Rintasyövän hoito

Ennen rintasyövän hoidon aloittamista sairaus luokitellaan sen biologisten ennustetekijöiden ja levinneisyyden mukaan. Hoito valitaan kullekin potilaalle yksilöllisesti tämän luokituksen mukaan ja potilaan yleiskunto, mahdolliset muut sairaudet ja potilaan mielipide huomioiden.

Lääkärin tehtävä on selvittää potilaalle hoitosuosituksen perusteet ja sisältö. Potilaan tulisi olla aktiivisesti mukana hoitopäätöstä tehtäessä esittämällä kysymyksiä ja tuomalla esiin toiveitaan. Hoitopäätös tehdään yhteisymmärryksessä potilaan kanssa arvioimalla hoidosta mahdollisesti saatava hyöty ja siitä todennäköisesti aiheutuvat haitat.

Rintasyövän hoidossa käytetään seuraavia menetelmiä:

• leikkaus
• sädehoito
• lääkehoidot eli solunsalpaajat, hormonit ja vasta-ainehoito

Useimmiten rintasyövän hoidossa yhdistetään näitä menetelmiä.

Leikkaus

Leikkaushoidon tarkoituksena on poistaa syöpäkudos rinnasta ja kainalosta. Leikkausmenetelmiä on useita.

Rinnan säästävässä leikkauksessa tavallisin käytössä oleva menetelmä on segmenttiresektio. Tässä kasvain poistetaan siten, että tervettä kudosta leikataan sen ympäriltä vähintään 2 cm. Kainalon imusolmukkeet jaetaan kolmeen tasoon (ala-, keski- ja yläkainalo) ja tässä leikkauksessa kainalosta poistetaan kainalorasvan mukana ala- ja keskikainalon imusolmukkeet sekä muutamia kainalon kärjen imusolmukkeita.

Kainalon tyhjennyksessä käden imunestekierto häiriintyy ja osalla potilaista käsi pyrkii turpoamaan myöhemmin tämän toimenpiteen seurauksena. Tämän välttämiseksi on kehitetty ns. vartijasolmuketekniikka. Se on menetelmä, jonka avulla voidaan leikkauksen aikana tunnistaa se imusomuke tai ne imusolmukkeet, joihin imuneste rinnasta ensimmäiseksi kulkeutuu. Tämä tai nämä imusolmukkeet kuvaavat koko kainaloimusolmukealueen tilaa erittäin hyvin. Poistamalla ja tutkimalla vain vartijasolmukkeet voidaan välttyä koko kainalon tyhjennykseltä, jos vartijat ovat puhtaat kasvainkudoksesta.

Rinnan poistoleikkauksessa poistetaan koko rintarauhaskudos ihon kanssa tai iho säästäen. Vartijasoluketekniikkaa voidaan käyttää kuten säästävän leikkauksenkin yhteydessä tai kainalo voidaan tyhjentää kokonaan.

Rinnan korjausleikkauksista >>

Leikkaushoito syöpätyypin ja levinneisyysasteen mukaan

Varsinaiset rintasyövät (infiltroiva karsinooma)

Varsinainen rintasyöpä voidaan leikata joko säästävällä leikkauksella tai poistamalla koko rinta. Rinnan säästävään leikkaukseen soveltuvat ne kasvaimet, joiden poisto onnistuu rinnan ulkomuodon kohtuuttomasti kärsimättä. Leikkauspintojen tulee olla kasvaimesta vapaat.

Käytännössä korkeintaan 2 cm:n kasvaimet voidaan pienistä ja keskisuurista rinnoista poistaa tällä menetelmällä ja suurista jopa 3-4 cm:n läpimittaiset. Kainalosta tyhjennetään kainalorasva ja imukudos sekä rinnan säästävän leikkauksen että rinnan poiston yhteydessä. Jos vartijaimusolmuketekniikka on käytettävissä, ja vartija todetaan kasvainkudoksesta puhtaaksi, ei kainaloa tarvitse tyhjentää.

Tiehyensisäinen varhaisvaiheen syöpä, duktaalinen in situ (DCIS)

Tiehyensisäinen varhaisvaiheen syöpä (DCIS) voidaan hoitaa rinnan säästävällä leikkauksella edellyttäen, että leikkauspinnat saadaan kasvaimesta vapaaksi. Kainalorasvaa ja imusolmukkeita ei poisteta. Alle 3 cm:n läpimittaiset DCIS -kasvaimet voidaan hoitaa yleensä rinnan säästävällä leikkauksella. Suuremmat kasvaimet edellyttävät rinnanpoistoa. Rinnan korjausleikkaus on tällöin mahdollinen saman toimenpiteen yhteydessä. Kainalorasvaa ja imusolmukkeita ei tarvitse poistaa. Rinnan poiston jälkeen ei tarvita sädehoitoa. Säästävän leikkauksen jälkeen sitä suositellaan, jos kasvain on ollut yli puolentoista senttimetrin läpimittainen ja/tai huonosti erilaistunut.

Rauhasperäinen syövän esiaste, lobulaarinen in situ (LCIS)

LCIS:ää ei pidetä varsinaisesti syöpänä. Muutokseen liittyy lisääntynyt syöpävaara molemmissa rinnoissa, mistä syystä suositellaan rintojen tutkimista mammografialla ja tarvittaessa kaikututkimuksella 1-2 vuoden välein. Rintojen poistoa ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä ei suositella, mutta se voidaan tehdä, jos potilaalla on lähisuvussa runsaasti rintasyöpää ja hän itse sitä toivoo.

Pagetin tauti

Pagetin taudin ensisijaiseksi hoidoksi tässä suositellaan rinnan poistoa. Mikäli kyseessä on varsinainen syöpä eikä DCIS, tehdään myös kainaloimusolukkeiden poisto tai ne tutkitaan vartijaimusolmuketekniikalla.

Inflammatorinen rintasyöpä

Inflammatorisen (tulehduksellisen) rintasyövän hoito aloitetaan aina lääkehoidolla, tavallisesti solunsalpaajahoidolla. Leikkaus, joka on aina rinnan poisto ja kainalon tyhjennys, tehdään vasta, kun rinnan tulehdukselliset muutokset ovat lääkehoidon avulla rauhoittuneet. Jos tauti on levinnyt muihin kudoksiin, voidaan leikkaus joskus jättää tekemättä tai se tehdään pelkästään kosmeettisista syistä ilman kainalon tyhjennystä.

Sädehoito

Sädehoito on suurienergistä ionisoivaa säteilyä, joka vaikuttaa erityisesti jakautumisvaiheessa oleviin soluihin ja tuhoaa siten syöpäsoluja. Sädehoitoa voidaan antaa elimistön ulkopuolelta sädehoitolaitteesta tai kudoksen sisään asetettavasta säteilylähteestä, esimerkiksi säteilevistä metallilangoista (iridium). Kudoksen sisäistä sädehoitoa käytetään yleensä ulkoista sädehoitoa täydentävänä hoitona, harvemmin ainoana sädehoitona.

Rintasyöpäleikkauksessa saattaa jäädä syöpäsoluja leikkausalueelle ja sen ympäristön imuteihin, vaikka näkyvä kasvain poistetaan. Leikkausalueelle ja paikallisille imusolmukealueille annettava sädehoito tuhoaa näitä syöpäsoluja ja vähentää paikallista uusimisvaaraa ja parantaa myös kokonaisennustetta.
Rintasyöpäleikkauksen jälkeen annettavan sädehoidon kohdealue paikannetaan röntgentutkimuksella (simulaattori). Ulkoinen sädehoito toteutetaan ns. lineaarikiihdyttimellä, sädehoitolaitteella, joka tuottaa hyvin korkeaenergistä ja läpäisevää säteilyä. Hoitoa annetaan viidesti viikossa ja se kestää kokonaisuudessaan noin viisi viikkoa. Hoitokertoja on yleensä 25, jotka kestävät muutaman minuutin kerrallaan.

Rinnanpoiston jälkeen annetaan sädehoitoa, jos kainalon imusolmukkeet ovat sisältäneet kasvainkudosta. Se kohdistetaan leikatulle puolelle rintakehän seinämään, kainaloon, rintalastan viereen imukudosalueelle ja soliskuoppaan. Jos kasvain on ollut yli viiden senttimetrin läpimittainen, sädehoitoa annetaan rintakehän leikkausalueelle, vaikka kainalossa ei olisikaan ollut kasvainkudosta. Sädehoitoa voidaan antaa myös silloin, kun kyseessä on pienempi kasvain, jos kasvaimessa havaitaan uusiutumisen riskiin vaikuttavia epäedullisia ominaisuuksia.

Rinnan säästävän leikkauksen jälkeen sädehoitoa annetaan käytännössä aina. Viiden viikon sädehoidon jälkeen saatetaan antaa rintaan vielä tehosteannos juuri siihen kohtaan, mistä kasvain on poistettu. Tehosteannos voidaan toteuttaa ulkoisena tai kudoksen sisäisenä sädehoitona. Jos kainaloimusolmukkeissa on todettu kasvainkudosta, annetaan sädehoitoa paikallisille imusolmukealueille kuten rinnanpoiston jälkeen.

Rintasyöpäleikkauksen jälkeen annettavalla sädehoidolla on melko vähän välittömiä sivuvaikutuksia. Usein potilaat käyvät hoidon aikana työssä. Hoidon antamiseen ei liity kipua, mutta useimmilla rinnan iho alkaa hoidon kestäessä punoittaa, kuumottaa ja se saattaa myös olla jonkin verran arka Iho saattaa myös hilseillä. Väsymystä voi myös esiintyä. Noin joka kymmenennelle potilaalle kehittyy sädehoidon seurauksena keuhkotulehdus puolen vuoden kuluessa hoidosta. Tämän oireena on kuiva yskä, joskus lämpöily ja hengenahdistus. Tila paranee tavallisesti muutamassa viikossa. Hoidossa käytetään tarvittaessa kortisonia ja tulehduslääkkeitä. Keuhkokuvaan saattaa jäädä arpi, mutta potilas tulee lähes aina oireettomaksi.

Lääkehoidot

Rintasyöpäleikkauksessa saadaan tavallisesti kaikki näkyvä kasvainkudos poistetuksi. Elimistöön on kuitenkin ennen leikkausta saattanut levitä syöpäsoluja joko imuteitä pitkin tai verenkierron mukana. Leikkauksen jälkeen annettavaa lääkehoitoa suositellaan niille, joilla taudin uusimisvaara ylittää 10 % kymmenen vuoden aikana ennusteellisten tekijöiden perusteella arvioituna. Tämä tarkoittaa sitä, että ilman lääkehoitoa sairaus uusisi vähintään 10 potilaalla sadasta kymmenen vuoden kuluessa. Liitännäislääkehoito vähentää rintasyövän uusiutumisvaaraa ja pidentää potilaiden keskimääräistä elossaoloaikaa.

Liitännäislääkehoitoa eli adjuvanttihoitoa suositellaan annettavaksi kaikissa tapauksissa, joissa kainalon imusolmukkeista on löytynyt kasvainkudosta. Lääkehoitoa ehdotetaan myös niissä tapauksissa, joissa kainalossa ei ole kasvainkudosta, mutta kasvaimeen liittyy muita tekijöitä, jotka viittaavat korkeaan uusiutumisvaaraan. Tässä arviossa otetaan huomioon kasvaimen koko, erilaistumisaste ja hormonireseptorit sekä syöpägeenimonistuma, HER-2.

Liitännäislääkehoidossa voidaan käyttää hormonaalisia hoitoja, solunsalpaajia ja vasta-ainehoitoa.

Solunsalpaajat eli sytostaatit

Solunsalpaajat ovat lääkkeitä, jotka tuhoavat syöpäsoluja. Solunsalpaajia annetaan tiputuksena suoneen tai otetaan joskus tabletteina. Lääke kulkeutuu verenkierron mukana elimistöön.

Jos nainen on alle vaihdevuosi-ikäinen, uusimista ehkäisevänä solunsalpaajahoitona käytetään yleensä CEF-, CAF- tai AC-yhdistelmää. Nämä yhdistelmät sisältävät syklofosfamidia (C), 5-fluorourasiilia (F) ja epirubisiinia (E) tai doksorubisiinia (A). Hoitoihin yhdistetään usein myös taksaaneja (doketakseli, paklitakseli). Kuureja annetaan suoneen tiputettuna poliklinikassa 4-6 kertaa kolmen tai neljän viikon välein. Tiputus kestää kerralla noin puolitoista tuntia, jonka jälkeen potilas pääsee kotiin. Sädehoito toteutetaan koko solunsalpaajahoidon jälkeen. Edellä mainittujen kuurien tavallisimmat haittavaikutukset ovat pahoinvointi, väsymys ja hiustenlähtö. Limakalvot saattavat ärtyä ja silmien ärsytystä voi myös esiintyä. Potilas on myös alttiimpi tulehduksille hoidon aikana.

Haittavaikutusten voimakkuus vaihtelee yksilöllisesti ja samallakin potilaalla hoitokerrasta toiseen. Pahoinvointi ja voimakkaampi väsymys kestävät yhdestä vuorokaudesta viikkoon. Osa potilaista käy työssä hoitojen aikana tai on pois muutaman päivän hoidon yhteydessä, toiset ovat sairaslomalla koko hoitojakson ajan. Potilaat tarvitsevat peruukin runsaan puolen vuoden ajaksi näiden hoitojen yhteydessä.

Jos nainen on sairastunut vaihdevuosi-iän jälkeen, uusimista ehkäisevänä solunsalpaajayhdistelmänä käytetään CMF- tai CEF-hoitoa. CMF sisältää syklofosfamidia, metotreksaattia ja 5-fluorourasiilia, CEF hoidossa metotreksaatti on korvattu epirubisiinilla. CMF hoidon haittavaikutukset ovat samantapaisia kuin edellä kuvatuilla solunsalpaajahoidoilla, mutta jonkin verran lievempiä. Potilas selviää useammin ilman perukkia, vaikka hiukset ohenevatkin. CMF lääkeyhdistelmä voidaan annostella joko suoneen tai suoneen ja tabletteina. CMF-hoitoa voidaan suositella myös alle vaihdevuosi-ikäiselle potilaalle, elleivät edellä mainitut yhdistelmät jostain syystä sovi hänelle. CMF hoidon etuna voidaan pitää myös sitä, että se voidaan toteuttaa samanaikaisesti sädehoidon kanssa, jolloin kokonaishoitoaika lyhenee.

Hormonihoito

Osa rintasyöpäsoluista käyttää kasvussaan hyväkseen elimistön omia hormoneja. Hormonihoidon vaikutus perustuu tämän estämiseen. Munasarjojen poistoleikkaus tai niiden hormonituotannan lopettaminen sädehoidolla olivat käyttökelpoisia hoitomuotoja ennen kuin käyttöön tulivat lääkkeet, jotka lopettavat munasarjojen toiminnan ennen vaihdevuosi-ikää hyvin tehokkaasti. Munasarjojen leikkausta ja sädehoitoa käytetään nykyisin melko vähän.

Sekä alle vaihdevuosi-ikäisille että vaihdevuodet ohittaneille potilaille, joiden kasvain sisältää hormonivastaanottimia eli on reseptoripositiivinen, suositellaan solunsalpaajahoidon jälkeen viideksi vuodeksi hormonaalista hoitoa. Se nautitaan tabletteina. Hormonihoitona käytetään alle vaihdevuosi-ikäisille potilaille yleensä antiestrogeenia (tamoksifeeni).
Hoidon tavalliset haittavaikutukset ovat vaihdevuosioireet kuten hikoilu, kuumat aallot ja unen häiriintyminen. Myös vatsavaivoja, valkovuotoa tai muita gynekologisia vaivoja ja ihottumaa voi esiintyä. Tamoksifeeni lisää myös hiukan syvän laskimoveritulpan ja kohtusyövän vaaraa, mutta nämä ovat niin harvinaisia haittoja, että lääkkeen etu rintasyöpävaaran vähentäjänä on huomattavasti suurempi.

Vaihdevuodet ohittaneiden potilaiden hormonaalisena hoitona voidaan käyttää tamoksifeenia tai uudempia aromataasinestäjälääkkeitä. Joskus tamoksifeenia ja aromataasi-inhibiittorihoitoa voidaan toteuttaa myös jaksoittain. Aromataasinestäjien teho perustuu niiden kykyyn estää munasarjojen ulkopuolista estrogeenituotantoa. Aromataasi-inhibiittorit tehoavat vain potilailla, joiden kuukautiset ovat luonnollisesti päättyneet tai joiden kuukautiset on keinotekoisesti lopetettu.

Ellei alle vaihdevuosi-ikäinen potilas sovellu solunsalpaajahoitoon, ja kasvain on hormoniriippuvainen (eli reseptoripositiivinen) suositellaan hoidoksi munasarjojen toiminnan lopettamista yleisimmin lääkkeellä, harvemmin sädehoidolla tai leikkauksella.

Vaihdevuosi-iän ohittaneiden potilaiden hormoniriippuvaisissa kasvaimissa liitännäishoito voi olla pelkkä hormonaalinen hoito viiden vuoden ajan.Yli 65-vuotiaiden potilaiden solunsalpaaja liitännäislääkehoito on harkittava aina yksilöllisesti.

Vasta-ainehoito

Jos potilaalla on todettu Her2-positiivinen rintasyöpä, hän saa liitännäishoitona tavallisimmin vasta-aine trastutsumabia ja solunsalpaajia. Vasta-ainehoidon optimaalista pituutta ei vielä tiedetä. Sitä voidaan käyttää yhdeksästä viikosta aina yhteen vuoteen saakka.

Ennen leikkausta annettava eli neoadjuvantti lääkehoito

Jos kasvain on suuri tai se on ihoon tai rintakehän seinämään kiinnittynyt, voidaan hoito aloittaa lääkehoidolla leikkauksen sijasta. Tätä kutsutaan neoadjuvanttihoidoksi tai primääriksi lääkehoidoksi.

Ennen leikkausta annettavalla solunsalpaajahoidolla pyritään pienentämään kasvainta säästävän leikkauksen mahdollistamiseksi. Sitä käytetään myös tapauksissa, jossa kasvainta ei sen ympäristöön kiinnittymisen takia ole mahdollista leikata ennen lääkehoitoa. Hoidossa käytetään samoja solunsalpaajia kuin leikkauksen jälkeisessä hoidossa. Hormonihoitoakin voidaan käyttää ennen leikkausta hormoniriippuvissa kasvaimissa ja etenkin potilailla, joille solunsalpaajahoito olisi liian raskasta.

Miesten rintasyöpä

Miesten rintasyövän hoitolinjat vastaavat naisten rintasyövän hoidossa käytettyjä. Hormonihoito auttaa miesten rintasyöpään lähes yhtä usein kuin naistenkin, ja antiestrogeenia voidaan käyttää uusiutuneen taudin hoitoon. Solunsalpaajahoidot ovat samoja kuin naisilla käytetyt.

Päivitetty 30.9.2008