Munasarjasyöpä

Munasarjasyöpä syntyy, kun munasarjojen kudoksen hyvänlaatuiset solut alkavat muuttua pahanlaatuisiksi. Munasarjasyöpä on naisten kymmenenneksi yleisin syöpä. Se todetaan Suomessa yli 400 naiselta joka vuosi.

NORDCAN-tilasto syövän esiintyvyydestä Suomessa: Munasarjasyöpä

 

Munasarjasyöpään sairastumisen riski suurenee iän myötä. Eniten sitä löydetään 60–64-vuotiailta naisilta, mutta sitä esiintyy myös nuorilla.

Naisilla on kaksi munasarjaa, jotka ovat kooltaan noin kolmen senttimetrin kokoisia.. Kummassakin munasarjassa on yli 100 000 munasolua. Naisilla, joilla on kuukautiset, munasarjoista irtoaa joka kuukausi yksi munasolu. Solu irtoaa kuukautiskierron keskivaiheilla. Munasarjoista erittyy myös tärkeitä hormoneja, jotka vaikuttavat kehitykseen ja naisellisiin ominaisuuksiin.

Munasarjojen hyvänlaatuiset kasvaimet ovat melko yleisiä. Kaikista munasarjojen kasvaimista vain 15 prosenttia on pahanlaatuisia. Kasvaimen pahanlaatuisuuden riski kasvaa iän myötä. Munasarjoissa esiintyy myös rajalaatuisia kasvaimia (borderline, semimaligni), jotka ovat hyvän- ja pahanlaatuisten kasvainten välimuotoja.

Munasarjasyövän aiheuttajat

Munasarjasyövän kaikkia aiheuttajia ei tunneta, mutta ainakin hormonaaliset tekijät vaikuttavat sen syntyyn. Hedelmättömyys, endometrioosi ja myöhäinen ensisynnytysikä suurentavat munasarjasyövän riskiä. Myös yli viisi vuotta kestänyt vaihdevuosien hormonihoito suurentaa sairastumisen riskiä, mutta riski pienenee hormonihoidon lopettamisen jälkeen.

Munasarjasyövän perinnöllisyys

Sairastumisriskiin vaikuttaa myös se, jos lähisuvussa esiintyy munasarjasyöpää.

Arvioiden mukaan 5–10 prosenttiin suomalaisten munasarjasyövistä liittyy perinnöllinen alttius. Riskiryhmään kuuluvat ne naiset, joiden suvussa esiintyy munasarjasyöpäoireyhtymä, rinta- ja munasarjasyöpäoireyhtymä (BRCA1- tai BRCA2-geenimutaatio) tai periytyvä paksusuolisyöpäoireyhtymä (HNPCC).

Näihin syöpäsukuihin kuuluville naisille suositellaan vuosittaista gynekologista tutkimusta. Tutkimusmenetelminä käytetään tällöin emättimen kautta tehtävää ultraäänitutkimusta eli kaikukuvausta ja veren CA 125 -merkkiainepitoisuuden määritystä. Harkinnan mukaan näille naisille suositellaan munasarjojen poistoa lasten saamisen jälkeen tai viimeistään 40-vuotiaana, koska heistä jopa puolet sairastuu elämänsä aikana munasarjasyöpään.

Jos kahdella tai useammalla lähisukulaisella on todettu munasarjasyöpä, kannattaa ottaa yhteyttä perinnöllisyysneuvontaan. Se on tarpeen myös, jos sairastuneen lähisuvussa esiintyy munasarjasyöpäoireyhtymä, rinta- ja munasarjasyöpäoireyhtymä (BRCA1- tai BRCA2-geenimutaatio) tai periytyvä paksusuolisyöpäoireyhtymä (HNPCC).

Syöpäjärjestöjen periytyvyysneuvonta >>

Suojaavat tekijät

Monet tekijät suojaavat munasarjasyövältä. Sairastumisen riskiä pienentävät ehkäisypillerien käyttö, raskaudet, imetys ja sterilisaatio. Suojaavana mekanismina on todennäköisesti se, että munasolun irtoaminen estyy, mikä suojelee munasarjaa.

Lue lisää

Munasarjasyövän oireet ja tutkimukset >>
Munasarjasyövän luokittelu >>
Munasarjasyövän hoito >>
Munasarjasyövän seuranta, uusiutuminen ja ennuste >>

Tietoa, tukea ja neuvoja munasarjasyöpään liittyen

 

Lähteet

Grénman S, Leminen A. Gynekologisten syöpien ennuste ja seuranta. Kirjassa: Joensuu H, Roberts PJ, Kellokumpu-Lehtinen P-L, Jyrkkiö S, Kouri M, Teppo L, toim. Syöpätaudit. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2013, s. 653–4.

Grénman S, Leminen A. Munajohdinsyöpä ja munasarjan kasvaimet. Kirjassa: Joensuu H, Roberts PJ, Kellokumpu-Lehtinen P-L, Jyrkkiö S, Kouri M, Teppo L, toim. Syöpätaudit. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2013, s. 642–53.

Munasarjasyöpä. Käypä hoito -suositus. Helsinki: Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Gynekologiyhdistyksen asettama työryhmä, 2012.

Rosenberg-Ryhänen L, Pellinen S. Munasarjasyöpäpotilaan opas. Helsinki: Suomen Syöpäpotilaat ry, 2012.

 

Päivitetty 23.4.2015