Pienisoluinen keuhkosyöpä

Pienisoluisen keuhkosyövän hoito

Pienisoluinen keuhkosyöpä lähettää varhain etäpesäkkeitä keuhkojen ulkopuolelle. Sen ensisijainen hoito on siitä syystä lääkehoito, joka vaikuttaa koko elimistön alueella. Hoito toteutetaan tavallisesti useita solunsalpaajia sisältävinä kuureina, joita annetaan kolmen-neljän viikon välein useiden kuukausien ajan. Hoito ei yleensä edellytä vuodeosastolla oloa, vaan onnistuu polikliinisesti. Yleisimmin käytettyjä lääkkeitä ovat sisplatiini, karboplatiini, etoposidi, vinkristiini, doksorubisiini ja syklofosfamidi. Myös uudempia solunsalpaajia käytetään yhdistettynä vanhempiin solunsalpaajiin. Tavallisesti hoito auttaa aluksi hyvin ja suurin osa kasvaimista pienenee tai häviää kokonaan näkyvistä. Valitettavasti kasvain pyrkii myöhemmin uusiutumaan. Tällöin käytetään samaa lääkeyhdistelmää kuin alussa, jos tauti on pysynyt kurissa pitkän aikaa. Jos se taas on lähtenyt kasvamaan heti alkuhoidon jälkeen, vaihdetaan lääkeyhdistelmä toiseksi. Kuureja annetaan 3-6 kappaletta tehosta riippuen. Hoito edellyttää melko hyvää yleiskuntoa.

Emokasvaimen sädehoito lääkehoitojen lisänä parantaa hoitotulosta. Se toteutetaan hoidon alussa samanaikaisesti solunsalpaajahoidon kanssa tai sen jälkeen. Hoito kestää 5-6 viikkoa ja annetaan samaan tapaan kuin ei-pienisoluisessa keuhkosyövässä.

Leikkaushoito tulee harvoin kyseeseen pienisoluisessa keuhkosyövässä.

Sädehoidon sivuvaikutukset

Sädehoidon sivuvaikutukset keuhkosyövän hoidon aikana johtuvat ruokatorven limakalvon ärsytyksestä. Oireena on nielemiskipua. Jos oire on vaikea, nielemistä voidaan helpottaa puudutusainetta sisältävän geelin nielemisellä ennen ruokailua tai tarvittaessa tilapäisellä letkuruokinnalla. Joskus sädehoidossa pidetään tauko, jonka aikana oire yleensä häviää.

Puolentoista-neljän kuukauden kuluttua sädehoidon päättymisestä voi ilmaantua keuhkojen ärsytystila, eräänlainen bakteeriton keuhkokuume, jonka oireina ovat kuiva hakkaava yskä, rintakipu ja mahdollisesti kuume. Tämä sivuvaikutus ilmenee yleensä vain melko suuria sädeannoksia käytettäessä. Oireita voidaan lievittää lääkkeillä (kortisonitabletit), ja tavallisesti potilas tulee vähitellen oireettomaksi. Keuhkokuvaan jää kuitenkin yleensä sidekudosarpi. Jos sädehoitokenttä on ollut laaja ja sidekudosta kehittyy keuhkoon runsaasti, potilaalle voi jäädä pysyvä, rasituksessa ilmenevä hengenahdistustaipumus.