Keuhkosyöpä

Keuhkosyöpä saa alkunsa keuhkoputken tai itse keuhkokudoksen solujen muuttuessa pahanlaatuisiksi.

Tupakointi on tavallisin keuhkosyövän aiheuttaja: 90% keuhkosyöpätapauksista johtuu tupakanpoltosta. Tupakansavussa oleva terva aiheuttaa syöpää. Terva tuhoaa vähitellen keuhkojen sisäpinnan värekarvat. Värekarvat ovat tärkeitä, koska niiden tehtävänä on suojella keuhkoja pölyltä ja muilta haittatekijöiltä hengittäessämme. Jos värekarvat tuhoutuvat, terva pääsee suoraan kosketukseen keuhkojen pintasolujen kanssa ja toimii ärsykkeenä pahanlaatuisten solujen synnylle. Myös tupakoimaton ihminen voi sairastua keuhkosyöpään, mutta se on harvinaista. Passiivinen tupakointi eli muiden tuottamalle tupakansavulle altistuminen suurentaa sairastumisen vaaraa. Tupakoinnin lopettaneen riski sairastua keuhkosyöpään vähenee ja lähestyy kymmenessä vuodessa tupakoimattoman sairastumisvaaraa.

Työ- ja elinympäristössä on useita keuhkosyöpävaaraa suurentavia tekijöitä, kuten arseeni-, nikkeli- ja kromiyhdisteet, radon sekä asbesti. Mikäli tupakoiva henkilö altistuu näille tekijöille, on hänen erityisen tärkeää harkita tupakoinnin lopettamista. Esimerkiksi radon on tupakoitsijalle vaarallisempaa kuin tupakoimattomalle.

Oireet

Keuhkosyövän ensioireita ovat:

• yskä
• veriset yskökset
• hengenahdistus
• toistuvat keuhkotulehdukset

Joskus sairaus löytyy vasta kaulaan ilmestyvistä suurentuneista imusolmukkeista, joihin kasvain on levinnyt.

Kasvaimen sijainti ja leviäminen keuhkossa vaikuttavat oirekuvaan. Joskus potilaalla on rintakehän tai hartian kipua, käheyttä tai nielemisvaikeuksia. Jos kasvain painaa yläonttolaskimoa, kaula ja kasvot alkavat turvota ja potilaalle tulee hengitysvaikeuksia. Silloin tarvitaan nopeita hoitotoimenpiteitä.

Keuhkosyöpä voi lähettää etäpesäkkeitä eri puolille elimistöä. Keuhkojen verisuonitus on tiheää, ja siellä on myös runsaasti imusuonia, joten syöpäsolut leviävät helposti. Tavallisimmat etäpesäkepaikat ovat välikarsinan imusolmukkkeet, maksa, luusto, aivot ja lisämunuainen. Etäpesäkkeiden aiheuttamat oireet riippuvat niiden sijainnista. Maksapesäkkeet voivat aiheuttaa pahoinvointia ja painon tunnetta oikeassa kylkikaaressa. Luustopesäkkeet ovat kipeitä ja särkeviä. Aivojen pesäkkeet voivat aiheuttaa päänsärkyä ja joskus kouristuskohtauksen tai halvausoireita.

Myös yleisoireet ovat keuhkosyövässä tavallisia. Sellaisia ovat ruokahaluttomuus, heikkous, väsymys, kuumeilu ja laihtuminen.

Keuhkosyöpä jaetaan pienisoluisiin ja ei-pienisoluisiin. Joskus pienisoluinen keuhkosyöpä erittää hormonin kaltaista ainetta, joka voi aiheuttaa monenlaisia sisäeritykseen tai hermostoon liittyviä oireita sekä veren hyytymishäiriöitä. Nämä ns. paraneoplastiset eli kasvaimen yhteydessä esiintyvät oireyhtymät ovat harvinaisia. Ei-pienisoluiseenkin keuhkosyöpään voi liittyä paraneoplastisia ilmiöitä, kuten lihas- tai nivelkipuja, iho-oireita tai veren kalsiumtason nousua (hyperkalsemia), joka puolestaan aiheuttaa heikoutta ja pahoinvointia.

Edellä mainituista oireista huolimatta keuhkosyöpä voi olla pitkään myös oireeton, ja sitä on usein vaikea havaita varhaisessa vaiheessa.

Tutkimukset

Jos potilaalla epäillään keuhkosyöpää, otetaan keuhkoista ensiksi röntgenkuva. Tavallisessa röntgenkuvassa näkyvät kasvaimet, joiden läpimitta on yli 1 cm.

Ysköksistä voidaan etsiä syöpäsoluja. Potilas kerää yskösnäytteitä purkkiin, ja näytteet tutkitaan mikroskoopissa. Tämä menetelmä ei kuitenkaan ole kovin luotettava, eikä puhdas näyte sulje syöpää varmuudella pois. Siksi nykyisin pyritäänkin saamaan ohutneula- tai paksuneulanäyte kasvaimesta.

Tutkimuksia jatketaan usein tähystyksellä (bronkoskopia). Potilaan nielu puudutetaan ja ohut ja taipuisa tähystin viedään suun ja henkitorven kautta keuhkoihin. Putki toimii eräänlaisena kiikarina. Toimenpide ei ole kivulias, mutta se aiheuttaa usein yskänärsytystä. Lääkäri voi ottaa kudosnäytteitä eli biopsioita epäilyttävistä kohdista. Näytteet tutkitaan mikroskooppissa, jotta saadaan selville, onko kyseessä syöpä. Bronkoskopian avulla voidaan myös tutkia, miten pitkälle sairaus on edennyt.

Mikäli tautia ei pystytä varmuudella toteamaan edellä mainituilla keinoilla, kasvaimesta voidaan ottaa kudosnäyte ihon lävitse ohuella neulalla. Kasvaimen sijainti keuhkoissa vaikuttaa siihen, voidaanko tämä toimenpide tehdä. Neula kohdistetaan oikeaan paikkaan joko ultraääni- eli kaikututkimuksen ohjaamana tai tietokonetomografian eli kerroskuvauksen avulla. Kudosnäytteestä tutkitaan, löytyykö syöpäsoluja. Tutkimus saattaa olla epämiellyttävä, mutta se kestää lyhyen ajan.

Sairauden levinneisyyttä tutkitaan yleensä keuhkojen tietokonetomografialla eli kerroskuvauksella. Se antaa viitteitä siitä, onko kasvain levinnyt välikarsinan imusolmukkeisiin keuhkojen väliin tai muualle keuhkoihin. Tietokonetomografian aikana potilas makaa tutkimuspöydällä ja röntgenlaitteen välityksellä piirtyy tarkkoja poikkileikkauskuvia potilaan ylävartalosta näyttöruudulle. Tutkimus ei ole kivulias. Jos tietokonetomografia herättää epäilyn välikarsinan etäpesäkkeistä, nämä halutaan varmistaa välikarsinan tähystyksellä joko ennen leikkausta tai leikkauksen alussa. Sairauden levinneisyyden selvittäminen auttaa oikeiden hoitotoimenpiteiden valitsemisessa.

Joissakin tilanteissa magneettitutkimus (MRI) on tietokonetutkimusta käyttökelpoisempi. Sillä voidaan nähdä rintakehän seinämän ja keuhkopussin alueen kasvainten levinneisyyttä muita tutkimusmenetelmiä tarkemmin.

Ennen hoitopäätöstä tutkitaan keuhkojen toimintakyky toimenpiteellä jota kutsutaan spirometriaksi. Kerroskuvauksen tavoin spirometria auttaa arvioimaan, voidaanko kasvain leikata: Spirometria antaa viitteitä siitä, jääkö leikkauksen tai sädehoidon jälkeen riittävästi keuhkopinta-alaa hapen ottoon ja hiilidioksidin poistoon. Tutkimus tehdään siksi, että keuhkosyöpää sairastavilla on usein myös muita keuhkojen toimintakykyä rajoittavia sairauksia (esim. krooninen keuhkoputkentulehdus, keuhkojen laajentuma).

Hoito ja ennusteeseen vaikuttavat tekijät

Keuhkosyövän ennusteeseen vaikuttavat sairauden levinneisyysaste, potilaan ikä ja sukupuoli ja yleisoireiden esiintyminen (laihtuminen) ennen hoitoa. Keuhkosyöpää sairastavien naisten ennuste on jonkin verran parempi kuin miesten. Tämä johtuu siitä, että naisilla esiintyy vähemmän pienisoluisia keuhkosyöpiä, joiden ennuste on huonoin. Etäpesäkkeet keskushermostossa, luustossa tai maksassa huonontavat potilaan ennustetta.

Keuhkosyöpäpotilasta voidaan hoitaa usealla eri tavalla:

•  leikkaushoito
• sädehoito
• solunsalpaajat eli sytostaatit
• oireiden hoitaminen lääkkeillä

Jos potilas on hyvin iäkäs tai hänen yleiskuntonsa on heikentynyt, häntä yleensä hyödyttää enemmän oireiden hyvä hoito varsinaisten syöpähoitojen sijaan. Tilanne on sama myös niissä tilanteissa, joissa sairaus on ehtinyt pitkälle ennen sen toteamista.

Hyväkuntoisten ja varhaisvaiheen keuhkosyöpää sairastavien potilaiden hoidon tavoitteena on paraneminen tai pidentynyt elinaika. Tämä vaatii leikkaus-, säde- ja solunsalpaajahoitoja, joihin liittyy melko paljon haittavaikutuksia.

Hoitotutkimukset

Keuhkosyövän hoitoa on tutkittu kahdenkymmenen viime vuoden aikana tiiviisti sekä Suomessa että ulkomailla. Sairastuneiden elinaikaan on voitu vaikuttaa jonkin verran, mutta valitettavasti toistaiseksi vain pieni osa keuhkosyöpäpotilaista voidaan pysyvästi parantaa. Uusia lääkeaineita kehitetään jatkuvasti ja usein potilaalle ehdotetaan mahdollisuutta osallistua hoitotutkimukseen.

Tietoa, tukea ja neuvoja keuhkosyöpään liittyen

• Syöpäjärjestöjen valtakunnalliseen, maksuttomaan neuvontapalveluun voi ottaa yhteyttä puhelimitse, sähköpostitse ja chat-neuvonnan kautta. Kysymyksiin vastaavat neuvontahoitajat, jotka ovat syöpään erikoistuneita terveyden- ja sairaanhoitajia.
  Yhteystiedot ja päivystysajat >>
• Maakunnallisilla syöpäyhdistyksillä on neuvontapalveluja, joista saa parhaiten tietoa suoraan yhdistyksiltä.
  Yhteystiedot >>