Nikotiiniriippuvuus

Tupakkaa käytetään, koska nikotiini on erittäin voimakkaasti riippuvuutta aiheuttava aine. Nikotiinin riippuvuutta aiheuttavan ominaisuuden katsotaan olevan samaa luokkaa tai jopa suuremman kuin heroiinin. Riippuvuus saattaa syntyä jo noin 100 savukkeen säännöllisen polttamisen seurauksena. Tupakan käyttö on myös tapa, rituaali ja, etenkin nuorille myös samaistumiskeino.

Tupakkateollisuus lisännyt nikotiinipitoisuutta

Tupakkateollisuuden arkistoista paljastuneet dokumentit ovat osoittaneet, että teollisuus on tiennyt nikotiinin ominaisuuksista jo vuosikymmenien ajan, mutta riippumattomat tutkijat ovat päässeet pureutumaan tähän ongelmaan kunnolla vasta aivan viime vuosina. Teollisuus on myös käyttänyt tietojaan hyväksi tuotekehittelyssä. Savukkeisiin on satojen muiden lisäaineiden ohella lisätty ammoniakkia, joka parantaa nikotiinin imeytymistä vereen. Myös geneettisellä muuntelulla on kehitetty tupakkalajikkeita, joiden "luonnollinen" nikotiinipitoisuus on selvästi suurempi kuin vanhojen lajikkeiden. Tällaisesta tupakasta valmistettuja savukkeita on myyty myös Suomessa, ostajien tietämättä. Mitä suurempi nikotiinipitoisuus veressä on, sitä nopeammin riippuvuus syntyy.

Riippuvuus syntyy keskushermostossa

Nikotiini imeytyy tupakansavusta tai nuuskamällistä nopeasti vereen ja saavuttaa aivot muutamien sekuntien kuluttua. Keskushermostossa, mutta myös muualla elimistössä, on runsaasti reseptoreja, joihin nikotiini sitoutuu. Jokainen savuhenkonen aiheuttaa yksilöllisen, annoksesta riippuvaisen keskushermostokiihotuksen. Tämä positiivinen vahvistamismekanismi toistuu siten noin kymmenen kertaa jokaisen savukkeen polttamisen aikana ja askin päivävauhdilla noin 200 kertaa päivässä.

Nikotiinin yksilöllinen vaikutus ja sietokyvyn kehittyminen aiheuttavat sen, että jokainen polttaja polttaa itselleen ominaisella tavalla ja hakee siten itseään tyydyttävää veren nikotiinitasoa.

Nikotiinipitoisuuden lasku aiheuttaa vieroitusoireita

Toisaalta tupakan käytön välillä tapahtuva veren nikotiinipitoisuuden lasku eli reseptorien tyhjeneminen aiheuttaa vieroitusoireita. Tämä saa tupakan käyttäjän tarttumaan askiinsa tai nuuskarasiaansa säännöllisin, yksilöllisin välein. Nikotiinikorvaushoidolla voidaan estää tai vähentää vieroitusoireita, mutta stimulaation vaatimia pitoisuuspiikkejä sillä ei voida saavuttaa.

Vieroitusoireet alkavat muutaman tunnin kuluttua viimeisestä nikotiiniannoksesta ja ovat pahimmillaan 1-2 vuorokauden kuluttua lopettamisesta. Tyypillisiä oireita ovat masentuneisuus, unettomuus, ärtyneisyys, turhautuneisuus, ahdistuneisuus, keskittymisvaikeudet, levottomuus ja lisääntynyt ruokahalu. Oireet kestävät keskimäärin kuukauden ajan, mutta epämääräinen "tupakkahimo" voi kestää jopa yli puoli vuotta.

Nikotiinivalmisteista apua lopettamiseen

Ihmiset tupakoivat erilaisista syistä, mutta jopa 80% tupakoivista haluaisi lopettaa ja kolmannes on yrittänyt sitä useita kertoja. Onnistuminen ei ole helppoa, sillä omin avuin vain muutama sadasta pääsee irti tupakasta. Nikotiinikorvaushoito purukumilla, laastarilla, nenäsumutteella tai hengitettävänä valmisteena saattaa auttaa lopettamisessa. Parhaillaan ollaan kehittämässä riippuvuuden hoitoon uusia lääkeaineita, jotka estävät nikotiinin keskushermostovaikutukset. Alustavat tulokset näiden aineiden hyödyistä ovat lupaavia.

Lisää tupakasta:
www.tupakka.org

Matti Rautalahti
ylilääkäri
Syöpäjärjestöt