Imukudossyövät eli lymfoomat
Imukudossyövät eli lymfoomat kuuluvat yleisimpiin syöpätauteihin. Niihin sairastuu vuosittain vajaa 2000 ihmistä. Imukudossyövät ovat joukko taudinkuvaltaan ja hoidoltaan erilaisia sairauksia, mutta keskimäärin niistä on hyvä mahdollisuus parantua. | NORDCAN-tilasto syövän esiintyvyydestä Suomessa: Hodgkinin lymfooma, Non−Hodgkin -lymfooma |
Imukudossyöpä eli lymfooma on syöpäsairaus, joka syntyy imukudoksen terveiden solujen muuttuessa pahanlaatuisiksi. Koska imukudoksen soluja on ympäri kehoa, sairaus voi löytyä melkein mistä tahansa.
Imukudos koostuu imusolmukkeista, nielurisoista ja kateenkorvasta, jotka kuuluvat kehon puolustusjärjestelmään. Myös perna kuuluu tähän järjestelmään. Imusolmukkeet ovat pieniä pavunkaltaisia suodattimia, joiden läpi imuneste virtaa. Ne sisältävät imusoluja, jotka ehkäisevät ensisijaisesti tartuntatauteja. Imusolut liikkuvat ympärikehoa. Ihmisessä on 500-1000 imusolmuketta.
Imukudossyövät voidaan jakaa kahteen ryhmään: Hodgkinin tautiin ja non-Hodgkin -lymfoomiin.
Joka yhdeksäs imukudossyöpä on Hodgkinin tauti. Niitä todetaan Suomessa 110-120 tapausta vuodessa. Potilas on usein 20-30 vuoden ikäinen, mutta tautia esiintyy myös iäkkäillä ihmisillä. Nuoruusvuosien jälkeen vaara sairastua tähän tautiin pienenee ja suurenee uudelleen 50 vuotta täyttäneiden keskuudessa. Nuoruusiän potilaiden joukossa enemmistö on naisia, kun taas vanhempien potilaiden joukossa valtaosa on miehiä. Hodgkinin taudin syytä ei tunneta.
Non-Hodgkin-lymfooma on tavallisin imukudossyöpä, ja niitä todetaan Suomessa vajaa 1000 tapausta vuodessa. Non-Hodgkin sisältää joukon käyttäytymiseltään hyvinkin erilaisia sairauksia. Tämä tauti on miehillä hieman tavallisempi kuin naisilla. Sairastumisvaara suurenee iän myötä. Tarkkoja syitä sairauden puhkeamiseen ei tiedetä, mutta joitakin altistavia tekijöitä tunnetaan. Reumaa ja joitakin muita ns. autoimmuunitauteja sairastavilla ja HIV -viruksen kantajilla on suurempi sairastumisvaara kuin terveillä henkilöillä.
Hodgkinin tauti
Hodgkinin tauti alkaa usein kaulan tai soliskuopan imusolmukkeista. Imusolmukkeet turpoavat, eikä turvotus laske. Jos sairaus alkaa keuhkojen välissä olevista imusolmukkeista, ensimmäiset oireet saattavat olla yskä tai hengitysvaikeudet. Vatsaontelon takaseinämän imusolmukkeet voivat turvotessaan aiheuttaa paineoireita. Sairaus leviää aluksi imuteitä pitkin, mutta se saattaa tunkeutua myös viereisiin elimiin imukudoksen ulkopuolelle. Potilaalla voi esiintyä myös yleisoireita, kuten kuumeilua, painonlaskua, kutinaa tai epätavallista hikoilua.
Hodgkinin taudin alatyyppejä on kolme:
Lymfosyyttivaltainen
Tämä tyyppi esiintyy pääasiassa keski-ikäisillä ja eniten miehillä. Se alkaa usein kainalosta ja on lähes aina löytyessään paikallinen. Se on hidaskulkuinen eikä kasva suureksi. Jos se uusiutuu, se ei leviä imusolmukkeiden ulkopuolelle. Tämä sairaus johtaa harvoin kuolemaan. Siihen liittyy kuitenkin 2-4 % vaara muuttua jossain vaiheessa toiseksi nopeampikasvuiseksi lymfoomaksi.
Sidekudoskyhmyinen
Tämä tyyppi on nuorten ja keski-ikäisten sairaus ja esiintyy eniten naisilla. Se lähtee lähes aina pallean yläpuolisista imusolmukkeista, usein soliskuopista.
Sekasoluinen
Tämä Hodgkinin taudin alatyyppi esiintyy keski-ikäisillä ja vanhoilla potilailla, eniten miehillä. Se voi lähteä pallean alapuolisista imusolmukkeista.
Non-Hodgkin -lymfoomat
Non-Hodgkin -lymfoomat saattavat ilmetä missä kehon osassa tahansa. Oireet voivat olla samoja kuin Hodgkinin taudissa eli imusolmukkeiden turpoamista, mutta myös monia muita riippuen taudin esiintymispaikasta. Non-Hodgkin -lymfooma on usein edennyt pidemmälle kuin Hodgkinin tauti diagnoosin vahvistuessa. Neljänneksellä potilaista esiintyy yleisoireita: kuumeilua, painonlaskua ja yöhikoilua.
Imukudossyöpien tutkimukset
Jos potilaalla epäillään imukudossyöpää, lääkäri tavallisesti poistaa suurentuneen imusolmukkeen pienestä viillosta paikallispuudutuksessa. Tätä toimenpidettä kutsutaan imusolmukebiopsiaksi, ja sillä varmistetaan, onko kyseessä imukudossyöpä. Imusolmuke tutkitaan mikroskoopissa. Jos tutkimuksessa löytyy lymfooma, määritetään sen tarkempi tyyppi ja jatketaan sairauden levinneisyyden kartoittamisella. Näihin ns. levinneisyystutkimuksiin kuuluu koko vartalon tietokonetomografia eli kerroskuvaus (CT-tutkimus), jossa selvitetään sairauden levinneisyys kaulasta nivustaipeisiin. Lisäksi otetaan pienellä poralla paikallispuudutuksessa näyte luuytimestä sekä verikokeita. Luuydintutkimuksen tarkoituksena on tarkistaa, onko luuytimessä pahanlaatuisia soluja.
Tietoa, tukea ja neuvoja imukudossyöpiin liittyen
- Syöpäjärjestöjen valtakunnalliseen, maksuttomaan neuvontapalveluun voi ottaa yhteyttä puhelimitse, sähköpostitse ja chat-neuvonnan kautta. Kysymyksiin vastaavat neuvontahoitajat, jotka ovat syöpään erikoistuneita terveyden- ja sairaanhoitajia.
Yhteystiedot ja päivystysajat >> - Maakunnallisilla syöpäyhdistyksillä on neuvontapalveluja, joista saa parhaiten tietoa suoraan yhdistyksiltä.
Yhteystiedot >>
