Interferonihoito

Interferonit ovat hormonien tapaan vaikuttavia valkuaisaineita, joita tuottavat elimistön omat solut. Interferoneja käytetään sekä virussairauksien (esim. C-hepatiitti) että pahanlaatuisten sairauksien (esim. karvasoluleukemia, krooninen myeloonen leukemia, melanooma, munuaissyöpä) hoitoon. Interferoni voidaan myös yhdistää solunsalpaajiin.

Interferonia potilas pistää tavallisesti itse ihon alle muutaman kerran viikossa. Myös omainen tai terveyskeskuksen sairaanhoitaja voi hoitaa pistämisen.

Interferonihoito aiheuttaa haittavaikutuksia, joiden kirjo vaihtelee suuresti. Haittavaikutuksille altistavat suuri hoitoannos ja korkea ikä.

Hoidon alussa ilmaantuviin sivuvaikutuksiin kuuluvat väsymys ja flunssan kaltainen oireyhtymä. Lääkepistoksen jälkeen ilmaantuu vilunväreitä, kuumeen nousua, pään, lihasten ja nivelien särkyä. Oireita voi lievittää ottamalla kuumelääke tuntia ennen interferonipistosta sekä ajoittamalla lääkitys yötä vasten.

Interferonihoidon jatkuessa oireet vähenevät ja jäävät pois muutamien viikkojen ja kuukausien kuluessa. Jos interferoniannosta lisätään, voivat oireet ilmaantua joksikin aikaa uudelleen.

Kuukausien hoidon myötä osalle potilaista ilmaantuu keskittymiskyvyttömyyttä, väsymystä, ärtyneisyyttä ja masentuneisuutta. Paitsi interferonihoidosta ne voivat johtua myös vakavasta sairaudesta itsestään. Osa potilaista laihtuu interferonihoidon jatkuessa pitkään.

Hoidon haittavaikutukset kannattaa kertoa arastelematta lääkärille, joka voi yhdessä potilaan kanssa arvioida hoidosta saatavan hyödyn ja haittojen merkitystä. Jossain tilanteissa voi olla käytettävissä tukihoitoja haittojen vähentämiseksi tai tarpeen mukaan voidaan pitää hoitotaukoa.