Haimasyövän hoito

Haimasyövän hoidossa voidaan käyttää seuraavia menetelmiä:

• leikkaus
• sädehoito
• solunsalpaajat eli sytostaatit
• oireiden hoito lääkkeillä

Leikkaus

Haimasyöpä leikataan aina, mikäli mahdollista. Pysyvään paranemiseen tähtäävä leikkaus tehdään, jos kasvain ei ole lähettänyt etäpesäkkeitä. Leviäminen paikallisiin imusolmukkeisiin ei ole esteenä leikkaukselle. Ongelmallista on, että melko harvoin voidaan tehdä leikkaus, jossa kaikki syöpäkudos saadaan poistettua (15-30%:ssa potilaista).

Haimasyövän leikkaushoito on mutkikasta, ja käytössä on useita menetelmiä, joista valitaan kulloinkin tilanteeseen soveltuva. Ns. Whipplen leikkauksessa poistetaan haiman kasvainta kantava osa, pohjukaissuoli, puolet mahalaukusta ja osa sappiteistä sekä läheiset imusolmukkeet. Osa haimasta säästyy, ja näin haima voi edelleen tuottaa riittävästi ruoansulatukseen tarvittavia nesteitä ja insuliinia.

Koko haiman poisto eroaa edellisestä siinä, että siihen liittyy myös pernan poisto ja imusolmukkeiden laaja poisto. Koska haima poistetaan kokonaan, potilaalle kehittyy insuliinihoitoa vaativa diabetes.

Kolmannessa leikkausmenetelmässä poistetaan haiman keskiosa ja häntä. Samalla joudutaan poistamaan perna.

Jos syöpä on levinnyt eikä sitä voida poistaa, oireita saatetaan helpottaa leikkauksella. Joskus syöpä tukkii sappitiehyen siten, että sappi patoutuu sappirakkoon. Tällöin tukos voidaan ohittaa ja ohjata sappi kulkemaan ohutsuoleen. Leikkauksessa tai varjoainetutkimuksen avulla voidaan asettaa tukoksen ohittava pieni putki, jonka kautta kertynyt sappi ohjataan elimistön ulkopuolelle tai se johdetaan ohutsuoleen.

Jos syöpä tukkii ruoan kulkua mahalaukusta eteenpäin, tukos voidaan ohittaa tekemällä yhdysaukko (anastomoosi) mahalaukusta ohutsuoleen, jolloin potilas voi jatkaa ravinnon nauttimista suun kautta.

Sädehoito

Sädehoidolla tarkoitetaan ionisoivaa säteilyä, joka tuhoaa syöpäsoluja. Haimasyövän sädehoidossa on ongelmana se, että haiman ympärillä on useita elimiä, jotka vaurioituvat helposti. Haimasyöpä ei ole myöskään erityisen sädeherkkä kasvain, eli tarvitaan suuret sädeannokset. Hoito suunnitellaan tarkasti tietokonetutkimuksen avulla.

Haimasyövässä sädehoitoa käytetään yksilöllisen harkinnan mukaan lähinnä silloin, kun syöpää ei voida leikata. Hoito kestää noin viisi viikkoa. Joskus lyhyemmällä sädehoidolla voidaan lievittää etäpesäkkeiden aiheuttamia oireita.

Solunsalpaajat eli sytostaatit

Solunsalpaajat ovat syöpäsolujen tuhoamiseen tarkoitettuja lääkeaineita. Niitä voidaan antaa tabletteina tai tiputuksena suoraan suoneen. Lääkkeet kulkeutuvat verenkierron mukana kaikkialle elimistöön ja voivat tehota siis myös emokasvaimen ulkopuolella. Solunsalpaajahoito ei valitettavasti paranna levinnyttä haimasyöpää, mutta se voi lievittää sairauden aiheuttamia oireita ja pidentää elinaikaa neljänneksellä-kolmanneksella potilaista.

Yleisimmin käytettyjä solunsalpaajia ovat 5-fluorourasiili ja gemsitabiini.
Tavallisesti annetaan useampia hoitokuureja 3-4 viikon välein. Hoidon kokonaispituus riippuu sen tehosta ja potilaan yleiskunnosta. Hoito edellyttää suhteellisen hyvää yleiskuntoa, koska se aiheuttaa haittavaikutuksia. Haittavaikutukset vaihtelevat yksilöllisesti ja käytetyistä lääkeaineista riippuen.

Hoitojen yhdistäminen

Usein haimasyöpä on ehtinyt toteamisvaiheessa kasvaa niin suureksi, ettei sen poistaminen onnistu leikkauksella. Tästä syystä on pyritty kehittämään uusia hoitomuotoja. Lupaavia tuloksia on saatu sädehoidon ja solunsalpaajahoidon yhdistämisestä. Potilas saa aluksi sädehoitoa noin viiden viikon ajan ja samanaikaisesti solunsalpaajatiputusta kahdesti viikossa (gemsitabiini). Tämän jälkeen kasvain leikataan, mikäli se on pienentynyt riittävästi. Jos hoito on auttanut hyvin, siirrytään leikkauksen jälkeen seurantaan, mutta jos elävää kasvainkudosta vielä todetaan, jatketaan hoitoa solunsalpaajilla jonkin aikaa leikkauksen jälkeen.

Levinneisyyden merkitys hoidon valinnassa

Jos haimasyöpä havaitaan varhain eli ensimmäisessä levinneisyysasteessa, hoitona on leikkaus. Myös toisessa ja kolmannessa levinneisyysasteessa kasvaimen poistaminen leikkauksella saattaa olla mahdollista, erityisesti silloin, jos käytetään yllämainittua yhdistelmähoitoa ennen leikkausta.

Jos kasvain on levinnyt laajasti, joudutaan tyytymään oireita helpottaviin toimenpiteisiin, kuten tukoksien ohittamiseen. Oireita voidaan lievittää myös sädehoidolla ja lääkkeillä. Jos potilaan yleiskunto on riittävän hyvä, voidaan pyrkiä vaikuttamaan taudinkulkuun solunsalpaajahoidoilla. Neljättä levinneisyysastetta ja uusiutunutta haimasyöpää hoidetaan yhdistämällä edellä mainittuja hoitomuotoja yksilöllisen harkinnan mukaan.