Imukudossyöpien hoitojen sivuvaikutukset
Sädehoidon sivuvaikutukset
Sädehoitoa annetaan pieninä annoksina, joka aiheuttaa vähemmän sivuvaikutuksia. Hoito kestää muutamia minuutteja kerrallaan ja jatkuu kolmesta kuuteen viikkoon. Tavallisesti potilaat käyvät hoidoissa kotoa käsin ja voivat elää melko normaalia elämää hoidon aikana. On kuitenkin hyvä varautua siihen, että haittavaikutuksia ilmenee.
Olo saattaa tuntua väsyneeltä. Haittavaikutukset tulevat siltä alueelta, mihin hoito kohdistuu. Ripuli ja pahoinvointi voivat kiusata tai ruokatorvi ärtyä. Joskus iho voi punoittaa tai palaa kuin auringossa. Ihoärsytyksen ehkäisemiseksi on hyvä käyttää pehmeitä vaatteita, jotka eivät hankaa. Kannattaa suosia puuvillaa ja silkkiä sekä välttää keinokuituja. Jos suun tai nielun limakalvot altistuvat sädehoidolle, potilas saattaa kärsiä nielemisvaikeuksista tai nielun sieni-infektioista. Näitä voidaan helpottaa lääkkeillä.
Lymfoomien hoidossa sädehoito kohdistuu harvoin päänahan alueelle. Joskus sädehoitokenttä ulottuu pieneltä alueelta takaraivoon ja tuolloin seuraa siltä alueelta hiustenlähtöä. Useimmiten ne kasvavat takaisin, mutta saattavat harventua tai muuttua.
Sädehoito saattaa vaikuttaa myös luuytimeen ja vähentää tilapäisesti verisolujen tuotantoa. Tämä lisää tulehdusalttiutta. Tämä ei tarkoita sitä, että potilaan tulisi välttää tavallista liikkumista ihmisten ilmoilla, mutta kylmettymistä kannattaa ehkäistä. Tulehduksia sairastavien henkilöiden tapaamista on syytä välttää.
Ylävartaloon annetun sädehoidon haittavaikutuksena voi ilmetä vuosien kuluttua kilpirauhasen vajaatoiminta. Oireina esiintyy väsymystä, turvotusta, hidastunutta vatsantoimintaa, palelemista ja kuukautishäiriöitä naisilla. On tärkeää kiinnittää näihin asioihin huomiota, koska vajaatoiminta on helposti hoidettavissa tyroksiinilääkityksellä.
Toinen ylävartaloon annetun sädehoidon myöhäishaittavaikutus on suurentunut rintasyöpävaara. Tämän hoidon nuorena läpikäyneiden naisten kannattaa huolehtia rintojen seurannasta mammografia- ja ultraääni- eli kaikututkimuksin, jotta mahdollinen syöpä todettaisiin varhain. Myös keuhkosyöpävaara lisääntyy tämän hoidon jälkeen.
Ylävartalon sädehoidon läpikäynyt tupakoiva potilas voi itse vaikuttaa syöpävaaraan lopettamalla tupakoinnin.
Syöpäpotilaan on hyvä keskustella saamansa hoidon haittavaikutuksista hoitohenkilökunnan kanssa. Heillä on paljon kokemusta haittavaikutusten hoidosta, joten he osaavat yleensä auttaa.
Solunsalpaajahoidon sivuvaikutukset
Solunsalpaajat vaikuttavat kaikkiin nopeasti jakautuviin soluihin ja siten tilapäisesti myös terveeseen kudokseen. Limakalvojen ja päänahan solukko on nopeasti jakautuvaa, ja siten sivuvaikutukset ilmenevät tavallisesti näiltä alueilta. Tavallisimmat oireet ovat ruokahaluttomuus, pahoinvointi, oksentelu ja hiustenlähtö sekä tunne yleisestä haluttomuudesta, alavireinen olo ja väsymys. Oireiden määrä on yksilöllinen ja vaihtelee myös hoidon mittaan. Tavallisesti solunsalpaajakuurien välillä on myös hyvävointista aikaa. Solunsalpaajahoito vaikuttaa myös verisoluihin. Se suurentaa tulehdusten ja joskus verenvuodon vaaraa. Tämän takia hoitojen aikana otetaan säännöllisesti verinäytteitä.
Tietyt solunsalpaajakuurit saattavat jossain määrin altistaa myöhemmälle leukemialle. Vaara on kuitenkin pieni: leukemia todetaan 2 - 4 %:lla potilaista Hodgkinin taudin solunsalpaajahoidon (MOPP-ABVD ja BEACOPP-hoito) jälkeen. Kuuden vuoden kuluttua hoidosta vaara ei enää ole terveiden ihmisten vaaraa suurempi. Lymfooman solunsalpaajahoito voi aiheuttaa hedelmättömyyttä eli pysyvän steriliteetin.
Tietyt solunsalpaajat lisäävät sydämen vajaatoiminnan tai munuaisvaurion vaaraa. Hoidossa ja seurannassa otetaan huomioon nämä asiat, ja haitat pyritään saamaan lääkeainevalinnoin ja erilaisin suojatoimenpitein niin pieniksi kuin mahdollista.
