Glivec eli imatinibi
Imatinibi - kauppanimeltään Glivec - on ensimmäisiä tyrosiinikinaasin estäjiä, joka on tullut lääkekäyttöön. Gliveciä käytetään kroonisten myeloisten leukemioiden (KML) sekä eräiden muiden syöpätautien hoidossa.
Tyrosiinikinaasientsyymit ovat tärkeitä monille solujen elintoiminnoille, kuten kasvulle, erilaistumiselle ja elossasäilymiselle. Monet niistä vaikuttavat myös siinä prosessissa, jossa solut muuttuvat pahanlaatuisiksi.
Imatinibi estää bcr-abl-tyrosiinikinaasia, mikä puolestaan estää niiden leukemiasolujen lisääntymistä, joissa on ns. Philadelphia-kromosomi. Se on kroonisten myeloisten leukemioiden (KML) taustalla oleva kromosomipoikkeavuus, joka aiheuttaa valkosolujen hallitsematonta jakautumista.
Imatinibia käytetään nykyisin KML:n hoidossa silloin, kun alfa-interferonin teho on menetetty tai sairaus on vaikeassa kiihtyneessä vaiheessa tai blastikriisissä eli vaiheessa, jossa veressä on runsaasti valkosolujen epäkypsiä muotoja. Imatinibi on tehonnut näissä tilanteissa yli puolelle potilaista.
Pitkäaikaistuloksista ei ole vielä tietoa, mutta ainakin muutamien kuukausien tai vuosien tähtäimellä imatinibin teho KML:ssa on pysyvä. Osalla potilasta lääke on ajan kuluessa menettänyt tehonsa.
Imatinibi estää myös PDGF-reseptorityrosiinikinaasia sekä SCF-reseptorityrosiinikinaasia (c-Kit), minkä vuoksi se on ollut tehokas myös niissä syövissä, joissa nämä tyrosiinikinaasit ovat solujen kasvulle välttämättömiä. Tällaiset syövät ovat harvinaisia GIST-kasvaimia (ruuansulatuskanavasta lähtöisin olevia sarkoomia), c-Kit-pienisolukeuhkosyöpiä ja PDGFR-glioomia ja meningeoomia (aivokasvaimia).
Imatinibiä on käytetty sekä yksittäisaineena että yhdistettynä alfa-interferoniin tai solunsalpaajiin.
Imatinibi on tehokas suun kautta kerran päivässä annosteltuna. Sen haittavaikutukset ovat yleensä varsin vähäiset. Alle viisi prosenttia potilaista on keskeyttänyt hoidon haittojen vuoksi. Lievää pahoinvointia, oksentelua, ripulia, päänsärkyä, lihassärkyä, ihottumaa, turvotusta silmien ympärillä ja alaraajoissa on esiintynyt hyvin harvoin. Verenkuvamuutokset (hemoglobiinin, valkosolujen ja verihiutaleiden lasku) ovat lievinä suhteellisen yleisiä, mutta vaikeita esiintyy harvoin kuten myös maksaentsyymien nousuja.
