Kilpirauhassyövän hoito

Kilpirauhassyövän hoitomuotoja ovat

• leikkaus
• radiojodihoito
• ulkoinen sädehoito
• solunsalpaaja- eli sytostaattihoito

Leikkaushoito

Kilpirauhasen lähes täydellinen poisto on papillaarisen, follikulaarisen ja medullaarisen syövän ensimmäinen hoito. Medullaarisessa kilpirauhassyövässä leikkaushoito on tärkein hoito sekä sairauden toteamisvaiheessa että mahdollisten etäpesäkkeiden ilmaantuessa.

Anaplastista kilpirauhassyöpää saadaan harvoin poistetuksi leikkauksella kokonaan, koska se kasvaa ympäröiviin kudoksiin ja laskimoita pitkin välikarsinaan sekä lähettää varhain etäpesäkkeitä keuhkoihin.

Kilpirauhasen lymfoomissakin pyritään leikkaushoitoon, mutta kasvainta ei saada aina kokonaan poistetuksi.

Leikkauksen jälkeen seurataan potilaan äänen laatua (äänihuulia hermottava hermo voi vaurioitua leikkauksessa) ja kalsiumtasapainoa (jota säätelee lisäkilpirauhasen toiminta). Sattumalöydöksenä todetussa alle puolen senttimetrin kokoisessa kasvaimessa hoidoksi riittää sairaan kilpirauhaslohkon poisto.

Leikkauksen yhteydessä poistetaan ne kaulan imusolmukkeet, joissa kasvainta todetaan. Jos kaulan tai välikarsinan etäpesäkkeitä todetaan seurannassa, nekin pyritään poistamaan.

Radiojodihoito

Radiojodihoito annetaan leikkauksen jälkeen kaikille papillaarista tai follikulaarista kilpirauhassyöpää sairastaville potilaille paitsi sattumalöydöksenä todetuissa alle puolen-yhden senttimetrin mittaisissa kasvaimissa. Sen tarkoituksena on tuhota leikkauksessa jäljelle jäänyt terve kilpirauhaskudos ja syöpäkudos. Medullaarisen kilpirauhassyövän hoidossa radiojodihoidosta ei ole apua.

Kilpirauhaskudos ottaa jodia soluihinsa tehdessään tyroksiinia. Kun kilpirauhanen on lähes kokonaan poistettu, tyroksiinin tuotanto ehtyy. Koska aivolisäkkeestä erittyvä TSH säätelee tyroksiinin tuotantoa, sen eritys lisääntyy tyroksiinin puutteessa. TSH piiskaa jäljellä olevia kilpirauhassoluja tuottamaan tyroksiinia ja sitä tuottavat solut ottavat kiivaasti sisäänsä jodia. Radioaktiivinen jodi tuhoaa solun, johon se on otettu.

Radiojodihoito on siis sädehoidon muoto, jossa radioaktiivista jodia kertyy kilpirauhaskudokseen ja sen paikallis- ja etäpesäkkeisiin. Kilpirauhaskudokseen kiinnittymätön jodi erittyy pääosin jo ensimmäisen vuorokauden aikana munuaisten kautta. Samalla saadaan radiojodikartta, joka osoittaa sairauden levinneisyyden (poikkeavat kertymät kartalla näyttävät syöpäkudoksen). Se tehdään muutaman päivän kuluttua hoitoannoksesta. Potilaan on tärkeä ymmärtää, että hoidon jälkeinen kartta ei kerro hoitotulosta.

Radiojodihoito on hyödyllistä myös seurannan kannalta. Kilpirauhaskudos erittää elimistöön tyreoglobuliini-nimistä valkuaisainetta. Kun kilpirauhaskudos on radiojodihoidolla tuhottu, pitää tyreogobuliinipitoisuuden olla veressä mittaamattomissa. Seurantakäynnillä koholla oleva pitoisuus viittaa siihen, että syöpäkudosta on elimistössä.

Radiojodihoito annetaan viiden viikon kuluttua leikkauksesta. Potilaalle annetaan aluksi pieni testiannos, jolla tarkistetaan, ettei kaulalla ole suuria määriä kilpirauhaskudosta. Radiojodihoito annostellaan suun kautta. Hoidolla ei ole juurikaan haittavaikutuksia, mutta joskus voi tulla lievää pahoinvointia ja kaulaturvotusta. Myöhemmin voi esiintyä sylkirauhasten ärtymistä ja makuhaittoja, mutta nekin menevät ohi itsestään. Sylkirauhasärsytykseen voidaan käyttää tavallisia tulehduskipulääkkeitä. Radiojodihoidon jälkeen potilas joutuu olemaan vuodeosastolla yksin omassa huoneessa (eristyshuoneessa) 2-4 vuorokautta. Hänellä on käytössään puhelin ja mahdollisuus katsella TV:tä ja videoita. Potilas kotiutetaan, kun säteileminen on laskenut riittävästi. Potilaalle suositellaan kuitenkin, että hän välttäisi viikon ajan pitkäkestoista lähikontaktia ja nukkuisi erillisessä huoneessa. Potilas ei saisi tulla raskaaksi tai siittää lasta ennen kuin radiojodihoidosta on kulunut vuosi.

Radiojodihoidon jälkeen potilas tarvitsee elinikäisen tyroksiinitablettihoidon korvaamaan kilpirauhasen hormonituotannon ja estämään TSH:n nousun, joka voisi lisätä sairauden uusimisvaaraa. Tyroksiinin puute aiheuttaa väsymystä, turvotusta luomissa ja käsissä, ummetusta, palelua ja alaviritteistä tai ailahtelevaa mielialaa. Näitä oireita potilaalla esiintyy leikkauksen jälkeen ennen tyroksiinin aloitusta, mikä tapahtuu neljäntenä päivänä radiojodihoidosta. Oireiden määrä vaihtelee yksilöllisesti. Pahimmat oireet häviävät tyroksiinin aloittamisen jälkeen 1-2 viikossa.

Kolmen-neljän kuukauden kuluttua radiojodihoidosta kokokehokartta uusitaan. Sitä edeltää neljän viikon tyroksiinitauko. Mikäli kartassa ei ole enää poikkeavia kertymiä, eikä tyreoglobuliini ole mitattavissa, ei radiojodihoitoa tarvitse uusia. Tavallisesti tarvitaan 1-2 hoitoa.

Ulkoinen sädehoito

Ympäristöönsä levinnyt kasvain, jota leikkauksessa ei ole saatu kokonaan poistetuksi, vaatii parantuakseen usein ulkoisen sädehoidon. Sitä voidaan käyttää myös radiojodihoidon tukena, jos jodia keräävä kasvain uusii kaulalla toistuvasti.

Kaulan ulkoista sädehoitoa suositellaan myös silloin, jos kasvain, joka ei kerää radioaktiivista jodia, uusii kaulalla. Ulkoista sädehoitoa käytetään myös luustopesäkkeiden hoidossa, jos ne näkyvät tavallisissa röntgenkuvissa tai silloin kun ne eivät kerää radioaktiivista jodia.

Medullaarisessa kilpirauhassyövässä ulkoista sädehoitoa voidaan antaa silloin, kun leikkaushoito ei ole mahdollinen tai uusineen syövän leikkauksen jälkeen.

Anaplastisessa kilpirauhassyövässä parhaat tulokset on saatu yhdistämällä leikkaus ulkoiseen sädehoitoon ja solunsalpaajahoitoon, joita annetaan usein jo ennen leikkausta.

Solunsalpaaja- eli sytostaattihoito

Laajalle levinneessä medullaarisessa kilpirauhassyövässä voidaan käyttää solunsalpaajahoitoa. Se harkitaan kuitenkin tapauskohtaisesti, koska hoito ei ole parantavaa ja aiheuttaa haittavaikutuksia. Hoito tähtää taudinkulun jarruttamiseen. Tavallisimmin käytettyjä solunsalpaajia ovat 5-Fluorourasiili ja dakarbatsiini sekä sisplatiini ja doksorubisiini.