Mikä on syöpä
Syövän synty eli karsinogeneesi on tapahtuma, jossa solun perimäaineksen vaurioituminen aiheuttaa solun muuttumisen pahanlaatuiseksi.
Normaalit ja pahanlaatuiset solut
Solut ovat elimistön pieniä rakennusosasia, paljaalle silmälle näkymättömiä. Jokaisessa niissä on pienestä koosta huolimatta kaikki perintötekijämme. Perintötekijät koostuvat noin 100 000 geenistä, jotka ohjaavat solun toimintoja. Perintöaines on kaikissa soluissa sama, mutta sitä käytetään eri tavoin kehon eri elinten muodostamiseen ja toimintoihin.
Elämän alussa, kasvun aikana, kaikki normaalit solut jakautuvat nopeasti. Kasvun päätyttyä useimmat solut jakautuvat vain silloin, kun ne korjaavat syntyneitä vaurioita. Osa elimistön soluista jatkaa kuitenkin jakautumistaan, esimerkiksi ihon ja limakalvojen solut. Näiden elinten solut ovat jatkuvasti alttiina tuhoutumiselle, ja siksi niiden uudistuminen on nopeaa.
Solut lisääntyvät säännellysti. Solujen jakautuminen päättyy, kun vaurio on korjattu. Terveen aikuisen solujen määrä pysyy jokseenkin samana. Solujen jakautuminen on elimistön monimutkaisten säätelymekanismien alainen.
Geenien vuorovaikutushäiriö
Prosessi, jossa solu muuttuu pahanlaatuiseksi, on monivaiheinen. Solun jakautumisessa tapahtuvaa rakennusainesten kopiointia ohjaavat tietyt perintötekijät eli geenit. Niihin vaikuttavat ympärillä olevien solujen, tiettyjen kasvua kiihdyttävien aineiden, hormonien tai hermoston signaalit. Jos tämä signaalijärjestelmä lakkaa toimimasta, solu muuttuu syöpäsoluksi, joka kopioi itseään loputtomiin. Tällöin kehon sääntelymekanismit eivät enää kykene estämään solujen lisääntymistä: syöpäsolut alkavat vallata elintilaa itselleen.
Syöpä on perimäaineksen muutoksista eli mutaatioista riippuvainen geenien vuorovaikutushäiriö, joka aiheuttaa kasvaimen. Perimäaineksen vaurioita syntyy jatkuvasti useissa ihmisen soluissa, mutta solujen entsyymit korjaavat niistä suurimman osan. Nykyisen käsityksen mukaan syöpä syntyy, kun mutaatioita sattuu useissa sellaisissa geeneissä, joilla on tärkeä asema solujen kasvun ja erilaistumisen säätelyssä.
Kun solu on kerran läpikäynyt syöpään johtavan muutosprosessin, se jakautuu ja tuottaa suuren joukon pahanlaatuisia soluja (klooni eli perintöainekseltaan samanlaisten solujen joukko).
Monet tutkijat pyrkivät tällä hetkellä selvittämään onkogeenien eli syöpää synnyttävien geenien ja syövänestogeenien roolia sairauden puhkeamisessa. Aktivoituneet onkogeenit saattavat antaa alkusysäyksen solumuutokselle: normaalit solut muuttuvat pahanlaatuisiksi (maligni transformaatio). Elimistössä on kuitenkin jokaisessa solussa pitkälle kehittynyt puolustusjärjestelmä vaurioiden korjaamiseksi.
Syövänestogeenit, esimerkiksi geeni P53, kontrolloivat solun elämänkaarta eli solusykliä. Uskotaan, että kyseinen geeni kykenee tunnistamaan tapahtuneen vaurion perimäaineksessa eli DNA:ssa ja estämään solun jakautumisen, kunnes perimän vaurio on sisäisten mekanismien avulla korjattu. Näin se estää kasvainten syntyä. Jos perimän vaurio on hyvin laaja, syövänestogeeni aiheuttaa solun kuoleman ennen kuin se ehtii jakautua. Tällaista ohjelmoitua solukuolemaa kutsutaan apoptoosiksi. Jos syövänestogeeni vaurioituu (mutaatio), on mahdollista, että sen toimintakyky heikkenee, eikä se pysty estämään perimäainekseltaan vaurioituneiden solujen jakautumista. Seuraa solun muuttuminen pahanlaatuiseksi ja syöpäsolujen lisääntyminen.
Elimistöllä on myös immunologinen (vastustuskykyyn liittyvä) puolustusjärjestelmä, jossa valkoiset verisolut tuhoavat bakteereja ja viruksia ja poistavat vaurioituneita sekä kuolleita soluja. Lymfosyytit ovat valkoisia verisoluja, jotka pystyvät tuottamaan vasta-aineita vieraita valkuaisaineita ja pieneliöitä kohtaan ja voivat muuttua tappajasoluiksi. Osa näistä hyökkää syöpäsolujen kimppuun ja tuhoaa ne.
Soluista kasvaimiksi
Kun syövän kasvu on jatkunut jonkin aikaa, muodostuu kyhmy, jota kutsutaan latinankielellä tuumoriksi. Syöpäsolun tulee jakautua kuitenkin monta tuhatta kertaa, ennen kuin kasvain on edes herneen kokoinen. Voikin kestää yli kymmenen vuotta, ennen kuin kasvain näkyy röntgenkuvassa tai on käsin tunnettavissa, mutta se voi kasvaa myös paljon nopeammin. Tämän takia yksi syöpäsairaus, esimerkiksi rintasyöpä, on joukko eri tahtia kehittyviä sairauksia.
Syöpäsolut eivät kuitenkaan aina muodosta tiivistä kasvainta. Esimerkiksi leukemia on verta muodostavien kudosten syöpäsairaus, jossa syöpäsolut jatkavat kiertämistään elimistössä ja käyttäytyvät edelleen jossain määrin kuin terveet solut. Lopulta ne vievät terveiltä soluilta niin paljon tilaa, että solujen normaalit toiminnot estyvät.
