Paksu- ja peräsuolen syövät
Paksusuolen ja peräsuolen syövät ovat yleisiä syöpäsairauksia, jotka kehittyvät suolen kudoksen terveiden solujen muuttuessa pahanlaatuisiksi. Ne ovat pääasiassa iäkkäiden ihmisten sairauksia, sillä sairastumisvaara kasvaa iän mukana. Suomessa todetaan vuosittain runsaat 2000 uutta tapausta. | NORDCAN-tilasto syövän esiintyvyydestä Suomessa: Paksu- ja peräsuoli |
Ihmisen ruoansulatusjärjestelmä muodostuu ruokatorvesta, mahalaukusta sekä ohut-, paksu- ja peräsuolesta. Paksusuoli on 1,8 metriä pitkä, ja sen jälkeen suolisto päättyy 15-20 cm:n mittaiseen peräsuoleen. Ruoansulatusjärjestelmän tehtävänä on hyödyntää syödystä ruoasta ravintoaineet, ja säilyttää syntynyt jäte sen ulostamiseen asti.
Paksu- ja peräsuolen syövät eli suolistosyövät kehittyvät aina hyvänlaatuisesta limakalvokasvaimesta (varrellinen polyyppi tai limakalvon kohoutuma). Tällaisen esivaiheen olemassaolo tarjoaa mahdollisuuden varhaiseen toteamiseen tähystyksellä.
Useita paksusuolen syövälle altistavia tekijöitä tunnetaan. Henkilöt, jotka sairastavat pitkäaikaisia suoliston tulehdussairauksia kuten haavaista paksunsuolentulehdusta tai Crohnin tautia, ovat keskimääräistä suuremmassa vaarassa sairastua paksu- ja peräsuolen syöpiin. Näille potilaille suositellaankin vuosittain tehtävää tähystystä, kun sairaus on jatkunut pitkään.
Alttius sairastua suolistosyöpään voi periytyä. Jos suvussa tiedetään kulkevan periytyvä ei-polypoottinen paksusuolisyöpäalttius (HNPCC), suositellaan suvun jäsenille tehtäväksi seulontatutkimuksia. Niiden avulla suuri osa sairauksista saadaan kiinni esiasteina tai varhaisvaiheissa. Myös niillä henkilöillä, jotka sairastavat familiaarista adenomatoottista polypoosia, Peutz-Jeghersin polypoosia tai juveniiliä polypoosia (perinöllisiä harvinaisia sairauksia, jossa paksusuoleen kehittyy satoja polyyppejä nuorella iällä), on huomattavan suuri vaara sairastua paksusuolen syöpään. Säännölliset tähystykset ja mahdollisimman täydellinen polyyppien poisto on tällöin tarpeen.
Oireet
Erilaiset vatsan toimintahäiriöt, kuten vatsakipu, ummetus, vaihteleva ripuli ja ulostamisvaikeus ovat yleisiä paksu- ja peräsuolisyövän oireita. Toisaalta voi esiintyä myös ulostamispakkoa, limaisia ja niukkoja ulosteita tai vatsan turvottelua ja kouristelua.
Paksusuolen syövässä ja erityisesti peräsuolen syövässä ilmaantuu usein verta ulosteeseen. Tästä syystä anemia on myös yleinen paksusuolisyövän oire. Joskus syöpä aiheuttaa suolen tukkeuman, tällöin potilas oksentaa, ulostetta ei tule ja vatsa on erittäin kipeä. Silloin nopea leikkaushoito on tarpeen.
Tutkimukset
Paksu- tai peräsuolen syöpää epäiltäessä peräsuolen loppuosa tutkitaan yleensä ensimmäiseksi: lääkäri suojaa kätensä muovikäsineellä, tunnustelee peräaukon kautta ja etsii epätavallisia kyhmyjä. Lääkäri kiinnittää huomiota myös ulosteessa mahdollisesti esiintyvään vereen.
Perusteellisemmin peräsuolta ja paksusuolen loppuosaa tutkitaan erityisen tähystinlaitteen avulla (sigmoidoskooppi tai proktosigmoidoskooppi). Tämän menetelmän avulla löydetään noin puolet kaikista paksu- ja peräsuolen syövistä. Tutkimus ei yleensä aiheuta kipua, mutta se saattaa tuntua epämiellyttävältä. Tähystys voidaan tarvittaessa ulottaa koko paksusuolen alueelle, jolloin sitä kutsutaan kolonoskopiaksi. Tämä tutkimus saattaa aiheuttaa painetta ja voi olla jonkin verran kivulias.
Jos tähystyksessä näkyy normaalista poikkeavia kohtia, lääkäri ottaa kudosnäytteen (biopsia), joka tutkitaan mikroskoopissa. Näin selvitetään, löytyykö kudoksesta pahanlaatuisen kasvaimen merkkejä.
Tähystyksen sijasta tai lisäksi saatetaan tehdä kolografia, joka on röngenvarjoainetutkimus ja ulottuu koko paksusuolen alueelle. Tutkimuksessa röntgenlääkäri työntää peräsuoleen putken, jonka kautta ruiskutetaan varjoainetta. Laite kuvaa varjoaineen täyttämän suoliston. Tutkimus on jossain määrin epämiellyttävä ja aiheuttaa ohimenevästi jonkinasteisia kiristys- ja paineoireita.
Ennen tähystystä tai varjoainetutkimusta potilas tyhjentää suoliston ruokavaliolla ja tyhjennyslääkkeillä tai sitten pelkästään juomalla tyhjentävää nestettä 4-6 litraa vuorokauden ajan.
Paksu- ja peräsuolisyöpä vuotaa verta suoleen jaksottain tai jatkuvasti. Tämä voidaan osoittaa ulostenäytteestä 60-80%:ssa suolistosyövistä, mutta esiasteissa verta näkyy testissä vain 20-30%:lla. Puhdas näyte ei näin ollen sulje pois syövän tai esiasteen mahdollisuutta.
Kun paksu- tai peräsuolen syöpä on löydetty, tehdään lisätutkimuksia. Näiden avulla selvitetään, onko syöpä levinnyt alkukohtansa ulkopuolelle. Tavallisesti tarkastetaan ylävatsa ultraääni- eli kaikututkimuksella, joka on kivuton. Potilas makaa tutkimuspöydällä ja lääkäri liikuttaa kaikuluotainta vatsanpeitteiden päällä. Tutkimuksessa saadaan käsitys siitä, onko kasvain ehtinyt lähettää etäpesäkkeitä maksaan.
Kaikututkimuksen avulla voidaan arvioida myös peräsuolisyövän paikallista laajuutta. Tässä tutkimuksessa kaikututkimuksen anturi viedään peräsuoleen. Tutkimus auttaa oikean hoitotavan valinnassa.
Tavanomaisella keuhkokuvauksella tarkastetaan keuhkojen tila. Joskus voidaan tehdä tietokonekuvaus (CT), jossa röntgenlaitteen avulla kehosta kuvantuu tarkkoja poikkileikkauksia näyttöruudulle ja saadaan käsitys vatsaontelon tai keuhkojen tilasta. Magneettikuvaus on tietyissä tilanteissa CT-tutkimustakin tarkempi. Magneettikuvaus on kuvantamistutkimus, joka käyttää magneettikenttää tuottamaan tarkkoja poikki- ja pituusleikkauskuvia ihmisestä. Se erottelee eri kudokset hyvin toisistaan ja sitä voidaan käyttää ongelmatilanteissa selvittämään kasvaimen levinneisyyttä.
Yleensä tutkitaan verinäytteestä myös ns. kasvainmerkkiaine (CEA), joka on syöpäsolujen elimistöön erittämä aine. Se on diagnosointivaiheessa koholla noin kolmanneksella paksu- ja peräsuolisyöpää sairastavista potilaista. Uusiutumistilanteissa se on koholla 60-80 %:lla potilaista. Sen pitoisuutta voidaan seurata ja sen perusteella arvioida hoidon tehoa.
Syöpäkasvaimen levinneisyys ja potilaan yleiskunto vaikuttavat hoidon valintaan ja paranemismahdollisuuksiin.
