Ilkka Turkka ei ole salannut sairauttaan
Eturauhassyöpä ei nujerra elämänvoimaa
Ilkka Turkka on aina auttanut yhteiskunnan heikoimpia niin kirkkoherran työssään kuin vapaa-ajallaan. Kun Turkka sairastui eturauhassyöpään, hänelle itselleen tulvi tukea, lämpöä ja halauksia – vaikkei auttaja itselleen oikein osaa apua pyytääkään.
Ilkka Turkka, 70 v, pyyhältää tapaamispaikalle uhkuen energiaa ja urheiluhenkeä. Vantaan ruotsinkielisen seurakunnan eläkkeellä oleva kirkkoherra ei ole ainoastaan sanan, vaan mitä suurimmassa määrin toiminnan mies. Hän jakaa kaiken liikenevän aikansa tukea tarvitseville nuorille poikansa Villen kehittämässä Icehearts -toiminnassa.
Paikkakunnalla mies tunnetaan yhteiskunnallisista ansioistaan, mutta harva taitaa tietää, että hän sairastui muutama vuosi sitten eturauhassyöpään kaiken touhun ja menon ohella.
- En ole sairauttani hävennyt enkä salannut. On vain ollut niin paljon muutakin tehtävää, hän sanoo.
 Kuva: Jouko Keski-Säntti |
Nykyisin valistuneet miehet tietävät, että virtsaamisen katkonaisuus ja heikkous, tihentynyt virtsaamisen tarve ja alavatsan kivut voivat olla eturauhassyövän merkki. Valitettavasti sairauden alussa ei oireita yleensä kuitenkaan ilmene.
Myöskään Ilkka Turkalla ei ollut vaivoja missään vaiheessa:
- Hartwall Areenan pisuaariin oli juuri ilmestynyt teksti ”Nouseeko suihku tähän saakka”. Seurasin linjaa ja totesin mielessäni, että ainakaan minulla ei ongelmia ole, Turkka kertoo.
Hän sai kutsun eturauhassyövän seulontaan Syöpäjärjestöjen poliklinikalle Bulevardin lääkäriasemalle. Tutkimukset tehtiin vuosina 2003, 2004 ja 2005.
- Menin PSA-kokeisiin puhtaasti velvollisuudentunnosta, vaikka en edes ajatellut sairauden mahdollisuutta, hän sanoo.
Ensimmäisten kokeiden arvot olivat normaalit, mutta kolmannella käynnillä Turkan PSA-arvo oli lievästi koholla. Lääkäri passitti hänet lisäkokeisiin. Huoli osoittautui kuitenkin tällä kertaa turhaksi, mitään ei löytynyt.
Vuoden 2005 lopulla näytteitä otettiin taas runsaasti ja tiheään tahtiin.
Turkka ymmärsi, ettei rankkoja tutkimuksia tehty turhan takia:
- Jäin odottamaan tuloksia ja pyysin lääkäriä soittamaan. Sain tietää, että sairastan aggressiivista eturauhassyöpää, hän kertoo.
Turkalla ei ollut elämänsä varrelta sairauskokemuksia juuri kitarisaleikkausta enempää, mutta hän suhtautui diagnoosiinsa tyynesti.
- Vastoinkäymiset kuuluvat elämään. Useimmista niistä selviää, hän sanoo.
Turkka leikattiin Vantaalla Peijaksen sairaalassa kolme viikkoa diagnoosin selviämisen jälkeen vuoden 2006 alussa. Kasvain ei ollut levinnyt ja se onnistuttiin poistamaan leikkauksessa kokonaan.
Operaation jälkeinen puoli vuotta oli kuitenkin Turkalle vaikeaa aikaa. Miehen piti sopeutua hitaisiin liikkeisiin ja rauhalliseen elämänmenoon.
- Vatsalihaksiani oli runnottu perusteellisesti. Nyt ymmärsin, mitä merkitsee keskivartalolihasten kunto, josta niin usein olin valmennettavilleni saarnannut.
Leikkaus oli rikkonut eturauhasen hermoratoja. Virtsanpidätyskyky ei alussa toiminut ja Turkka joutui käyttämään vaippoja virtsankarkailuun. Erektiohermojen vioittuminen vaikutti seksuaaliseen kykyyn; pariskunnan on sopeuduttava uudenlaiseen läheisyyteen, kun lääkkeistäkään ei ollut apua.
- Hellyyden ja rakkauden ilmaisemiseen on sata erilaista keinoa, Turkka sanoo.
Nyt leikkauksesta on nyt kulunut kolme vuotta. Jokaisessa puolivuotistarkastuksessa Turkan PSA-arvot ovat olleet normaalit.
Mies urheilee hillitymmin mutta säännöllisesti edelleen ja on kuntoutunut hyvin. Hän tuntee itsensä terveeksi ja katselee maailmaa huumorilla.
Jääsydämet kentälle
Ilkka Turkka on palannut taas täysipainoisesti rakkaan Icehearts-toiminnan pariin. Sitä hän on tehnyt jo kolmetoista vuotta.
Nuoria jääkiekon pelaajia valmennetaan Ville Turkan filosofialla. Joukkueet kootaan yksinhuoltajien ja maahanmuuttajien perheistä. Mukaan valitaan poikia, joilla ei muuten olisi mahdollisuutta harrastaa nuorten suosikkilajia.
Kaikista ei tule valmentamallakaan huippupelaajia, mutta toiminnalla tähdätäänkin urheilusuorituksia laajemmalle, lapsen koko elämään.
Teksti: Marjatta Karvinen
Haastattelu on luettavissa kokonaisuudessaan Syöpä-lehdestä 2/09.
