Kudostyypit

Syövät nimetään emokasvaimen sijainnin ja kasvainkudoksen rakenteen perusteella. Elimistön normaalikudoksia ovat esimerkiksi epiteeli (ihon ja limakalvon päällyskerros), tukikudos (luu, rusto, sidekudos, lihaskudos), hermokudos, imukudos ja luuydin.

Epiteeli peittää koko kehon pinnan ja verhoaa kaikki sisäiset tilat ja ontelot. Ihon, limakalvojen, maha-suolikanavan ja virtsarakon pinta ovat esimerkkejä epiteelikudoksesta. Epiteelin tehtävänä on suojella, erittää ja imeä. Epiteelikudoksesta alkunsa saanutta syöpää kutsutaan karsinoomaksi.

Tukikudoksesta alkavia syöpiä kutsutaan sarkoomiksi.

Aivot, selkäydin ja hermot koostuvat hermokudoksesta. Hermokudos sisältää kahdenlaisia soluja: neuroneita eli hermosoluja ja gliasoluja eli hermon tukisoluja. Hermokudoksesta alkunsa saavilla kasvaimilla ei ole yleisnimeä; ne nimetään yleensä kasvaimen solujen mukaan. Esimerkiksi gliasoluihin kuuluvista astrosyyteistä koostuvaa kasvainta nimitetään astrosytoomaksi. Hermokudoksessa syntyy usein hyvänlaatuisia kasvaimia, mutta ne voivat olla sijaintinsa vuoksi vahingollisia kasvaessaan paikoissa, joista niiden poistaminen saattaa olla vaikeaa (esim. aivoissa).

Imukudoksesta alkavia syöpiä kutsutaan lymfoomiksi ja luuytimestä alkavia leukemioiksi.

Kasvainten kudosopillinen luokittelu

Kasvaimen kudosopillinen tyypitys on tärkeää, koska se vaikuttaa hoidon valintaan ja paranemistodennäköisyyteen.

Kasvaimen kudosopillinen tyyppi saadaan selville mikroskooppisella tutkimuksella, joka perustuu solujen ulkomuodon ja järjestäytymisen arviointiin. Käytössä on myös monia kemiallisia menetelmiä kudoksen alkuperän selvittämiseksi.

Seuraavassa taulukossa on lueteltu hyvänlaatuiset ja pahanlaatuiset kasvaimet niiden kudostyyppien mukaan:

Monissa elimistön osissa esiintyy useaa kudosta samanaikaisesti. Esimerkiksi mahalaukun rauhasepiteelistä lähtöisin olevaa syöpää kutsutaan adenokarsinoomaksi ja mahalaukun imukudoksesta lähtöisin olevaa kasvainta lymfoomaksi.