Rintasyöpään liittyviä erityiskysymyksiä
Vaihdevuosioireiden hoito
Rintasyöpäsolukkojen tiedetään käyttävän kasvussaan hyväkseen hormoneja. Estrogeenin vastavaikuttajilla on saatu aikaan hyviä hoitotuloksia rintasyövän uusimisen ehkäisyssä ja levinneen hormoniriippuvaisen syövän hoidossa. Näistä syistä rintasyöpäpotilaan vaihdevuosioireiden hormonikorvaushoitoon on suhtauduttu pidättyvästi, vaikka tällä hetkellä on epäselvää, lisääkö estrogeenikorvaushoito rintasyövän uusimisvaaraa. Aiheesta on tekeillä laajoja tutkimuksia.
Hormonikorvaushoitoa uskalletaan nykyisin harkita, jos vaihdevuosioireet ovat hankalat ja rintasyövästä on kulunut muutama vuosi. Jokaisen potilaan tilanne tulee pohtia yksilöllisesti ottaen huomioon kasvaimen ennusteelliset tekijät. Emättimeen annosteltavaa paikallista hormonihoitoa voidaan käyttää 1-2 kertaa viikossa.
Raskaus ja imetys
Raskauden aikana todetun rintasyövän ennuste on jonkin verran huonompi kuin muiden. Raskauden aikana on usein vaikeaa löytää rintasyöpää varhain, koska rinnat ovat raskauden vuoksi turvonneet, ja röntgenkuvauksia yritetään välttää.
Sädehoitoa ei yleensä toteuteta raskauden aikana. Myöskään solunsalpaajahoitoja ei suositella raskauden aikana, koska ne voivat haitata sikiön kehitystä. Erityisen vaarallisia ne ovat kuuden ensimmäisen raskauskuukauden aikana. Leikkaus sitä vastoin voidaan tehdä raskaudenkin aikana.
Rintasyövän hoidon jälkeen suositellaan pidettäväksi kolmen vuoden tauko ennen uutta raskautta, koska rintasyövän uusimisriski on silloin suurin. Tämänkin jälkeen potilaan on hyvä keskustella syöpälääkärin kanssa suunnitellessaan raskautta, jotta sairauden yksilölliset ennusteelliset tekijät voidaan ottaa huomioon.
Rintasyövän säde- ja sytostaattihoidon ei ole todettu aiheuttavan lisääntynyttä epämuodostumariskiä, jos raskaus on alkanut hoitojen päätyttyä.
Rinnan säästävän leikkauksen ja sädehoidon jälkeen potilas pystyy harvoin imettämään hoidetusta rinnasta. Sen sijaan toisesta rinnasta imetys sujuu normaalisti.
Ruumiinkuva
Eletty ja koettu ruumis on yksi arkielämän peruskokemuksista, jonka synnyttämät mielikuvat yhdistyvät omaksi ruumiinkuvaksi. Se on osa naisen itsetuntoa ja siihen vaikuttavat varhaiset kokemukset kuten tytön osakseen saama huolenpito ja sen synnyttämät havainnot.
Nainen katselee omaa ruumistaan pienestä tytöstä lähtien ja havainnoi, miten toiset sitä katselevat. Hän vertailee. Myöhemmin eroottiset kosketukset ja niiden sävyjen tunnistaminen vaikuttavat naisen kokemukseen omasta ruumiistaan. Miesten kieli ja kulttuuri osallistuvat myös naisen ruumiin määrittelemiseen. Naisen elämään liittyvät ruumiilliset kokemukset, kuukautiset, raskaudet, synnytykset ja imetys vaikuttavat hänen ruumiinkuvaansa. Ruumiinkuva kehittyy koko ihmisen elämän ajan.
Rintaleikkaus uhkaa naisen ruumiillista ja psyykkistä eheyden tunnetta. Seksuaalisuuteen liittyvät elimet ovat tunnetasolla hyvin merkittäviä. Mitä tärkeämmäksi elin koetaan, sitä enemmän sen poisto tai vaurioituminen vaikuttaa itsetuntoon. Rinnan merkitys itsetunnolle on hyvin yksilöllinen asia. Useimmille naisille rinnan menetys tai sen muodon muuttuminen leikkauksessa on koskettava asia, johon sopeutuminen vaatii menetyksen suremista ja aikaa.
Rinnan poisto käynnistää psyykkiset puolustusmekanismit, jotka voivat olla eristäviä ja psyykkistä kehitystä estäviä tai toisaalta rakentavia ja eheyttäviä. Nainen voi torjua ja eristää mielestään menetyksen tai mitätöidä sen, ellei hänellä ole voimia sen psyykkiseen käsittelyyn tai ellei hän saa siihen tukea. Parhaassa tapauksessa hän pystyy jäsentämään menetyksen vähitellen osaksi elämäänsä. Hoitavien henkilöiden ja läheisten huolenpito auttaa tässä psyykkisessä työssä.
Surutyön avulla menetetty rinta voi tulla osaksi naisen elämää mielikuvien ja muistojen muodossa. Eri kehitykselliset vaiheet ja kokemukset aktivoituvat. Parhaimmillaan se on luova kokemus, jonka tuloksena moni on löytänyt naiseutensa aikaisempaa paremmin. Itsetunto voi säilyä ja nainen kykenee rakastamaan itseään ja muita. Kiintymys siirtyy rinnasta koko olemukseen. Psyykkinen työ voi lisätä oman elämän arvostamista.
Lääke- ja sädehoito sekä itse sairaus vaikuttavat myös usein ulkomuotoon. Hiustenlähtö tai painonmuutokset voivat masentaa ja vaatia psyykkisen luopumisprosessin läpikäymistä kuten rintaleikkauskin. Ihminen joutuu vähitellen etsimään uuden tasapainon.
Seksuaalisuus
Rintasyöpään sairastuminen tai sairauden uusiminen vaikuttavat usein sukupuolielämään. Rinta on osa naisen seksuaalista identiteettiä. Rintaan kohdistuvat leikkaukset herättävät mielessä kysymyksiä: kelpaanko tällaisena, olenko vielä seksuaalisesti hyväksyttävä ja puoleensavetävä. Alemmuudentunne voi estää seksuaalista aktiivisuutta ja johtaa kumppanin torjumiseen, mikä puolestaan on usein alku eroottiselle lukkiutumiselle.
Sairastuessaan ihminen saattaa palata varhaisempiin kehitysvaiheisiinsa joillakin psyykkisillä alueillaan. Ihminen menettää tilapäisesti jonkin osan aikuisuudestaan, mikä edesauttaa hoidon ja huolenpidon vastaanottamista muilta ihmisiltä; mahdollistaa antautumisen toisten hoidettavaksi. Potilaan psyykkinen muuttuminen voi kuitenkin vaikeuttaa parisuhdetta ja seksielämää. Potilas kaipaa turvaa ja läheisyyttä aikaisempaa lapsenomaisemmin. Joskus toisen osapuolen voi olla vaikea sopeutua tähän muutokseen.
Syöpään liittyy sairauden alku- ja uusimisvaiheissa masennusta ja ahdistusta luonnollisena osana sairauteen sopeutumista. Tällöin tavallisesti seksuaalinen halukkuus vähenee. Toisaalta ihminen kaipaa läheisyyttä aikaisempaa enemmän. Joskus ahdistuneisuus voi myös lisätä seksuaalista aktiivisuutta. Toisen ihmisen fyysinen läheisyys tuo turvaa ja rauhoittaa hetkeksi. Jos sairaus etenee ja yleiskunto huononee, voivat läheisyys ja hellyys korvata muun seksielämän. Jotkut ihmiset tuntevat kuitenkin voimakasta halua yhdyntään vielä lähellä kuolemaansa.
Yksin elävät naiset ovat alttiimpia seksuaalisille ongelmille; kynnys uuden suhteen solmimiseen voi nousta. Monet naiset ovat kuitenkin löytäneet uuden kumppanin rinnanpoiston jälkeen ja voineet todeta, ettei naisen ja miehen välisessä suhteessa rinta kuitenkaan yleensä ole tärkein tekijä.
Parisuhteessa elävät löytävät usein tilapäisten vaikeuksien jälkeen uuden tasapainon; hyvin toimiva parisuhde kestää tavallisesti muutoksia, ja yhdessä läpikäydyt vaikeudet voivat parantaa sitä.
Joillakin syöpälääkkeillä on myös psyykkisiä sivuvaikutuksia. Jotkin solunsalpaajahoidot ja hormonihoidot voivat vaikuttaa tunne-elämään. Syöpähoitojen psyykkisiä sivuvaikutuksia on vaikea erottaa itse sairauden ja rankan elämäntilanteen aiheuttamista ongelmista.
Syövän hormoni- ja sytostaattihoito vähentävät estrogeenin eritystä tai vaikutusta elimistössä, mikä voi vähentää seksuaalista halukkuutta ja aiheuttaa limakalvojen kuivumista. Limakalvo-ongelmia voidaan auttaa paikallisilla hormoni- tai vesiliukoisilla perusvoiteilla.
Seksuaalinen identiteetti on hyvin syvällinen ja herkästi vaurioituva osa ihmistä. Syvä tunne naisena tai miehenä olemisesta on osa itsetuntoa ja laajempi asia kuin seksuaalinen tyydytys. Seksuaalinen vuorovaikutus on monivivahteista ja yksilöllistä; siitä on vaikea antaa yleispäteviä neuvoja. Ihminen on seksuaalinen olento kehdosta hautaan, vaikka seksuaalisuuden toteuttamismuodot muuttuvat elämän eri vaiheissa ja tilanteissa.
Pahin seksielämän vihollinen on puhumattomuus. Avoimuus ja ahdistavien asioiden jakaminen kumppanin kanssa vaikuttavat yleensä myönteisesti. Keskeistä seksuaalisen toimintakyvyn palauttamisessa ovat sopivat olosuhteet ja riittävä ajankäyttö, seksuaalinen virittyminen voi vaatia enemmän aikaa kuin ennen.
