Matti Mero selviytyi rakkosyövästä
SYÖPÄ PYSÄYTTI MARATONHARJOITTELUN
- Syövässä ei riitä, että pysyy taudin rinnalla, siitä on päästävä ohi, pohtii virtsarakon syövästä toipunut aktiivikuntoilija Matti Mero. Hänen kohdallaan haave Berliinin maratonille osallistumisesta kaatui virtsarakon poistoon kolmetoista vuotta sitten. Kuntoilua Meron ei kuitenkaan ole tarvinnut jättää, sillä lyhyemmät lenkit onnistuvat tekorakonkin kanssa.
Virtsarakon syöpä on Suomessa neljänneksi yleisin miesten syöpätauti. Sairastuneiden keski-ikä on noin 65 vuotta, mutta Matti Meron kohdalle sairaus osui viidenkympin tietämillä.
- Toimin tuolloin Securitaksen johtavana työterveyslääkärinä. Olimme talvella aloittaneet kollegoiden kanssa kuntoharjoittelun tähtäimenä Berliinin maraton, jonne yrityksen toimitusjohtaja Henry Grahn oli kehottanut koko johtoryhmää sekä lääkäreitä osallistumaan. Erään 15 kilometrin juoksulenkin jälkeen huomasin virtsan seassa muutaman kahvinporon kokoisen verihyytymän, Mero muistelee.
Lääkärinä hän tiesi heti huolestua verihyytymistä, vaikka hyytymät olivat hyvin pienikokoisia, eikä kipuja tuntunut. Mero hakeutui pikaisesti tutkimuksiin ja sai aprillipäivän kunniaksi kuulla sairastavansa virtsarakon syöpää.
- Kyllä se aluksi tuntui kuolemantuomiolta, Matti Mero toteaa, mutta jatkaa, että sairaudesta toivuttuaan hän kävi kiittämässä toimitusjohtaja Grahnia.
- Grahn oli hiukan hämmentynyt, kun kiittelin häntä henkeni pelastamisesta. Hänen ansiotaan kuitenkin oli, että syövän toteamishetkellä fyysinen kuntoni oli hyvä, mikä puolestaan auttoi kestämään vaikean leikkauksen. Lisäksi syöpäni löytyi siinä vaiheessa, että se pystyttiin hoitamaan.
 Kuva: Jouko Keski-Säntti |
Kasvain poistetaan höyläämällä
Varmin tapa todeta virtsarakon kasvain on tähystää rakko ja ottaa koepala. Kun kasvain on todettu, se poistetaan "höyläämällä" mahdollisimman tarkasti aina tervettä kudosta myöten. Sen jälkeen patologi määrittää höylätyistä kudoksista, miten ärhäkkä syöpä on kyseessä. Samalla hän näkee, ulottuuko kasvain virtsarakon lihasseinämään vai rajoittuuko se rakon pintaosiin.
- Virtsarakon syövän hoito määrittyy sen mukaan, onko kyseessä ärhäkkä, huonosti erilaistunut kasvain vai kiltimpi, hyvin erilaistunut kasvain. Tärkein tieto on kuitenkin se, mihin asti kasvain ulottuu, urologisiin syöpiin erikoistunut kirurgi Ossi Lindell korostaa.
- Jos kyseessä on pintaosiin rajoittunut kasvain, hoidoksi riittää yleensä kasvaimen höyläys. Lisäksi potilaille on tapana antaa höyläyksen jälkeen yksi virtsarakon sisäinen solunsalpaajahoito, jonka tarkoitus on estää uusien kasvainten kehittyminen.
Matti Meron tapauksessa kasvain oli levinnyt limakalvon läpi, mutta ei ulottunut vielä lihaskerrokseen. Ensimmäinen höyläyksen jälkeen syöpä kuitenkin uusi kuukauden kuluttua, minkä vuoksi lääkärit päättivät poistaa häneltä virtsarakon ja rakentaa sen tilalle suolesta tekorakon.
- Poistetun rakon tilalle voidaan rakentaa virtsatiet kolmella eri tavalla. Yksinkertaisin menetelmä on eristää potilaan omasta ohut- tai paksusuolesta noin 15 senttimetrin alue virtsateiden jatkeeksi ja ohjata se avanteeksi iholle. Silloin avanteen ympärille asetettava pussi korvaa virtsarakon, Ossi Lindell kertoo.
Toinen vaihtoehto on rakentaa rakon korvike, joka varustetaan vatsan iholle avautuvalla pidätyskykyisellä avanteella. Potilas ei tarvitse pussia, mutta hän joutuu säännöllisesti tyhjentämään rakon katetrin avulla. Kolmas vaihtoehto on normaalia kautta tyhjenevä rakon korvike, jonka rakentamiseen tarvitaan 40-70 cm suolta. Se, millainen tekorakko potilaalle tehdään, riippuu esimerkiksi potilaan iästä ja kasvaimen luokituksesta.
Matti Merolle Ossi Lindell valitsi normaalia kautta tyhjentyvän tekorakon. Meron sairastumisen ajankohta oli sikäli onnekas, että 90-luvun alussa Lindell oli tuonut Suomeen menetelmän, jota edelleenkin käytetään näissä vaativissa tekorakkoleikkauksissa.
Kello herättää vessakäynnille
Sopeutuminen suolesta rakennettuun rakkoon vie potilaalta oman aikansa. Normaaliakin kautta tyhjentyvä tekorakko vaatii totuttelua, koska se ei tunnista virtsaamisen tarvetta, vaan potilaan on muistettava tyhjentää rakko 3-4 tunnin välein. Myös yöllä on herättävä vessaan vähintään kerran, sillä rakkoa ei saa päästää venymään.
- Aluksi virtsanpidätyskyky on melko heikko, koska leikkauksessa potilaalta on poistettu myös sisempi virtsarakon sulkijalihas. Rakkoa joutuu tyhjentämään parin tunnein välein, eikä pidä pelästyä, vaikka peti kastuisi öisin. Ulompi sulkijalihas kuitenkin harjaantuu ajan mittaan ja pidätyskyky paranee, Matti Mero selventää.
Tekorakon saaneen on lisäksi opeteltava juomaan riittävästi nestettä, sillä suolesta rakennettu rakko erittää limaa, mikä aika ajoin tukkeuttaa virtsaputken. Kolmisen litraa nestettä päivässä pitää virtsatiehyet avoimina.
Omasta syövästä toivuttuaan Matti Mero päätti ryhtyä vertaistukihenkilöksi tekorakkopotilaille pääkaupunkiseudulla. Käytännössä vertaistuki tarkoittaa, että Mero tapaa sairaalassa potilaat, joille on rakennettu normaalia kautta tyhjentyvä tekorakko ja opettaa heille, miten rakko tyhjennetään.
- Rakko ei nimittäin tyhjene itsestään, vaan sen joutuu tyhjentämään vatsalihaksia ponnistamalla sekä painamalla kädellä rakon kohdalta. Jokainen oppii kyllä tekniikan, mutta opettelu vaatii aikansa, Mero rohkaisee.
Vertaistuki piristää mieltä
Kirurgi Ossi Lindellin mukaan rakkoleikkauksista toipuvat potilaat ovat usein ahdistuneita, koska vakava sairaus painaa mieltä ja tekorakon kanssa sinnittely tuntuu työläältä. Moni miettii, miten kauan vaippoja joutuu pitämään ja koheneeko pidätyskyky koskaan. Myös virtsarakkoleikkauksesta ja siihen liittyvästä eturauhasen poistamisesta johtuvat erektiohäiriöt saattavat huolestuttaa.
- Vertaistuella on selkeästi myönteinen vaikutus potilaan mielialaan, Lindell kiittelee Matti Meron työpanosta.
Potilastapaamisissa on mukana usein myös potilaan puoliso, mitä Matti Mero pitää hyvänä käytäntönä.
- Sairaus koskettaa joka tapauksessa koko perhettä ja puolisolla on tärkeä merkitys potilaan tukijana. Joskus olen puolisoilta kysynytkin, mitä siinä vihkikaavassa tuli aikaan luvattua ja todennut, että tässä taitaa nyt olla kyseessä se kaavassa mainittu vastoinkäyminen.
Meron kokemuksen mukaan tapaamisissa pystytään puhumaan hyvinkin avoimesti sairauden mukanaan tuomista asioista. Tärkeintä on saada potilas oivaltamaan, että tekorakon kanssa pystyy elämään täysipainoista elämää. Mero itse jatkanut työelämässä, eikä sairaus ole juuri haitannut kuntoilua.
Lääkärikin pelkää kuolemaa
Kun ihminen sairastuu vakavasti, mieleen tulee väistämättä myös kuoleman ajatus. Sairastumisen kriisissä Matti Merolle ei ollut apua lääkärin koulutuksesta eikä pitkästä urasta kirurgian ja yleislääketieteen erikoislääkärinä.
- Kyllä lääkäritkin kuolemaa pelkäävät. Aluksi tunne oli niin vahva, että hoitavan lääkärin puheet eivät tahtoneet mennä perille, Mero palauttaa mieleensä sairastumisensa alkuvaiheita.
Keskeisin tuki ja voimanlähde löytyi perhepiiristä, kolmesta lapsesta ja ennen kaikkea puolisosta, jonka kanssa oli tuolloin taitettu yhteistä taivalta 25 vuotta.
- Heti samana päivänä, kun sairauteni oli todettu, kävimme vaimon kanssa asiat läpi. Hänen tukensa on ollut minulle tärkeintä, sairauden onnistuneen hoidon ohella, Matti Mero hymyilee lämpimästi.
- Pelkoa vähentää myös luottamus omaan lääkäriin. Se on mielestäni parantumisen ehto, Matti Mero painottaa.
teksti: Jaana Ruuth
Haastattelu luettavissa kokonaisuudessaan Syöpä-Cancer -lehdestä 5/2005
