Luolamiehet toistensa tukena

VAIMON SAIRASTUMINEN PYSÄHDYTTÄÄ

Kun vaimo sairastuu syöpään, perheen turvallisuus järkkyy ja arkirutiinit muuttuvat. Uudessa elämäntilanteessa potilaan puolisolta odotetaan kykyä sopeutua ja halua myötäelää, vaikka mieltä painavat huoli, pelko ja neuvottomuus. Ajatuksia olisi hyvä purkaa, mutta kenen kanssa?

Alpo Harhion ja Veli-Matti Koskisen tuttavuus alkoi toisin kuin yleensä on tapana. Heitä eivät yhdistäneet työpaikka, urheiluseura tai armeija-aika. Tuttavuus perustuu yhteiseen kokemukseen vaimon sairastumisesta rintasyöpään. Avuttomuuden tunne on molemmille tuttua.
- Syövän toteamisen jälkeen potilaan elämänkumppani joutuu tilanteeseen, jossa aiemmasta elämänkokemuksesta on yhtä vähän apua kuin luolamiehen nuijasta sivistyneessä maailmassa, Veli-Matti Koskinen kertoo.
Hänen vaimonsa sairastumisesta on kulunut kuusi vuotta, mutta tunnelmat ja ajatukset tuolta ajalta palaavat vaivatta Koskisen mieleen. Kipeät muistot näkyvät totisesta katseesta, lauseet muotoutuvat hitaasti punniten.
- Potilaan puoliso tuntee avuttomuutta uudessa tilanteessa, koska puhumistaitoa ja empatian jakamista ei ole tullut harjoiteltua. Uutta on myös kotitöiden ja sisäpalvelustaitojen opettelu. Osalle meistä miehistä kun perunoiden keittokin tuottaa vaikeuksia, Koskinen tunnustaa.

Läheisyys korvaa sanojen vähyyden

Sairastuneelle on tarjolla erilaisia potilaiden vertaistukiryhmiä, mutta puoliso joutuu monesti jäämään niiden ulkopuolelle. Keskustelukumppania ei välttämättä löydy myöskään ystävistä tai tuttavista, jos muilla ei ole kokemusta läheisen sairastumisesta.
- Ei minulla ollut perheen ulkopuolella ketään, jonka kanssa olisin voinut puhua. Työpaikalla vastasin kyllä, jos vaimon tilanteesta kysyttiin, muttei asiasta yleensä sen enempää keskusteltu, Veli-Matti Koskinen toteaa.
- Tosiasia on, että vaimon sairastaessa myös mies sairastaa ohessa. Kukaan ei vain yleensä muista kysyä, miten mies kestää tilanteen, Alpo Harhio pohtii.
Vaimon sairauden aikana puoliso haluaa useimmiten pitää yllä toiveikasta ilmapiiriä ja vaikenee parisuhteessa omista peloistaan.
- Miehen on vain kestettävä, ettei kauhu pääse leviämään vaimoon ja lapsiin, Koskinen kertaa omia kokemuksiaan.
Alpo Harhio mielestä puolison tehtävä on tarjota potilaalle turvallinen olkapää, jota vasten nojata.
- Läheisyyden tunne puolisojen välillä on erittäin oleellista. Vaikkei sanoja löytyisikään, potilaan pitää voida luottaa siihen, että puoliso seisoo tukena tiukassakin paikassa, Harhio sanoo painokkaasti.

Luolamiehet ymmärtävät puolesta lauseesta

Veli-Matti Koskisen ja Alpo Harhion puolisot löysivät apua sairastumisen kriisiin Satakunnan Syöpäyhdistyksen rintasyöpäpotilaiden keskusteluryhmistä. Kun yhdistys oli tuttu jo entuudestaan, miesten oli helppo viedä eteenpäin ideaa rintasyöpäpotilaiden puolisojen omasta vertaistukiryhmästä. Miesporukan nimeksi valittiin Luolamiehet.
- Luolamiehet-ryhmä tarjoaa uudessa elämäntilanteessa oleville miehille rauhallisen foorumin pohtia mielessä pyöriviä ajatuksia. Ryhmässä on vahva tunne siitä, että olemme samaa porukkaa ja ymmärrämme jo puolesta lauseesta toisiamme, Harhio esittelee ryhmän henkeä ja toimintaideaa.
Kyse ei ole miesten ompeluseurasta, jossa jokaiselta odotetaan sujuvaa supliikkia ja valmiutta tulkita tunteitaan tuntikausia.
- Toivomme, että Luolamiehet-nimi madaltaa osallistumiskynnystä. Sen on tarkoitus kertoa meille juroille suomalaismiehille, että myös vähäpuheiset ovat tervetulleita joukkoon. Samanlaisia mörököllejä me olemme kaikki, Koskinen selventää.
Kun suomalainen mies haluaa puhua mieltään painavista ajatuksista, onnistuu se yleensä helpoimmin saunan lauteilla. Luolamiehet tietävät tämän ja kokoontuvat toisinaan myös Porin saunaseuran tiloissa.
- Saunaillat ovat yksinomaan miesten iltoja. Kun tapaamme Satakunnan Syöpäyhdistyksen tiloissa, meillä on yleensä mukana myös sairaanhoitaja Eija Elo, mutta vielä emme ole saaneet häntä saunan lauteille, Harhio ja Koskinen naurahtavat.

Pimeästä luolasta päästävä pois

Luolamiesten mottona on lause: ”Mekin selvittiin!”. Se kiteyttää ajatuksen siitä, että sairastaminen on vain yksi elämänvaihe, jonka jälkeen elämä palaa arkisiin uomiinsa.
- On tärkeää, että sairauden läpikäynyt vaimo sekä sivusta seurannut mies palaavat molemmat normaaliin elämään, eivätkä jää loputtomiin miettimään sairautta ja sairastumista, Alpo Harhio miettii ja lisää:
-Luolamiehet haluavat olla tukena sillä matkalla, jonka mies kulkee sairauden pimeästä luolasta kohti valoisampaa tulevaisuutta.

Jaana Ruuth

Haastattelu luettavissa kokonaisuudessaan Syöpä-lehdestä 2/07.