”Mies seurustelee naisen, ei rinnan kanssa”
Tarja Heikura, 50 vuotta, sairasti rintasyövän, mutta ei antanut taudin nujertaa naiseuttaan. Vuosi syöpäleikkauksen jälkeen hän tapasi miehen, joka ei puuttuvaa rintaa säikähtänyt.
Tarja Heikuran talviloma sai muutama vuosi sitten uuden käänteen, kun rutiinimammografiassa löytyi epäilyttävä kyhmy. Täysin yllätyksenä syöpä ei kuitenkaan tullut.
- Olen menettänyt äitini rintasyövän vuoksi ja äidin puolen suvussa tätä sairautta on ollut muillakin. Tämän vuoksi aloin käydä säännöllisesti mammografiassa 37-vuotiaana.
- Tieto omasta sairaudesta oli silti kova paikka. Toisaalta tunsin helpotusta, koska epätietoisuus väistyi ja tulosten odottaminen oli ohi. Ja olihan se tavallaan myös onnen päivä, koska syöpä saatiin ajoissa kiinni, eikä se ollut ehtinyt levitä imusolmukkeisiin, miettii Tarja.
Syöpä ei ollut ainoa elämänmuutos, johon hän joutui sopeutumaan sinä keväänä. Sairastumista oli edeltänyt parisuhteen päättyminen ja muutto uuteen kotiin.
- Se oli vaikea jakso elämässä, mutta läheiset ihmiset, ystävät ja tuttavat auttoivat minua selviytymään.
- Tärkein tuki tuli omalta perheeltä. Muistan, kuinka silloin 20-vuotias poikani otti minua kaulasta kiinni ja lohdutti, että mieluummin rinnasta luopuu kuin elämästä, hymyilee Tarja.
Nuori mies osasi myös suhtautua mutkattomasti ajatukseen, että syöpähoidot tekisivät äidistä ehkä kaljun ja veisivät kulmakarvat.
- Poikani oli nähnyt kaveripiirissä, miten tytöt piirsivät itselleen kulmakarvat. Hän ilmoitti, etteivät tekoripset ja kulmien piirtäminen ole naiselle mikään maailmanloppu.
Sairauden surkuttelu turhaa
Tarja Heikura päätti heti sairastuttuaan, että kertoo avoimesti syövästään. Työpaikalla moni huolestui ja järkyttyi, koska syöpä tuntui sairaudelta, jossa kuolema kärkkyy aivan olan takana.
- Joku kysyikin, miksi vielä viitsit laittaa pihaa. Ikään kuin sairastumiseni automaattisesti merkitsisi kuolemaa.
Tarja leikattiin toukokuun alussa ja hän palasi päivätyöhönsä myyntiedustajaksi jo elokuun lopussa, kesken sytostaattihoitojen. Pikainen paluu sairaslomalta kokopäiväiseksi työntekijäksi onnistui hyvin.
- Minulle oli tärkeää päästä takaisin normaaliin elämänrytmiin ja työkuvioihin. Sytostaatit aiheuttivat kyllä huonoa oloa, mutta siihen sain avun pahoinvointilääkkeistä. Enkä lopulta tarvinnut peruukkiakaan, koska hiukset vain ohenivat, mutta eivät lähteneet kokonaan.
Leikkauksessa Tarjalta oli poistettu kokonaan toinen rinta. Se oli iso muutos 45-vuotiaalle naiselle, joka toisinaan mietti, voisiko vielä joskus rakastua ja löytää uuden parisuhteen.
- Eihän se hyvältä tuntunut, kun menin peilin eteen ja katsoin, että rinnan paikalla oli vain arpi.Ajattelin kuitenkin, etten rupea tilannetta häpeilemään.
Seuraavana kesänä Joensuun Ilosaarirockissa vastaan käveli kiinnostava mies, jonka kanssa keskustelut syvenivät heti ensimmäisen illan aikana.
- Huomasin, että siinä hän nyt on, juuri minulle sopiva mies. Niinpä otin syövän puheeksi samana iltana, koska ajattelin, että siinä vaiheessa miehen on helppo liueta, jos hän ei asiaa kestä, toteaa Tarja.
- Hän sitten totesi asian kuultuaan, ettei hän rinnan kanssa seurustele, vaan naisen.
Kun Tarja oli ottanut sairauden avoimesti esille heti aluksi, hänen oli helpompi näyttää leikkausarpeakin, sitten kun se aika koitti.
- Päätin, että näytän arven ihan asiallisesti etukäteen, ettei sitä tarvitse miettiä tai stressata siinä vaiheessa, kun haluamme edetä seurustelussa. Jos toiseen ei voi luottaa, menettää paljon.
- En tykkää surkuttelusta, olipa asia mikä tahansa. Asiallinen ja rauhallinen suhtautuminen asioihin helpottaa monia tilanteita, toteaa Tarja ja naurahtaa, että se Ilosaarirockissa vastaan tullut mies jäi pysyvästi hänen elämäänsä.
Rinnakkain-ryhmä auttoi jaksamaan
Nyt kun syövän viisivuotiskontrolli on ohi ”puhtain paperein” ja rinnankorjausleikkaus tehty, rintasyöpä tuntuu Tarja Heikurasta sairaudelta, joka on voitettavissa.
- Minulle on tehty myös geenikartoitus ja näyttäisi siltä, että minulla ei ole rintasyöpägeenejä. On ihan turha pähkäillä, miksi juuri minä sain syövän tai uusiutuuko sairaus joskus. Se on vaan niin, että jotkut sairastuvat ja jotkut eivät.
Sairauteen liittyvien kysymysten ja tunteiden käsittelyssä Tarja on saanut tukea Rinnakkain-ryhmästä. Se on Pohjois-Karjalan Syöpäyhdistyksen vertaistukiryhmä syöpään sairastuneille naisille.
- Minua on auttanut paljon muiden saman sairauden kokeneiden tapaaminen. Rinnakkain-ryhmän henki on avoin ja lämmin, pystymme puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä.
Tulevaisuuteen Tarja suhtautuu luottavaisesti. Onni on tässä ja nyt, elämään ei tarvita huikeita tulevaisuuden tavoitteita.
- Sairaus on opettanut nauttimaan pienistä ilonaiheista. Unelmat liittyvät arkeen, kuten kukkapenkin suunnitteluun, uuden pihagrillin ostamiseen tai pyöräretkelle lähtemiseen.
- Totta kai syöpä on silti edelleen pelottava asia. Olen silti päättänyt nauttia elämästäni täysin siemauksin ja elää tässä ja nyt!
Teksti: Jaana Ruuth
