikkauksen jälkeen, jos kasvaimeen liittyy suuri uusimisvaara (Dukes B- ja C-luokan kasvaimet). Tätä solunsalpaajahoitoa nimitetään liitännäishoidoksi (adjuvanttihoito). Suolistosyövän liitännäishoidon kokonaispituus on noin puoli vuotta. Hoidot eivät yleensä vaadi osastolla oloa.

Usein uusiutuma ei ole valitettavasti parantavasti leikattavissa. Silloin voidaan osalla potilaista vähentää oireita ja jarruttaa sairauden kulkua solunsalpaajilla (20-50 %:lla). Solunsalpaajilla on monia haittavaikutuksia.

Paksusuoli- ja peräsuolisyövän hoidossa tavallisimmin käytössä olevat solunsalpaajat ovat 5-fluorourasiili, irinotekaani ja oksaliplatina, harvemmin kapesitabiini, raltitreksidi ja karmofur. Irinotekaania ja oksaliplatinaa yhdistetään usein 5-fluorourasiiliin.

Liitännäishoidossa käytetään 5-fluorourasiilia. Sen yleisenä haittana esiintyy limakalvoärsytystä: osalla potilaista suun limakalvo kipeytyy ja osalle tulee ripulia. Veren valkosolut laskevat, mistä syystä potilas voi olla alttiimpi tulehduksille. Jos hoito toteutetaan jatkuvana tiputuksena pumpulla, tulee pienelle osalle potilaista käsien ja jalkapohjien kipeytyminen ja punoitus. Hiukset eivät yleensä lähde (4-10 %:lla ohenevat) 5-fluorourasiilihoidossa eikä pahoinvointi ole yleensä merkittävä haitta.

Levinneessä sairaudessa käytettävä irinotekaani aiheuttaa monille potilaille lievää ripulia. Toisinaan se on niin vaikeaa, että potilas joutuu sen vuoksi sairaalahoitoon. Irinotekaaniin liittyy myös valkosolujen laskua ja anemiaa. Nämä aiheuttavat väsymystä ja tulehdusalttiutta. Irinotekaaniin liittyy runsaalla puolella potilaista hiustenlähtö. Pahoinvointia esiintyy myös.

Oksaliplatina on jonkinverran irinotekaania paremmin siedetty lääke. Siihen ei liity hiustenlähtöä ja verisolujen lasku ja tulehdukset ovat harvinaisempia. Sillä on kuitenkin ääreishermoston haittavaikutuksia. Kylmän vaikutuksesta tulee lyhytkestoista pistelyä käsiin, jalkoihin ja kasvoihin hoidon jälkeisinä päivinä. Jos hoito jatkuu pitkään (noin puoli vuotta), monille potilaille tulee tunnottomuutta sormiin ja jalkapohjiin, mikä voi haitata toimintaa (nappien kiinnilaittaminen, kirjoittaminen jne.). Tästä oireesta tulee kertoa lääkärille. Hoidon päätyttyä oire häviää vähitellen muutamien kuukausien aikana. Ripulia ja muita limakalvohaittoja esiintyy vain pienellä osalla potilaista.

Irinotekaani ja oksaliplatina ovat yhtä tehokkaita lääkeitä 5-fluorourasiiliin yhdistettynä. Kapesitabiini ei aiheuta hiustelähtöä, mutta siihenkin voi liittyä ripulia ja käsien ja jalkapohjien kipeytymien ja punoitus kuten 5-fluorourasiiliin. Pahoinvointi ei ole yleensä vaikea ongelma kapesitabiini-hoidossa.

Levinneisyysluokituksen mukainen hoito

Paksu- ja peräsuolen syövän hoito määräytyy syövän levinneisyysasteen ja potilaan yleiskunnon perusteella.

Hoitona saatetaan antaa jo käyttöön vakiintuneita hoitoja tai potilaalla voi olla mahdollisuus osallistua tutkimukseen, jossa selvitetään uusien lääkeaineiden tai hoitomenetelmien tehoa. Kaikki potilaat eivät parane käytössä olevilla hoidoilla ja toiset kärsivät monista haittavaikutuksista. Tästä syystä hoitotutkimuksia tarvitaan hoidon kehittämiseksi.

Dukes A-luokka

Paksusuolen syöpä
Osa suolta suoliliepeineen poistetaan leikkauksella.

Peräsuolisyöpä
Jos kasvaimen läpimitta on alle 2 cm eikä ole merkkejä taudin leviämisestä imusolmukkeisiin, se voidaan poistaa paikallisesti peräaukon kautta. Tällainen tilanne on harvinainen. Jos kasvain ei sovellu tähystyksessä poistettavaksi ja sijaitsee peräsuolen alimmassa kolmanneksessa lähellä peräaukkoa, joudutaan kasvaimen poiston jälkeen tekemään suoliavanne. Peräsuolen ylä- ja keskikolmanneksen kasvaimissa voidaan yleensä leikkauksen jälkeen liittää suolen terveet päät toisiinsa ja ulosteen normaali kulkureitti säilyy.

Dukes B-luokka

Paksusuolen syöpä
Osa suolta suoliliepeineen poistetaan leikkauksella. Jos kasvain on levinnyt läheiseen kudokseen, syöpä poistetaan leikkauksella. Potilaalle voidaan suositella solunsalpaajahoitoa liitännäishoitona leikkauksen jälkeen.

Peräsuolen syöpä
Jos kasvain sijaitsee peräsuolen alimmassa kolmanneksessa lähellä peräaukkoa, joudutaan kasvaimen poiston jälkeen tekemään suoliavanne. Peräsuolen ylä- ja keskikolmanneksen kasvaimissa voidaan yleensä leikkauksen jälkeen liittää suolen terveet päät toisiinsa ja ulosteen normaali kulkureitti säilyy. Potilaalle suositellaan liitännäishoitona paikallista sädehoitoa ja solunsalpaajakuureja joko ennen ja/tai jälkeen leikkauksen.

Dukes C-luokka

Paksusuolen syöpä
Osa suolta suoliliepeineen poistetaan leikkauksella. Jos kasvain on levinnyt läheiseen kudokseen, syöpä poistetaan leikkauksella. Lisäksi suositellaan solunsalpaajahoitoa.

Peräsuolen syöpä
Jos kasvain sijaitsee peräsuolen alimmassa kolmanneksessa lähellä peräaukkoa, joudutaan kasvaimen poiston jälkeen tekemään suoliavanne. Peräsuolen ylä- ja keskikolmanneksen kasvaimissa voidaan yleensä leikkauksen jälkeen liittää suolen terveet päät toisiinsa ja ulosteen normaali kulkureitti säilyy. Lisäksi potilaalle suositellaan liitännäishoitona paikallista sädehoitoa ja solunsalpaajakuureja leikkauksen jälkeen.

Dukes D-luokka

Paksusuolen syöpä
Emokasvain pyritään yleensä poistamaan leikkauksella, vaikka tauti olisi jo levinnyt laajalle. Tällä pyritään välttämään kasvaimen aiheuttamat hankalat oireet, kuten verenvuoto suolistoon, suolen tukkeutuminen ja suolen puhkeaminen.

Jos potilaalla on ainoastaan yksi tai muutama maksa- tai keuhkoetäpesäke, voidaan syöpäkudoksen poistamiseksi tehdä maksan tai keuhkon osapoisto. Leikkausmahdollisuuteen vaikuttavat pesäkkeiden lukumäärä, koko, sijainti, maksan ja keuhkon toimintakyky ja potilaan yleistila. Joskus leikkausmahdollisuutta voidaan parantaa aloittamalla hoito solunsalpaajilla. 5-fluorourasiili-oksaliplatinayhdistelmästä on myönteisiä tutkimustuloksia tässä tilanteessa. Pysyvä paraneminen ei ole mahdollista, jos etäpesäkettä poistavaa leikkausta ei voida suorittaa levinneessä taudissa, mutta usein näillä keinoin voidaan jarruttaa pitkäänkin taudin kulkua.

Jos etäpesäkkeitä on laajemmalti elimistössä, suositellaan potilaalle hänen yleiskuntonsa ja kokonaistilanteensa perusteella joko solunsalpaajahoitoa tai muuta hoitoa syövän aiheuttamien oireiden vähentämiseksi tai poistamiseksi. Levinneen sairauden hoidossa käytettäviä solunsalpaajia ovat 5-fluorourasiili, irinotekaani, oksaliplatina, kapesitabiini, raltitreksidi ja karmofur. Oireita lievittäviä hoitoja ovat esimerkiksi kipulääkkeet tai paikallinen sädehoito etäpesäkkeisiin.

Peräsuolen syöpä
Paikallisesti levinneen peräsuolisyövän hoidossa on saatu viime vuosina hyviä tuloksia antamalla sädehoitoa ja solunsalpaajahoitoa ennen leikkausta. Näin 90 % niistä potilaista, joiden kasvainta ei alun perin voitu poistaa leikkauksella, saatetaan leikata.

Muilta osin Dukesin D-luokan peräsuolisyövän hoito ei poikkea D-luokan paksusuolen syövän hoidosta.