Riki Sorsa kertoi avoimesti syövästään

KUKA TAHANSA VOI SAIRASTUA

- Tein oikein kun en mennyt nurkkaan surkuttelemaan kohtaloani, vaan tulin ulos kaapista ja kerroin sairaudestani, Riki Sorsa sanoo. En olisi koskaan uskonut, että niin moni lukee blogiani: Tähän mennessä yli satatuhatta ihmistä.

Haastatteluhetkellä Riki on laihempi kuin aikaisemmin
- Olen tulossa rocktähden painoiseksi, hän pilailee.

Keväällä ja kesällä taistelu kurkkusyövän kanssa kulutti voimia.
- Huomaan väsyväni nopeammin enkä ehdi enää tehdä kuin yhden asian päivässä. Kestää varmaankin vuoden ennen kuin olen jälleen kunnossa, ja sitten ehkä vielä vuosi – enemmän tai vähemmän, hän sanoo.

Mutta hän on jo kokenut monia asioita. Ensin 36 kertaa sädehoitoa, sitten solunsalpaajahoitoa. Kysymykseen, miten hän tänään voi, vastaa hän näin:
- Periaatteessa olen parantunut syövästä. Sielukin alkaa toipua, mutta olen fyysisesti väsynyt. Jalkojen hermot ”nukkuivat” 4-5 kuukautta. Vasen jalka oli pitkään aivan kuollut. Pikkuhiljaa alkaa tunto palata.

Arka suu

On hyvä merkki, kun Riki ehdottaa, että haastattelu tehdään lounaalla. Kaikki, jotka ovat vierailleet hänen blogissaan tietävät, kuinka vaikeaa syöminen on ollut sädehoidon jälkeen. Hän sanoo, että hänellä oli onnea kun kurkkusyöpä saatiin tyrmättyä sädehoidon ja solunsalpaajahoitojen yhdistelmällä – ei tarvittu leikkausta. Mutta suu on arka.
- En voi vielä syödä leipää ja perunakin on vaikeaa. Lähes kaikki hedelmät lukuun ottamatta vesimelonia polttavat suussa. Voimakkaat mausteet eivät myöskään sovi.
- Sitä paitsi maut muuttuivat. Ne eivät ole samoja kuin vanhat makumuistot, hän selittää.
Ihmiselle, joka nauttii hyvistä ruokahetkistä ja valmistaa itse mielellään ruokaa, vahingoittuneet limakalvot, sädetetyt sylkirauhaset ja lähes maistamattomat makunystyrät laskivat elämänlaatua reilusti. Riki ei valita. Hän sanoo vain, että hoitojen jälkeisistä ongelmista syöminen on suurin.

Kummallinen kyhmy

Riki ei kiistä, että tieto sairaudesta oli sokki. Hän ei reagoinut ensimmäisiin oireisiin. Riki on käynyt astangajoogassa kolme vuotta, mutta nyt oli ollut pidempi tauko. Ensimmäisellä kerralla tauon jälkeen, joulukuussa 2005, hän huomasi kyhmyn kaulan vasemmalla puolella. Ja kyhmy alkoi kasvaa.
- Ihmettelin, mikä se oli, mutta ajattelin että jooga sai verenkierron liikkeelle, Riki sanoo.
Tammikuussa kun Riki oli seurannut äitiään Margaretha von Bahria lääkäriin, viittasi hän ohimennen kyhmyynsä ja kysyi: Mikä tämä on? Se johti sekä neulanäytteen ottoon että röntgeniin ja maaliskuussa oli selvää, että hänellä oli kurkkusyöpä.
- Sen jälkeen minulla ei ole ollut kiirettä ja olen keskittynyt vain itseeni ja perheeseeni!

Iloa blogista

55-vuotiaan rocktähden kasvot loistavat kun hän mainitsee blogin, jonka kirjoittamista vaimo Barbi ehdotti hänelle viime keväänä. Riki kirjoitti bloginsa kirjeiksi vanhalle ystävälle Ivylle. Heinäkuussa www.rikisorsa.com –osoitteessa ilmestynyttä blogia luki ennätykselliset yli 20 000 ihmistä.
- Ivy on oikeasti olemassa. Olemme olleet ystäviä vuodesta 1969. Hän oli basisti yhtyeessä The Zoo, joka oli ensimmäinen yhtye, jossa lauloin.
Ivy on ollut tärkeä tuki. Hänen vaimonsa kuoli aivosyöpään muutama vuosi sitten.
- Kun hän kuuli kuinka moni vieraili blogissani, hän kysyi, mikseivät he kaikki sen sijaan osta levyäni? Silloin minun ei tarvitsisi huolehtia raha-asioista.
On ollut myös hyvin tärkeää, että vanhat ystävät ovat ottaneet yhteyttä. Yllättävintä on ollut tuhansien täysin tuntemattomien ihmisten vierailut ja kannanotot blogissa.
- Niitä on nyt vähemmän, kun olen paremmassa kunnossa. Bad news is good news.
- Blogi, sanoo Riki, on antanut sairasajalle sisältöä. Hän on tykännyt kirjoittaa ”omista pienistä tunteistaan”.

Varma parantumisesta

Riki Sorsa oli alusta asti varma, että hän paranee.
- Mutta en voi enää laulaa enkä vielä ole edes yrittänyt. Ja vaikka voisin laulaa, en voi enää työskennellä äänelläni.
Sairaus pakottaa hänet vaihtamaan työtä.
- Onhan minulla on merkonomintutkinto, hän sanoo ironisesti. Mutta lisää vakavana:
Olen avoinna kaikelle!
Yhden asian hän on oppinut: Mitään ei pidä pitää itsestään selvyytenä!

teksti: Mardy Lindqvist
Haastattelu luettavissa kokonaisuudessaan Syöpä-lehdestä 2/07.