Lapsipotilaallakin on oikeus hoitoon
Lapsilla on Suomessa samanlainen oikeus terveyden- ja sairaanhoitoon kuin aikuisillakin. Kuitenkin aika ajoin syöpää sairastavien lasten hoitamisessa esiintyy ongelmia, jotka johtuvat vanhemmista.
Tyypillisiä esimerkkejä ovat lapset, joille ei saa antaa verituotteita vanhempien uskonnollisen vakaumuksen takia. Jotkut vanhemmat saattavat kieltää lapsensa syöpähoidon, koska pelkäävät sivuvaikutuksia ja luottavat uskomuslääkinnän keinoihin. Niillä ei kuitenkaan ole osoitettu olevan mitään tehoa syöpäsairauteen. Usein tiedon lisääminen hälventää epäluuloja, ja sairaus voidaan hoitaa asianmukaisesti.
On itsestään selvää, että vanhempien vakaumusta kunnioitetaan niin pitkälle kuin mahdollista. Esimerkiksi lasten leukemian hoidossa voidaan punasolusiirtojen rajaa pitää matalammalla tasolla kuin normaalisti, koska se ei välittömästi aiheuta hengenvaaraa, vaikka voi näkyä jonkin verran lasten elämänlaadun huononemisena. Sen sijaan varsinaista taudin hoitoa ei saa muuttaa siinä toivossa, että verensiirtojen tarve vähenisi, koska silloin vaarannetaan lapsen mahdollisuus parantua taudistaan.
Huostaanotto äärimmäinen keino
Joskus kuitenkin päädytään tilanteeseen, jossa yhteisymmärrystä ei synny lääkärin ja lapsen vanhempien välille. Silloin lapsipotilaan oikeus asianmukaiseen hoitoon on vaarassa. Suomessa lainlaatija on tehnyt tässä asiassa selvät ratkaisut. Sekä laki potilaan oikeuksista että lastensuojelulaki määräävät, että lasta hoitavan lääkärin on tehtävä hoitopäätökset ja tarvittaessa käynnistettävä lasten huostaanotto. Onneksi huostaanottoa ei juuri koskaan tarvita, vaan lähinnä on kyse vain toimenpiteistä, joilla taataan lapselle hänen tarvitsemansa hoito.
Jos sairauden ennuste on hyvä, kuten useimmissa lasten syövissä, on hoitavan lääkärin huolehdittava, että lapsi saa tarvitsemansa hoidon. Esimerkiksi lasten tavallisimman syöpätaudin, akuutin lymfoblastileukemian, hoitotulokset ovat erinomaisia, jos lapsi on saanut asianmukaista hoitoa. Toisaalta on myös tilanteita, joissa hoitojen kieltäminen voi olla lapsen elämän laadun kannalta paras ratkaisu. Tällaisia ratkaisuja harkitaan, jos lapsella on useaan kertaan uusinut syöpätauti, jonka paranemistoiveet ovat hyvin pienet tai lähes olemattomat.
Koska suomalaiset vanhemmat ovat varsin valistuneita, ei hoidon toteuttamisessa tule ristiriitoja kovinkaan usein. Ristiriitatilanteiden varalle suomalainen yhteiskunta on luonut inhimilliset ja turvalliset säännöt. Miltei poikkeuksetta siis lasten oikeus hoitoon toteutuu.
