Seuranta ja ennuste
Pehmytkudossarkoomapotilaita seurataan hoidon jälkeen 2–12 kuukauden välein viiden vuoden ajan, minkä jälkeen matalan maligniteettiasteen kasvaimia seurataan vuoden välein seuraavat viisi vuotta. Seurannassa etsitään erityisesti paikallisia uusiutumia ja keuhkoissa olevia etäpesäkkeitä, sillä niiden varhainen hoito tuottaa usein hyvän tuloksen.
Pehmytkudossarkoomien leikkauksenjälkeiseen seurantaan soveltuu parhaiten magneettitutkimus. Koko leikkausarven alue kuvataan, sillä kasvain uusiutuu herkästi alkuperäiselle paikalleen tai arpeen.
Suurin osa luusarkoomien uusiutumisista tulee parin ensimmäisen vuoden aikana. Tämän takia potilasta seurataan kahtena hoitoa seuraavana vuonna 2–3 kuukauden välein ja sen jälkeen puolen vuoden välein, kunnes hoidosta on kulunut viisi vuotta. Seurannassa käytetään röntgenkuvausta, luuston radioisotooppikuvausta sekä magneetti- tai tietokonetomografiakuvausta.
Luusarkoomapotilaiden seurantaan kuuluu olennaisesti myös hoidon jälkivaikutuksista johtuvien oireiden seuranta ja hoitaminen sekä tarvittava kuntoutus. Sairastuneen kuntoutusmotivaatio, psyykkinen ja fyysinen suorituskyky, taloudelliset tekijät sekä työllistyminen otetaan huomioon.
Nuorten potilaiden kohdalla huomioidaan annettujen hoitojen vaikutukset hedelmällisyyteen ja ammatinvalintaan.
Noin 40–60 prosenttia korkea-asteisesti pahanlaatuisista sarkoomista lähettää etäpesäkkeitä. Tavallisesti ne tulevat keuhkoihin, mutta niitä esiintyy myös maksassa, luustossa ja imusolmukkeissa.
Luu- ja pehmytkudossarkoomapotilaiden viiden vuoden suhteelliset elossaololuvut ovat samaa luokkaa ja pienenevät iän myötä. Kun kasvain on paikallinen, potilaista on viiden vuoden kuluttua elossa noin 80 prosenttia. Jos kasvain on levinnyt, joka viides on elossa viiden vuoden kuluttua.
Sarkoomien ennusteeseen vaikuttaa oleellisesti taudin toteaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Lisäksi keskeistä on, että leikkaushoito, sekä tarvittaessa säde- ja syöpälääkehoito toteutetaan oikeaan aikaan ja yksilöllisesti. Tämän vuoksi näiden harvinaisten tautien hoito suunnitellaan ja toteutetaan osaavissa hoitokeskuksissa ja erityisissä sarkoomaryhmissä.
Lähteet:
Blomqvist C, Tukiainen E. Pehmytkudossarkoomat. Teoksessa: Joensuu H, Roberts PJ, Teppo L, Tenhunen M, toim. Syöpätaudit. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2007, s. 526–31.
Johansson R. Sarkoomat. Lääkärin tietokannat, viitattu 19.11.2007.
Lindholm P, Kivioja A. Luusarkooma. Teoksessa: Joensuu H, Roberts PJ, Teppo L, Tenhunen M, toim. Syöpätaudit. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2007, s. 532–41.
Sarkoomat. Focus Oncologiae 7/2006. Helsinki: Syöpäsäätiö, 2006.
Päivitetty 15.1.2008
