Mahasyövän hoito

Mahasyövän hoito määräytyy syövän kudostyypin, levinneisyysasteen ja potilaan yleiskunnon perusteella.

Mahasyöpää voidaan hoitaa neljällä eri tavalla:

• leikkaus
• solunsalpaajat eli sytostaatit
• sädehoito
• oireiden hoito lääkkeillä ja muilla menetelmillä

Leikkaus

Leikkaus on mahasyövän ensisijainen hoitomuoto. Kirurgi poistaa syöpää sisältävän mahalaukun kokonaan (gastrektomia) tai osittain (subtotaalinen gastrektomia) ja myös osan ympäröivistä kudoksista. Myös läheiset imusolmukkeet poistetaan. Kasvaimen sijainti vaikuttaa siihen, poistetaanko myös perna. Mahalaukun poiston jälkeen potilas tarvitsee elinikäisen B12-vitamiinikorvausoidon.

Jos kasvain sijaitsee mahansuussa (kardiassa eli kohdassa, jossa ruokatorvi ja mahalaukku yhtyvät), joudutaan poistamaan alin ruokatorven osa. Tämän takia mahansuun syövissä joudutaan avaamaan myös rintakehä. Poiston jälkeen ohutsuoli yhdistetään ruokatorveen, jotta potilas kykenee syömään ja nielemään.

Mahalaukun osapoisto tehdään yleensä:

• jos kasvain sijaitsee lähellä mahanporttia (pyloruksessa eli kohdassa, jossa mahalaukku yhtyy ohutsuoleen) ja on intestinaalista tyyppiä
• jos mahalaukun limakalvossa ei ole viitteitä atrofisesta gastriitista eli mahalaukun limakalvon surkastumiseen liittyvästä tulehdustilasta, joka altistaisi syövän uusiutumalle
• jos koko mahalaukun poistamiseen liittyisi suuri vaara potilaan yleiskunnon vuoksi
• jos syöpäkasvainta ei ole mahdollista poistaa kokonaan, mutta osapoiston katsotaan olevan hyödyllinen

Jos syöpä aiheuttaa ravinnon kulkuesteen lähellä mahanporttia, mutta sitä ei saada poistetuksi, voidaan tehdä ohitus liittämällä ohutsuoli ylemmäksi mahalaukkuun.

Jos potilaalta poistetaan vain osa mahalaukkua, syömisen pitäisi sujua ilman suuria vaikeuksia. Jos taas koko mahalaukku joudutaan poistamaan, potilas joutuu opettelemaan syömään uudella tavalla ja muuttamaan ruokavaliotaan. Potilaan on syötävä usein ja vähän kerrallaan, ja ruoan sokeripitoisuuden tulee olla pieni, mutta rasva- ja valkuaisainepitoisuuden suuri. Suurin osa potilaista oppii syömään uudella tavalla ja kykenee nauttimaan ruokailusta.

Leikkaushoito tulee uusiutuneessa mahasyövässä kyseeseen silloin, kun uusiutuma todetaan liitoskohdassa, joka on tehty ensimmäisessä leikkauksessa kasvaimen poiston jälkeen. Toinen tilanne, jossa leikkausmahdollisuus arvioidaan, on kasvaimen uusiutuminen jäljellä olevaan tynkämahaan.

Solunsalpaajat eli sytostaatit

Solunsalpaajat ovat syöpäsolujen tuhoamiseen tarkoitettuja lääkeaineita. Solunsalpaajalääkkeet kulkevat veren mukana kaikkialle elimistöön. Lääkkeitä voidaan antaa tabletteina tai tiputuksena suoraan suoneen. Solunsalpaajahoitoa suositellaan leikkauksen jälkeen sairauden uusimista ehkäisevästi (liitännäis- eli adjuvanttihoito) niissä tilanteissa, joissa uusimisvaara on suuri (kasvain on saatu poistetuksi vain sillä tavalla, että se kasvaa lähelle leikkauspintaa tai on levinnyt yli kuuteen paikalliseen imusolmukkeeseen).

Levinneen mahasyövän hoitona solunsalpaajayhdistelmät tehoavat noin 40 %:iin potilaista oireita helpottavasti. Toistaiseksi ei ole kuitenkaan pystytty kehittämään lääkkeitä, joilla levinnyt mahasyöpä paranisi pysyvästi. Hoitoa toteutetaan 3-4 viikon välein annosteltavina tiputuksina. Tavallisimmin käytössä olevat solunsalpaajat ovat 5-fluorourasiili, etopsidi ja metotreksaatti. Niihin liittyy melko paljon haittavaikutuksia, joiden määrä kuitenkin vaihtelee yksilöllisesti. Ks. Solunsalpaajahoidon haittavaikutukset.

Levinneessä mahasyövässä solunsalpaajahoitojen käyttö harkitaan tapauskohtaisesti potilaan kokonaistilanteen ja yleiskunnon perusteella. On tärkeää, ettei hoidolla aiheuteta enemmän haittaa kuin hyötyä.

Uusia lääkehoitoja tutkitaan jatkuvasti mahasyövän hoitotulosten parantamiseksi. Potilasta saatetaan pyytää osallistumaan kliiniseen tutkimukseen, jossa lääkkeitä tai muita menetelmiä testataan ja verrataan luotettavan tiedon saamiseksi.

Sädehoito

Sädehoidossa käytetään suurienergiaista ionisoivaa säteilyä, joka tuhoaa paikallisesti syöpäsoluja ja kutistaa kasvaimia. Sädehoidolla ei ole yksinään voitu merkittävästi parantaa mahasyövän hoitotuloksia. Sen sijaan solunsalpaajan ja sädehoidon yhdistelmähoito liitännäishoitotilanteissa, joissa uusimisvaara on suuri tai leikkauksessa ei ole saatu koko kasvainta poistetuksi, on vähentänyt sekä paikallista uusiutumista että kuolleisuutta. Joskus lyhyestä sädehoitojaksosta voi olla hyötyä etäpesäkkeiden aiheuttamien oireiden vähentämisessä.