Imukudossyöpien levinneisyysluokitus
Imukudossyövän levinneisyyden, kudostyypin ja potilaan yleiskunnon perusteella valitaan tilanteeseen parhaiten sopiva hoito. Nämä tekijät vaikuttavat myös paranemismahdollisuuteen eli sairauden ennusteeseen.
Levinneisyysaste I
- Imusolmukkeet ovat sairastuneet ainoastaan yhdellä imusolmukealueella, esimerkiksi vasemmassa kainalossa
- Myös ne taudit, joissa sairaus on yhdessä elimessä paikallisesti imusolmukealueen ulkopuolella
Levinneisyysaste II
- Sairaus on kahdella tai useammalla imusolmukealueella, jotka esiintyvät samalla puolella palleaa
- Myös ne taudit, joissa sairasta kudosta on yhdellä imusolmukealueella ja paikallisesti imusolmukealueen ulkopuolella samalla puolen palleaa
Levinneisyysaste III
Lymfoomakudosta esiintyy imusolmukkeissa molemmilla puolilla palleaa. Sitä voi lisäksi sijaita pernassa ja/tai paikallisesti imusolmukkeiden ulkopuolella
Levinneisyysaste IV
Lymfooma kasvaa laajasti yhdessä tai useammassa imusolmukkeiden ulkopuolisessa elimessä tai kudoksessa. Lisäksi sitä voidaan tavata myös imusolmukkeissa.
Astenumeroon liitetään:
A, jos potilaalla ei ole yleisoireita
B, jos potilaalla on muita sairauden merkkejä, kuten kuumeilua, painonlaskua tai voimakasta yöhikoilua.
Esimerkiksi sairaus, jossa tautia todetaan imusolmukealueilla molemmilla puolilla palleaa ja potilaalla on pitkittynyt kuumeilu, luokitellaan IIIB:ksi.
Non-Hodgkin -lymfoomissa myös IPI-luokitus
Non-Hodgkin -lymfoomissa sairauden ennustetta arvioitaessa ja hoitopäätöstä tehtäessä käytetään hyväksi lymfooman kudosopillista alatyyppiä sekä ns. IPI-luokitusta. Jälkimmäisessä otetaan huomioon potilaan ikä, sairauden levinneisyys, veren seerumin LD (laktaattidehydrogenaasi)-pitoisuus ja potilaan suorituskyky. Näiden eri tekijöiden perusteella sairaudet luokitellaan matalan, kohtalaisen matalan, kohtalaisen korkean ja korkean uusimisvaaran ryhmiin.
