Hodgkinin taudin hoito
Sädehoito on Hodgkinin taudin perinteinen ja tehokas hoitomuoto. Nykyisin on kuitenkin yleistä, että sädehoito ja solunsalpaajahoito yhdistetään.
Solunsalpaajien käyttöä suositaan pienissäkin kasvaimissa. Näin voidaan välttyä laajojen sädekenttien ja korkeamman sädeannoksen käyttämiseltä, joihin liittyy jonkin verran kohonnut riski sairastua uuteen syöpään myöhemmin. Laajoissakin taudeissa hoitotulosta voidaan varmentaa antamalla sädehoito suurimman kasvainmassan alueelle solunsalpaajahoidon jälkeen.
ABVD-solunsalpaajayhdistelmää käytetään paikallisessa Hodgkinin taudissa. Hoito ei edellytä vuodeosastolla oloa ja kestää 2-4 kuukautta. ABVD ei aiheuta hedelmättömyyttä eikä siihen liity kohonnutta vaaraa sairastua muuhun syöpään myöhemmin.
ABVD-hoitoa tai BEACOPP-solunsalpaajahoitoa käytetään laajasti levinneessä Hodgkinin taudissa. Hoito kestää 6-8 kuukautta. BEACOPP voi olla jonkin verran ABVD:tä tehokkaampaa, mutta se voi aiheuttaa hedelmättömyyden ja siihen liittyy 1-4 % vaara sairastua leukemiaan vuosien kuluttua hoidosta. BEACOPP-hoidon tiputukset toteutetaan vuodeosastolla.
Luokitukset IA ja IIA
Hoidoksi suositellaan 2-4 kuukauden ABVD-solunsalpaajahoitoa ja paikallista sädehoitoa.
Kohdentamalla sädehoito tarkasti pyritään välttämään terveiden solujen vaurioitumista. Sädehoitoa annetaan viisi päivää viikossa 3 viikon aikana. Hoito on kivutonta ja kestää vain muutaman minuutin ajan.
Paikallinen tauti voidaan luokitella hoitoa varten myös seuraavasti:
Uusimisen vaaratekijät:
1. Suuri kasvain (10 cm tai enemmän läpimitaltaan)
2. Tautia esiintyy kolmella tai useammalla imusolmukealueella
3. Lasko on 50 tai enemmän
4. Tauti vatsaontelon alueella
Ellei potilaalla ole yhtään näistä vaaratekijöistä, hoito koostuu kahdesta ABVD-kuurista (2 kuukautta) ja paikallisesta sädehoidosta. Jos vaaratekijöitä esiintyy, suositellaan neljää ABVD-kuuria (4 kuukautta) ja paikallista sädehoitoa.
IIIA ja IVA sekä kaikki B-luokat
Solunsalpaajahoito, ABVD- tai BEACOPP-kuurit (6-8 kuukautta), on näissä levinneisyysasteissa ensisijainen hoito. Lääkkeet kulkeutuvat veren mukana kaikkialle elimistöön.
Tavallisesti hoidon teho on hyvä, ja jo neljän solunsalpaajahoitojakson jälkeen uudessa tietokonetomografiatutkimuksessa nähdään kasvainten pienentyneen tai hävinneen näkyvistä. Hoito täydennetään tämän jälkeen vielä kahdella-neljällä solunsalpaajajaksolla siten, että hoidon kokonaispituus on noin 6-8 kuukautta. Hoidon sivuvaikutukset väistyvät ja yleiskunto kohenee muutamassa kuukaudessa hoidon jälkeen. Koska sairauden uusiutuminen tapahtuu herkimmin niille alueille, joissa suurin kasvainmassa on alun perin sijainnut, hoitoa saatetaan vielä lääkehoidon jälkeen täydentää paikallisella sädehoidolla.
Ennuste
Hodgkinin taudin ennuste on nykyisin hyvä. Alle 60-vuotiasta potilaista noin 80-90% paranee. Yli 60-vuotiaiden potilaiden ennuste ei ole aivan yhtä hyvä. Tähän saattavat vaikuttaa vanhempien potilaiden sairauden nopeampi luonne ja vaikeus kestää solunsalpaajahoitoa sekä myös ikään liittyvät muut sairaudet.
Seuranta
Niistä potilaista, joilla Hodgkinin tauti uusiutuu, se tapahtuu 75 %:lla ensimmäisten kolmen seurantavuoden aikana. Tämän jälkeen uusiutuminen on suhteellisen harvinaista, mutta mahdollista, ja siksi seurantakäyntien tulisi jatkua viiteentoista vuoteen asti.
Sädehoitoa saaneiden seurannassa on tärkeää kiinnittää huomio kilpirauhasen toimintaan, jos kilpirauhanen on ollut sädekentässä. Rintojen mammografia- ja kaikukuvantaminen on syytä aloittaa viimeistään kymmenen vuoden kuluttua hoidosta niillä potilailla, jotka ovat saaneet sädehoitoa rintarauhasen alueelle. Tupakanpoltto on erityisen vaarallista niille potilaille, jotka ovat saaneet sädehoitoa keuhkokudoksen alueelle.
Uusiutuminen
Jos sairaus on hoidettu pelkästään sädehoidolla, kuten aiemmin oli tapana, se saadaan uusiutuman jälkeen puolella potilaista kuriin solunsalpaajahoidolla, pysyvästi tai pitkäksi ajaksi. Jos alkuvaiheen hoito on jo sisältänyt solunsalpaajia, uusiutuma hoidetaan suuriannoksisella solunsalpaajahoidolla (jota kutsutaan intensiivihoidoksi). Pienialaisessa uusiutumassa riittää hoidoksi joskus pelkkä sädehoito.
Intensiivihoito tulee kyseeseen ensimmäisen uusiutuman yhteydessä. Hoito aloitetaan tavanomaisella solunsalpaajayhdistelmällä. Jos sen teho on hyvä ja kasvain pienenee tai häviää näkyvistä, potilaalle annetaan alkuhoidon jälkeen suuriannoksinen solunsalpaajahoito, jolla pyritään sairauden pysyvään parantamiseen (intensiivihoito). Suurten solunsalpaaja-annosten antaminen on mahdollista siten, että potilaan omasta verestä otetaan ennen hoitoa talteen luuytimen kantasoluja, jotka palautetaan solunsalpaajahoidon jälkeen. Tämä tukihoito auttaa potilasta puolustautumaan tulehduksia vastaan tilanteessa, jossa solusalpaajat ovat väliaikaisesti lamauttaneet potilaan luuytimen valkosolutuotannon ja potilas on vaarassa sairastua hengenvaarallisiin tulehdustiloihin.
Useamminkin kuin kerran uusiutunutta Hodgkinin tautia saatetaan usein pitää monia vuosia hallinnassa erilaisin solunsalpaajayhdistelmin, vaikkei pysyvää paranemista voida saavuttaa.
