Ei-pienisoluinen keuhkosyöpä
Leikkaus tehokkain hoitomuoto
Ei-pienisoluisen (levyepiteelikarsinooma, adenokarsinooma ja suurisoluinen anaplastinen karsinooma) keuhkosyövän tehokkain hoito on leikkaus. Kuitenkin vain noin neljännes keuhkosyövistä todetaan vaiheessa, jossa on mahdollista pyrkiä poistamaan kasvain leikkauksella. Leikkaushoitoa voidaan suositella, jos potilaan yleiskunto, keuhkojen toiminta ja sydämen kunto ovat riittävän hyvät ja kasvain on niin paikallinen, että se voidaan poistaa leikkauksella. Levyepiteelikarsinooma leviää hitaammin kuin adenokarsinooma ja anaplastinen karsinooma, ja on siksi useammin leikattavissa.
Leikkaustapa valitaan kasvaimen sijainnin ja laajuuden perusteella. Leikkauksessa voidaan poistaa toinen keuhko kokonaan (pneumektomia) tai vain yksi keuhkolohko (lobektomia) ja paikalliset imusolmukkeet.
Kasvain ei sovellu leikattavaksi, jos se on lähettänyt etäpesäkkeitä tai levinnyt laajasti keuhkojen välissä olevaan välikarsinaan. Silloin se voi myös painaa hermoja ja aiheuttaa äänen käheyden tai pallean kohoasennon. Jos kasvain painaa yläonttolaskimoa ja aiheuttaa kasvojen turvotuksen ja hengenahdistuksen tai jos keuhkopussiin tai sydänpussiin on kehittynyt syöpäsoluja sisältävää nestettä, kasvainta ei saada leikkauksella poistetuksi. Rintakehän seinämään kiinnittynyttä kasvainta ei usein voida leikata, mutta joskus on mahdollista poistaa pala rintakehän seinämää kasvaimen mukana.
Leikkauksen jälkeen esiintyy yleensä kipuja arpialueella. Niitä voidaan hoitaa lääkkeillä. Keuhkon poistamisen jättämä tyhjä paikka alkaa täyttyä aluksi verestä ja kehon nesteistä ja vähitellen arpikudoksesta. Jäljelle jäänyt keuhkokudos täyttää osan poistetun keuhkon tilavuudesta.
Leikkauksen jälkeinen toipuminen kestää monta kuukautta. Lääkintävoimistelija opastaa ja kannustaa tekemään erilaisia hengitys- ja limantyhjennysharjoituksia. Potilas voi näin edesauttaa omaa toipumistaan. Ompeleet poistetaan noin kymmenen päivää leikkauksen jälkeen, ja sairaalapäiviä kertyy viikosta kahteen viikkoon.
Toisinaan paljastuu vasta leikkauksessa, ettei kasvainta saadakaan kokonaan poistetuksi tai ei voida olla varmoja, että kaikki syöpäkudos on poistettu. Tällöin annetaan leikkauksen jälkeen sädehoitoa, jonka tarkoituksena on tuhota jäljelle jäänyt kasvainkudos.
Edellä on kuvattu leikkausta, jossa kasvain pyritään poistamaan kokonaan. Tilanteissa, joissa tämä ei ole mahdollista, saatetaan tehdä pienempiä leikkaustoimenpiteitä, joilla helpotetaan potilaan oireita.
Sädehoito
Sädehoitoa annetaan tarvittaessa leikkauksen jälkeen ja niille potilaille, jotka eivät sovellu leikkaushoitoon ja joiden yleiskunto on kuitenkin riittävä sädehoidon toteuttamiselle. Sädehoitoa voidaan antaa tarkoituksena parantaa potilas tai, ellei se ole mahdollista, pidentää elämää. Se suunnitellaan tarkasti tietokonetutkimusta apuna käyttäen. Hoito kohdistetaan kasvaimen alueelle tervettä keuhkokudosta säästäen. Se kestää 4-6 viikkoa ja toteutuu pieninä päivittäisinä annoksina. Hoito voidaan toteuttaa polikliinisesti ilman että potilas joutuu vuodeosastolle, ellei matka kotoa ole päivittäiseen kulkemiseen liian pitkä.
Sädehoitoa voidaan joissakin tapauksissa tehostaa samanaikaisella solunsalpaajahoidolla.
Sädehoitoa voidaan antaa myös lievittämään oireita, kuten veriyskää tai hengenahdistusta. Tällöin riittää lyhempi hoito.
Sädehoidon erikoismuoto on paikallinen hoito, jossa säteilylähde viedään keuhkoputken sisälle tarkoituksena avata kasvaimen tukkima putki. Potilas on hoidon aikana nukutettuna.
Sädehoidon sivuvaikutukset
Sädehoidon sivuvaikutukset keuhkosyövän hoidon aikana johtuvat ruokatorven limakalvon ärsytyksestä. Oireena on nielemiskipua. Jos oire on vaikea, nielemistä voidaan helpottaa puudutusainetta sisältävän geelin nielemisellä ennen ruokailua tai tarvittaessa tilapäisellä letkuruokinnalla. Joskus sädehoidossa pidetään tauko, jonka aikana oire yleensä häviää.
Puolentoista-neljän kuukauden kuluttua sädehoidon päättymisestä voi ilmaantua keuhkojen ärsytystila, eräänlainen bakteeriton keuhkokuume, jonka oireina ovat kuiva hakkaava yskä, rintakipu ja mahdollisesti kuume. Tämä sivuvaikutus ilmenee yleensä vain melko suuria sädeannoksia käytettäessä. Oireita voidaan lievittää lääkkeillä (kortisonitabletit), ja tavallisesti potilas tulee vähitellen oireettomaksi. Keuhkokuvaan jää kuitenkin yleensä sidekudosarpi. Jos sädehoitokenttä on ollut laaja ja sidekudosta kehittyy keuhkoon runsaasti, potilaalle voi jäädä pysyvä, rasituksessa ilmenevä hengenahdistustaipumus.
Solunsalpaajat eli sytostaatit
Solunsalpaajat ovat syöpäsolujen tuhoamiseen tarkoitettuja lääkeaineita. Lääkkeet leviävät veren mukana kaikkialle kehoon ja tuhoavat syöpäsoluja. Solunsalpaajia annetaan suoraan suoneen tavallisesti 3-4 viikon välein toteutettuina tiputuksina. Joitakin solunsalpaajia on myös tablettimuodossa.
Uusien tutkimustulosten mukaan osa ei-pienisoluista keuhkosyöpää sairastavista potilaista hyötyy leikkauksen jälkeen annettavasta solunsalpaajahoidosta, jonka tarkoituksena on tuhota emokasvaimesta mahdollisesti jo elimistöön karanneita syöpäsoluja (liitännäis- eli adjuvanttihoito). Tätä hoitoa toteutetaan tapauskohtaisesti potilaan kokonaistilanne huomioon ottaen tai hoitotutkimusten yhteydessä.
Solunsalpaajia saatetaan antaa myös ennen leikkausta pienentämään kasvainta. Tavoitteena on myös vaikuttaa mahdollisimman varhain piileviin etäpesäkkeisiin. Tavallisesti annetaan 2-3 kuuria ennen ja jälkeen leikkauksen. Tätä hoitoa kutsutaan neoadjuvanttihoidoksi. Solunsalpaajahoitoa voidaan antaa myös yhtäaikaa sädehoidon kanssa, jolloin se voi tehostaa sädehoidon vaikutusta.
Solunsalpaajahoitoa voidaan käyttää myös levinneessä tai paikallishoidon jälkeen uusiutuneessa ei-pienisoluisessa kehkosyövässä hillitsemään sairauden aiheuttamia oireita ja hidastamaan taudin etenemistä. Tehokkaat yksittäiset solunsalpaajat pienentävät kasvainta noin joka neljännellä potilaalla.
Lääkeyhdistelmillä, joissa yleensä on mukana solunsalpaaja sisplatiini, hoitovasteita on saatu noin puolella potilaista. Solunsalpaajahoito on näissä tilanteissa pidentänyt elinaikaa keskimäärin muutamalla kuukaudella. Hoitoa annetaan yleensä 3-6 kuuria. Hoitopäätös tehdään tapauskohtaisesti, koska solunsalpaajahoidolla on haittavaikutuksia ja se hyödyttää yleensä vain, jos potilaalla on riittävä yleiskunto. Muussa tapauksessa oireiden hoito muilla lääkkeillä on parempi vaihtoehto.
Päivitetty 2.3.2005
