Ravinto

Ruokavalion ja ravinnon vaikutusta syövän synnyssä on tutkittu 1940-luvulta. Vallitsevan käsityksen mukaan teollistuneissa maissa noin kolmasosa kaikista syöpätapauksista johtuu ravinnon suorista tai välillisistä vaikutuksista. Arvioidaan, että tupakoinnin jälkeen ravinto on suurin yksittäinen syöpävaaraan vaikuttava tekijä. Tämä tarjoaa mahdollisuuden ehkäistä ainakin tiettyjä syöpämuotoja poistamalla haitallisia ja lisäämällä suojaavia tekijöitä.

On tärkeää huomata, etteivät ne tulokset, joita ravinnon ja syövän välisistä yhteyksistä esitetään, liity ihmisiin yksilöinä vaan väestöinä. Ravinnon erityistä merkitystä yksilökohtaisessa syövän vaarassa on mahdotonta määrittää.

Ravinto voi vaikuttaa ensimmäisissä pahanlaatuisissa solumuutoksissa useilla tavoilla:

• Ravinnon osatekijät voivat aiheuttaa syöpää (esim. alkoholi)
• Syöpää aiheuttavia aineita voi esiintyä ravinnossa sen pilaantumisen tai epäpuhtauksien takia (esim. tiettyjen homeiden aflatoksiini)
• Eräissä ruoanvalmistusmenetelmissä muodostuu syöpää aiheuttavia aineita (esim. grillattaessa syntyvät polyaromaattiset hiilivedyt)
• Tietyt ravintotekijät voivat elimistössä muuttua syöpää aiheuttaviksi (esim. tietyt typpiyhdisteet)
• Syövältä suojaavien ravintotekijöiden puuttuminen ravinnosta (esim. vitamiinit ja hivenaineet)

Pahanlaatuisiksi muuttumisen jälkeenkin syöpäkasvaimen solut ovat monella tavalla yhteydessä muun elimistön toimintaan. Syöpäkudos tarvitsee energiaa ja tiettyjä välttämättömiä hivenaineita. Syöpäsolut reagoivat mm. elimistön hormoneihin. Jotkut ravintotekijät saattavat vaikuttaa syöpäsolujen kasvuun. Ravinnolla on vaikutusta näihin tekijöihin, joten siksi ravinto vaikuttaa syöpäkudokseen.

Merkitys vaihtelee eri syövissä

Eri syöpätaudeilla on tiettyjä yhteisiä piirteitä, mutta erilaisia syitä ja ilmenemismuotoja. Samoin yhdellä ravintotekijällä voi olla keskeinen merkitys tietyn syöpätaudin synnyssä, mutta ei mitään vaikutusta jonkin toisen syöpätyypin kehittymiseen. Ravinnon merkitys vaihtelee eri kudosten syöpien osalta.

Syöpämuotoja, joiden vaaraan ravinnolla katsotaan olevan enemmän vaikutusta, ovat ruokatorvi-, maha-, paksusuoli-, peräsuoli-, rinta-, virtsarakko-, keuhko-, eturauhas- ja kohdunrungon syöpä. Nämä ovat toisaalta myös yleisimpiä syöpämuotoja Suomessa ja muissa kehittyneissä maissa, joissa ruokavalion koostumus noudattaa samantyyppisiä yleislinjoja.

Ravinnon osuus eri sukupuolten syöpävaarassa on myös erilainen. Tämä johtuu edellä mainituista eroista syöpätyyppien välillä, mutta myös sukupuoleen sinänsä liittyvistä tekijöistä. Miehillä esiintyvistä syövistä 25–35% ja naisilla esiintyvistä syövistä jopa 60% arvioidaan liittyvän ravintoon.