Rintasyövän uusiutuminen
Rintasyöpä uusii vajaalla 20%:lla potilaista viiden ensimmäisen vuoden aikana. Tämän jälkeen uusiutuminen on melko harvinaista.
Oireet ja tutkimukset
Tavallisimpia rintasyövän uusiutumispaikkoja ovat leikkausalueen iho, kainalo, soliskuoppa, luusto, keuhkot, maksa ja aivot. Uusiutuminen iholla esiintyy epätarkkarajaisena punaisena ihottumana tai paikallisina ihokyhmyinä. Suurentuneet imusolmukkeet kainalossa tai soliskuopassa, myös vastakkaisella puolella, voivat viitata rintasyövän uusiutumiseen.
Luustokipu on tavallinen etäpesäkkeen oire, joskin erilaisia kipuja esiintyy myös monista muista syistä. Rintasyövän luustopesäkkeet esiintyvät yleensä suurissa luissa kuten lantiossa, reisiluissa, olkaluissa ja selkärangassa. Pikkunivelten vaivat eivät viittaa rintasyöpään.
Painontunne oikeassa kyljessä, ruokahaluttomuus, pahoinvointi ja laihtuminen voivat viitata maksapesäkkeisiin. Keuhkopesäkkeet voivat olla oireettomia tai aiheuttaa yskää ja hengenahdistusta. Aivopesäkkeiden aiheuttamat oireet ovat monenlaisia. Niihin saattaa liittyä päänsärkyä, pahoinvointia ja huimausta, joskus kouristuksia tai halvausoireita.
Kun sairauden uusiminen todetaan tai sitä epäillään, tehdään taudin levinneisyyden tarkistus: otetaan keuhkokuva, vatsan alueen kaikututkimus ja luuston isotooppikartoitus ja/tai röntgenkuvia. Joskus tavitaan kerroskuvausta eli tietokonetomografiaa tai magneettikuvausta. Myös laboratoriotutkimuksia otetaan.
Uusiutuneen rintasyövän hoito
Uusiutunut rintasyöpä voidaan harvoin parantaa pysyvästi. Tämä on kuitenkin mahdollista leikkaushoidolla, jos uusiutuma on vain rinnassa, josta kasvain on aiemmin poistettu tai joskus, kun kasvaimen uusiutuma on kainalossa. Leikkaushoidon jälkeen annetaan ennaltaehkäisevässä tarkoituksessa lääkehoitoja ja joskus sädehoitoa.
Muualla elimistössä etäpesäkkeiden kasvu voidaan usein saada pysähtymään lääkehoidolla. Levinneessä rintasyövässä hoidon tehokkuus vaihtelee paljon - osa potilaista saa lisää useita vuosia, toiset vain kuukausia. Lääkehoidossa on periaatteena, että hoidon tehon päättymisen jälkeen pyritään löytämään uusi lääke tai lääkeyhdistelmä, jolla on mahdollista saada sairauden eteneminen pysähtymään uudelleen.
Levinnyttä rintasyöpää sairastavan potilaan hoito suunnitellaan aina yksilöllisesti, ja hoidon valintaan vaikuttavat paitsi sairauteen liittyvät, myös monet potilaskohtaiset seikat, kuten ikä muut sairaudet ja muu lääkitys.
Jos potilaalla todetaan sairauden uusiutuminen etäpesäkkeinä, on ensisijainen hoito hormonihoito. Se ei kuitenkaan ole tehokasta, jos kasvaimessa ei ole todettu hormonin vastaanottimia eli tauti on reseptorinegatiivinen. Tällöin suositellaan solunsalpaajahoitoa. Solunsalpaajahoitoa tarvitaan myös silloin, jos sairaus etenee rajusti tai jos uusiutuminen on todettu liitännäishormonihoidon aikana.
Koska estrogeeni eli naishormoni edistää hormoniriippuvaisen syövän kasvua, pyritään hormonihoidolla estämään esrogeenivaikutus kasvaimessa. Nuorella naisella tämä tarkoittaa munasarjojen toiminnan lopettamista lääkkeellä, sädehoidolla tai leikkauksella, tai antiestrogeenilääkehoidon aloittamista (tamoksifeeni tai toremifeeni). Vaihdevuodet ohittaneella naisella hormonihoitona on joko antiestrogeeni (tamoksifeeni tai toremifeeni) tai uudempi lääke, aromataasi-inhibiittori.
Jos hoito pitää aloittaa solunsalpaajalla, se voidaan toteuttaa joko yhdellä aineella tai useamman aineen yhdistelmällä. Jos sairaus saadaan solunsalpaajahoidolla kuriin, voidaan reseptoripositiivisissa syövissä jatkaa hormonihoidolla. Tavallisesti hormoni- ja solunsalpaajahoitoja ei käytetä yhtäaikaa, koska niiden yhdistämisestä ei ole todettu olevan selvää etua.
Jos lääkehoidot auttavat hyvin levinneeseen sairauteen, on tavallista, että pitemmän ajan kuluessa potilaan hoidossa vaihtelevat eri hormoni- ja solunsalpaajahoidot. Hoitojaksojen välillä voi olla myös aikoja, jolloin sairauden tilannetta voidaan seurata ilman hoitoa.
Hormonihoidot
Ensimmäisenä hormonihoitona käytetään antiestrogeenia (tamoksifeenia tai toremifeenia) tai aromataasi-inhibiittoria. Antiestrogeenit estävät elimistön tuottaman naishormonin vaikutusta syöpäsoluissa. Näiden lääkkeiden haittavaikutukset ovat yleensä kohtuudella siedettäviä ja tavallisempia niistä ovat lievä pahoinvointi, kuumat aallot ja hikoilu. Myös gynekologisia oireita kuten valkovuotoa voi esiintyä. Joidenkin potilaiden uni häiriintyy. Ihottumat ovat harvinaisia. Toisinaan oireet jäävät vähitellen pois hoidon jatkuessa. Nuorilla potilailla kuukautiset usein loppuvat tai muuttuvat epäsäännöllisiksi. Haittavaikutusten voimakkuus ja kesto ovat yksilöllisiä - osalla potilaista vaihdevuosioireet ovat vaikeat ja pitkäkestoiset, toisilla haittoja ei esiinny lainkaan.
Aromataasi-inhibiittori on lääke, jota käytetään joko ensimmäiseksi uusiutumisen yhteydessä tai antiestrogeenin tehon loputtua. Se tehoaa vain potilaille, joiden kuukautiset ovat päättyneet. Aromataasi-inhibiittorit ovat hyvin siedettyjä. Haittoja esiintyy harvoin. Tavallisimmat niistä ovat päänsärky, pahoinvointi, ihottuma, luusto- ja lihaskipu, ruokahaluttomuus, kuumat aallot ja hiusten oheneminen.
Medroksiprogesteroniasetaatti ja megestroliasetaatti ovat keltarauhashormoneja, joita käytetään joskus antiestrogeenien tehon loputtua. Näiden lääkkeiden yleisimmät sivuvaikutukset ovat painonnousu ja laskimotulehdukset. Kuumia aaltoja, väsymystä, masennusta, heikotusta ja päänsärkyä sekä joskus ihottumia tai vapinaa voi esiintyä, vaikka lääke yleisesti on melko hyvin siedetty. Koska se lisää ruokahalua, se soveltuu potilaalle, joka on laihtunut tai jolla on ruokahaluttomuutta.
LHRH-analogeja käytetään ennen vaihdevuosi-ikää potilailla, joilla pyritään lopettamaan munasarjojen hormonituotanto. Tämä lääkehoito on siis vaihtoehto munasarjojen poistolle tai sädehoidolle. Lääke voidaan pistää ihon alle kerran kuukaudessa. Sivuvaikutuksina esiintyy kuumia aaltoja, huonovointisuutta ja vuotohäiriöitä.
Solunsalpaajahoidot
Levinneeseen rintasyöpään käytetään solunsalpaajahoitoa silloin, kun hormonihoidon ei oleteta olevan riittävän tehokas. Tällaisia tilanteita ovat: 1. hormoniriippumaton (reseptorinegatiivinen) tauti, 2. nopeasti kasvavat etäpesäkkeet, 3. laajat keuhkojen tai maksan etäpesäkkeet, 4. hormonihoito on osoittautunut tehottomaksi.
Tehokkaimmat ja yleisemmin rintasyövän hoidossa käytetyt solunsalpaajat ovat: antrasykliinit (doksorubisiini ja pirubisiini), mitoksantroni, fluorourasiili, metotreksaatti, syklofosfamidi, ja uudemmat, taksaanit (paklitakseli ja dosetakseli), vinorelbiini, ja kapesitabiini.
Solunsalpaajahoitojen haittavaikutukset ovat hormonihoitoja vaikeammat, mutta nekin ovat hyvin yksilölliset. Suurella osalla potilaista kuurin jälkeisinä päivinä on väsymystä ja huonovointisuutta, mutta koska tiputuksia annostellaan muutamien viikkojen välein, mahtuu väliin hyvääkin aikaa. Vanhemmilla solunsalpaajilla haitat painottuivat pahoinvointiin ja hiustenlähtöön, uudemmilla esiintyy enemmän ääreishermoston haittoja kuten tunnottomuutta käsissä ja jalkapohjissa, kynsien kasvun häiriöitä ja turvotuksia. Väsymys ja haitat lisääntyvät vähitellen, jos hoito jatkuu pitkään.
Vasta-ainehoito
Joka viidennessä rintasyöpäkasvaimessa on ylimäärin kasvutekijää, jota kutsutaan HER2-reseptoriksi. Tälle valkuaisaineelle on kehitetty vasta-aine, jonka nimi on trasutsumabi. Lääkkeen kauppanimi on Herceptin. Potilaille, joiden kasvaimessa on tämä tekijä ja jotka sairastavat levinnyttä rintasyöpää, voidaan solunsalpaajien ja hormonihoidon lisäksi suositella Herceptiniä. Se on suoneen tiputettava lääke, joka voidaan annostella joko yksinään tai solunsalpaajahoitoon yhdistettynä.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että kun Herceptin yhdistetään solunsalpaajahoitoon, hoito tehoaa huomattavasti useammin kuin pelkkä solunsalpaajahoito. Teho jatkuu myös keskimäärin useita kuukausia pidempään. Pysyviä paranemisia ei Herceptin-hoidollakaan valitettavasti ole levinneessä rintasyövässä saavutettu. Parhaillaan tutkitaan, olisiko Herceptinistä hyötyä liitännäishoidossa niille potilaille, joiden kasvaimesta tämä reseptori löytyy. Tulokset selviävät lähivuosina.
Herceptiniä annostellaan viikottaisena tiputuksena polikliinisesti. Sen välittömät haitat ovat melko lieviä. Se laskee kuitenkin jonkinverran hemoglobiinia ja valkosoluja. Potilas on myös altis tulehduksille. Ripulia ja lämmönnousua voi esiintyä tiputuksen jälkeen. Kipuja ja pahoinvointia Herceptiniin liittyy harvoin. Herceptinin harvinainen, mutta huolestuttavin haittavaikutus on sydämen vajaatoiminta. Tästä syystä Herceptiniä saavien potilaiden sydäntä seurataan.
Oireiden hoito
Oireita voidaan hoitaa monin eri tavoin. Paikallinen sädehoito luustopesäkkeeseen vähentää kipua tehokkaasti. Kivunhoito on kehittynyt ja uusia lääkkeitä ja annostelumuotoja, kuten kipulaastari, on tullut käyttöön. Kipulääkkeistä pyritään löytämään kullekin potilaalle sopivin vaihtoehto. Kivun hoidossa on tärkeää lääkkeenoton säännöllisyys. Luustopesäkkeiden hoidossa voidaan käyttää bisfosfanaatteja luustoa vahvistavana ja kipua vähentävänä lääkkeenä.
Aivo-oireita voidaan vähentää tai poistaa sädehoidolla ja kortisonivalmisteella. Sädehoito voi rauhoittaa myös iholla tai imusolmukealueilla esiintyviä etäpesäkkeitä.
Toisinaan keuhkon tai keuhkopussin etäpesäkkeisiin liittyy nesteenmuodostus, joka keuhkopussia täyttäessään vaikeuttaa hengitystä. Tätä oiretta helpotetaan ottamalla nestettä pois neulalla paikallispuudutuksessa. Kerralla voidaan poistaa noin puolitoista litraa. Keuhkopussiin voidaan asettaa myös pieni letku, josta nestettä voidaan valuttaa vähitellen isompiakin määriä. Nesteenmuodostusta pyritään ehkäisemään ruiskuttamalla toimenpiteen yhteydessä keuhkopussiin solunsalpaajaa tai muuta paikallisesti vaikuttavaa ainetta. Hengenahdistuksen tunnetta voidaan lievittää myös lääkkeellä, joista tehokkain on morfiini. Yskänärsytystä vähentää parhaiten kodeiini.
Vatsaontelossa tai maksassa olevat syöpäsolut voivat aiheuttaa nesteenmuodostusta vatsaonteloon. Se voi painaa suolistoa ja keuhkoja ja aiheuttaa hankalia oireita, jos sen muodostuminen on runsasta. Silloin sitä voidaan poistaa letkulla kuten keuhkopussin nestettäkin. Tätä ei tehdä kuitenkaan, ellei neste aiheuta hankalia oireita, koska poistettavan nesteen mukana potilas menettää paljon valkuaisaineita ja usein hänen vointinsa heikkenee toimenpiteen jälkeen. Lievempää nesteenmuodostusta hoidetaan nesteenpoistolääkkeillä.
Miesten rintasyöpä
Miesten rintasyövän hoitolinjat vastaavat naisten rintasyövän hoidossa käytettyjä. Hormonihoito auttaa miesten rintasyöpään lähes yhtä usein kuin naistenkin, ja antiestrogeenia voidaan käyttää uusiutuneen taudin hoitoon. Solunsalpaajahoidot ovat samoja kuin naisilla käytetyt.
