Haimasyöpä

Haimasyöpä on vakava tauti, joka on tuntemattomasta syystä yleistymässä. Suomessa todetaan vuosittain noin 700 uutta tapausta. Sairaus löytyy harvoin varhaisvaiheessa. Haimasyöpä on iäkkäiden ihmisten sairaus, sillä esiintymishuippu on 70 vuoden iässä. Joskus sitä tavataan nuorillakin ihmisillä.

NORDCAN-tilasto syövän esiintyvyydestä Suomessa: Haima

 

Haimasyöpä syntyy haimakudoksen terveiden solujen muuttuessa pahanlaatuisiksi. Haima on n. 15 cm pitkä, laihan päärynän muotoinen elin. Haima sijaitsee mahalaukun takana ohutsuolen mutkassa. Haiman leveää oikeanpuoleista osaa kutsutaan pääksi (caput), välissä on keskiosa (corpus), ja kapeaa vasemmanpuoleista osaa kutsutaan puolestaan hännäksi (cauda).

Haimalla on kaksi tehtävää: se tuottaa toisaalta ruoansulatuksessa tarvittavia entsyymejä ja toisaalta hormoneja, kuten insuliinia, jotka säätelevät elimistössä ruoan käyttöä ja varastointia. Noin 97 % kaikista haimasyövistä alkaa osasta, joka tuottaa ruoansulatuksessa tarvittavat entsyymit.

Haimasyöpä on vaikea havaita, koska haima on piilossa muiden elinten takana ja syövällä on tilaa kehittyä. Mahalaukku, ohutsuoli, sappitiehyet, sappirakko, maksa ja perna ympäröivät haimaa.

Kaksi eri muotoa

Haimasyövän harvinaisempi muoto on nimeltään saarekesolusyöpä. Se saa alkunsa haiman hormonituotannosta vastaavasta (endokriinisestä) osasta. Saarekesolusyöpien osuus kaikista haimasyövistä on noin 3%. Saarekesolusyöpä on luonteeltaan hyvin erilainen kuin haimasyöpä.

Haimasyövän oireet

Haimasyövän oireet muistuttavat monen muun sairauden oireita, eikä niitä sairauden alkuvaiheessa aina ilmene lainkaan. Tavallisimmat oireet ovat laihtuminen, ylävatsakipu, selkäkipu ja ihon kellastuminen. Suolen toiminta voi muuttua, voi esiintyä ripulia ja pahoinvointia, oksenteluakin.

Haimasyövän tutkimukset

Jos potilaalla epäillään haimasyöpää, tutkimustapoja on useita. Kasvainta saatetaan etsiä ultraääni- eli kaikututkimuksen avulla tai erityisellä röntgentutkimuksella, tietokonetomografialla (CT). Se on kerroskuvaus, jossa näyttöruudulle piirtyy poikkileikkauskuvia vartalosta. Nämä tutkimukset ovat kivuttomia. Haimasta saatetaan ottaa neulalla näyte vatsanpeitteiden läpi tietokonetomografian tai kaikututkimuksen aikana, jolloin neula voidaan ohjata oikeaan paikkaan.

Lääkäri saattaa tilata myös ERCP-tutkimuksen (endoskooppinen retrogradinen kolangiopankreatografia). Siinä työnnetään taipuisa lasikuituoptinen tähystin suun ja nielun kautta mahalaukkuun ja sieltä vielä ohutsuoleen. Tutkija näkee tämän putken läpi ja voi laittaa sen kautta varjoainetta haima- ja sappitiehyeen, jotta alue näkyy tarkemmin röntgenkuvassa. ERCP-tutkimuksen aikana voidaan myös ottaa ohuella neulalla näyte sappi- tai haimanesteestä. Saatuja soluja tutkitaan mikroskoopissa, jotta päästään selville niiden hyvän- tai pahanlaatuisuudesta. Endoskooppinen kaikututkimus, jossa tähystimeen on liitetty ultraäänianturi, antaa usein hyvän käsityksen taudin levinneisyydestä.

Myös PTC-testin (perkutaaninen transhepaattinen kolangiografia) avulla voidaan etsiä haimasyöpää. Tämä tutkimus voidaan tehdä potilaalle, jonka oireena on ihon kellastuminen. Tässä kokeessa työnnetään ohut neula oikean kyljen läpi maksaan. Neulan kautta ruiskutetaan varjoainetta sappitiehyisiin. Röntgenkuvauksessa selviää, löytyykö alueelta tiehyitä tukkivia ylimääräisiä kudoksia.

Näistä tutkimusmenetelmistä huolimatta voi käydä niin, että haimasyöpä löydetään vasta leikkauksessa. Kirurgi tutkii haiman ja sen läheiset kudokset. Samalla voidaan saada käsitys kasvaimen levinneisyydestä.

Haimasyöpää voidaan etsiä myös tutkimalla verinäytteestä merkkiaine (CA 19-9), joka on syöpäsolujen erittämä aine ja jota esiintyy seerumissa 80 %:lla haimasyöpäpotilaista.

Saarekesolusyöpä

Haiman hormoneja tuottavaa aluetta kutsutaan endokriiniseksi eli umpieritteiseksi haimaksi, ja se muodostuu erityisistä saarekesoluista. Saarekesolusyöpä on harvinainen: Suomessa ilmaantuu vuosittain 6-20 saarekesolusyöpätapausta.

Saarekesolusyöpä voidaan jakaa toiminnalliseen ja ei-toiminnalliseen. Toiminnallisessa syövässä saarekesolujen hormonituotanto kiihtyy, ja solut tuottavat ylimääräisiä hormoneja. Ei-toiminnallisessa syövässä hormonituotanto säilyy normaalina.

Saarekesolusyövän oireet

Saarekesolusyövän ensioireita ovat yleensä ylävatsakivut, pahoinvointi, jatkuva väsymys, heikkous ja äkillinen painonnousu. Nämä oireet ovat syy hakeutua lääkäriin, sillä mitä aikaisemmassa vaiheessa mahdollinen syöpä löydetään, sitä suuremmat ovat selviytymismahdollisuudet.

Saarekesolusyövässä eri tyyppejä

Saarekesolusyöpiä on useita tyyppejä, ja ne nimetään niiden erittämien hormonien mukaan. Tavallisimmat ovat gastrinooma ja insulinooma. Hoito valitaan syövän levinneisyyden ja syöpätyypin mukaan.

Gastrinooma

Kasvain tuottaa suuria määriä gastriini-nimistä hormonia. Gastriini moninkertaistaa mahahappojen tuotannon, ja mahan limakalvo haavautuu tästä syystä helposti.

Insulinooma

Kasvain tuottaa liikaa insuliini-nimistä hormonia. Insuliini säätelee elimistön hiilihydraattien eli sokeriyhdisteiden aineenvaihduntaa ja muuttaa veren sokerin elimistön energiaksi. Jos insuliinia erittyy liikaa, veren sokeripitoisuus pienenee ja sokeria varastoituu kudoksiin. Veren alhaista sokeripitoisuutta kutsutaan hypoglykemiaksi. Sen oireita ovat tajunnanhäiriöt, näköhäiriöt, keskittymiskyvyn puute, kouristukset, nälän tunne ja hikoilu.

Muut saarekesolutyypit

Muut saarekesolusyöpätyypit voivat esiintyä haimassa, ohutsuolessa tai maksassa. Sellaisia ovat esimerkiksi glukagonooma, somatostatinooma, vipooma ja karsinoidikasvain. Kasvaimet voivat sekoittaa elimistön hormonitasapainon ja aiheuttaa monenlaisia oireita.

Saarekesolusyövän tutkimukset

Koska saarekesolusyövän oireet ovat yleisluonteisia, sairauden toteaminen voi vaatia monenlaisia tutkimuksia, usein samantapaisia kuin muidenkin haimasyöpien yhteydessä. Myös haiman verisuonituksen tarkasteleminen voi olla hyödyllistä, koska kasvaimen verisuonitus poikkeaa usein normaalikudoksesta.Tämä tehdään röntgentutkimuksella, jossa verisuoniin ruiskutetaan varjoainetta. Virtsa- ja verikokeista tutkitaan elimistön hormonipitoisuuksia.

Tietoa, tukea ja neuvoja haimasyöpään liittyen

  • Syöpäjärjestöjen valtakunnalliseen, maksuttomaan neuvontapalveluun voi ottaa yhteyttä puhelimitse, sähköpostitse ja chat-neuvonnan kautta. Kysymyksiin vastaavat neuvontahoitajat, jotka ovat syöpään erikoistuneita terveyden- ja sairaanhoitajia.
    Yhteystiedot ja päivystysajat >>
  • Maakunnallisilla syöpäyhdistyksillä on neuvontapalveluja, joista saa parhaiten tietoa suoraan yhdistyksiltä.
    Yhteystiedot >>