Kuoleman lähestyessä
Parantumaton sairaus, johon liittyy ennalta epämääräisiä oireita, aiheuttaa turvattomuutta sekä potilaalle että hänen läheisilleen. Saattohoidon tarkoituksena on tukea selviytymisessä oireista ja kuolemaan liittyvistä tunteista.
Sairastaminen merkitsee potilaalle avuttomuutta sairauden edessä ja oman päätösvallan ja toimintakyvyn menettämistä. Sairaus itsessään on taakka, ja elämää hankaloittavat oireet lisäävät kärsimyksiä.
Sairauden myötä potilaan ajattelu ja jopa persoonallisuus saattavat muuttua jopa merkittävästi. Muutokset aineenvaihdunnassa tai suoraan syövän aiheuttamat vauriot muuttavat käyttäytymistä. Uudet piirteet käyttäytymisessä johtuvat sairaudesta, eivätkä ne kuvasta potilaan todellisia tuntemuksia.
Monilla saattohoitopotilailla vakavaan sairauteen ja kuoleman lähestymiseen voi liittyä ahdistusta ja masennusta. Usein läheisten normaali ja realistinen suhtautuminen tilanteeseen helpottaa potilaan henkistä tilaa. Hoitohenkilökunnan lisäksi voidaan kääntyä sielunhoitajien, esimerkiksi sairaalapapin, puoleen. Maakunnallisilla syöpäyhdistyksillä ja saattohoitokodeilla on myös vapaaehtoisia tukihenkilöitä. Psyykkisiä vaikeuksia voidaan myös lievittää lääkkein.
Läheisten ajatukset lähestyvästä kuolemasta voivat olla ristiriitaisia. Toisaalta toivotaan potilaalle kivutonta kuolemaa ja kärsimyksen loppumista, toisaalta toivotaan hänen elävän mahdollisimman pitkään. Luopuminen on usein sitä vaikeampaa, mitä läheisempi potilas on.
Ihanteellista olisi, että läheiset kykenisivät puhumaan potilaan kanssa lähestyvästä kuolemasta, mikäli potilas sitä toivoo. Kuolemasta puhuminen helpottaisi myös läheisten surutyötä.
Läheisten tehtävänä on tuoda turvallisuuden ja läheisyyden tunnetta kuolevalle potilaalle. Läsnäolo kuoleman hetkellä on rauhoittavaa paitsi kuolevalle, myös läheisille. Kuitenkaan se, ettei ehtinyt paikalle kuoleman hetkellä, ei mitenkään vähennä sen merkitystä, mitä kykeni tekemään potilaan eläessä.
Lähde:
Juha Hänninen: Saattohoito – potilaan ja omaisen opas. 12. uudistettu painos 2012. Opasta voi tiedustella Etelä-Suomen Syöpäyhdistyksestä. Tilaa opas yhdistyksen sivuilta>>
