Etusivu » Syövän ehkäisy » Aurinko ja iho » Ultraviolettisäteily

Ultraviolettisäteily

Osa auringonvalosta on aallonpituudeltaan näkyvää valoa lyhyempää ja siten ihmisen silmälle näkymätöntä ultravioletti- eli UV-säteilyä. Siitä aallonpituudeltaan pitempää osaa nimitetään UV-A-säteilyksi ja lyhyempää UV-B-säteilyksi.

Maanpinnalle saapuva ultraviolettisäteily on suurimmaksi osaksi UV-A-säteilyä. Pieni osa ultraviolettisäteilystä on UV-B-säteilyä, joka on kuitenkin paljon polttavampaa kuin UV-A.

D-vitamiinin lähde

Auringon tuottama UV-säteily muuttaa ihossa D-vitamiinin esiasteet sellaiseen muotoon, jota elimistömme voi käyttää. D-vitamiinin saamiseksi auringossa ei kuitenkaan tarvitse lojua tuntikausia. Kesällä riittää, että viettää auringonpaisteessa 10–15 minuuttia kolmesti viikossa niin, että kasvot ja kädet ovat paljaana. Talvella D-vitamiinin saanti on helpointa turvata syömällä riittävästi kalaa tai D-vitamiinilla täydennettyjä elintarvikkeita.

Vahingoittaa ihoa

Ruskettuminen on ihon suojamekanismi UV-säteilyä vastaan. Lisääntyvän ja tummenevan pigmenttikerroksen tarkoitus on pysäyttää UV-säteet ja suojella ihon syvempiä kerroksia. Kolmantena suojamekanismina iho kasvattaa paksuuttaan.

Liian suuri annos UV-säteilyä vahingoittaa ihoa. Tunnetuin näistä haitallisista vaikutuksista on ihon palaminen. Altistuksen jatkuessa pitkään tai ollessa lyhyenkin aikaa riittävän voimakas (esim. vuoristossa), voi iho palaa rakkuloille. Ihon palamisesta aiheuttavat sekä UV-A- että UV-B-säteily. Syvemmällä ihossa UV-A vaurioittaa ihon rakennetta ylläpitäviä kollageeni- ja elastiinisäikeitä. Toistuvan voimakkaan aurinkoaltistuksen jälkeen ihon kimmoisuus vähenee ja lopulta ryppyisyys lisääntyy.

UV-B-säteily pystyy läpäisemään vain ihon pintakerroksia ja suurin osa siitä pysähtyy ihon pinnallisempaan sarveiskerrokseen. UV-B lisää uuden pigmentin muodostumista iholla ja ihon paksuutta. Myös UV-A:sta noin puolet jää sarveiskerrokseen, mutta iso osa pystyy tunkeutumaan syvemmälle, orvasketeen. UV-A-säteily tummentaa jo olemassa olevaa pigmenttiä.

Ihon palaminen on seurausta pääasiallisesti UV-B-säteilyn, mutta osittain myös UV-A-säteilyn liika-annoksesta.

UV-B-säteilyn syöpää aiheuttava vaikutus on tunnettu jo pitkään. UV-A-säteilyä pidettiin pitkään vaarattomana, mutta viimeaikaisten tutkimusten mukaan se voi edistää ihosyövän syntyä.

Lapsen ohut iho kestää huonommin UV-säteilyä kuin aikuisen. Ihon toistuva palaminen lapsuudessa lisää melanoomariskiä, joten lasten suojaaminen auringolta on erityisen tärkeää.

Lisää tietoa auringolle altistumisen vaikutuksista:


Päivitetty 18.4.2013