Perhe voi lievittää potilaan stressiä
Vielä 1950-luvulla käsitys syövästä vääjäämättä kohtalokkaana tautina oli niin tavallinen, että lääkärit yleensä eivät kertoneet diagnoosia suoraan potilaalle, vaan vain omaisille. Tieto oli usein omaisillekin niin hävettävä asia, ettei siitä kerrottu kenellekään.
Tänään syöpätaudeista on tarjolla paljon tietoa ja monet siihen sairastuneet kertovat avoimesti tilanteestaan ja kokemuksistaan. Kaikki ei kuitenkaan ole muuttunut, sillä syöpään liitetyt merkitykset ovat edelleenkin hyvin synkkiä ja sen luoman pelon varjo ulottuu pitkälle. Syöpädiagnoosi saa edelleen aikaan tunnereaktioita, jotka eivät välttämättä perustu vallitseviin tosiasioihin.
Vakava sairaus aiheuttaa usein, ellei aina ahdistusta, pelkoa ja huolta. Syöpätaudit eivät tee tästä poikkeusta ja niihin usein liittyvät epävarmuus ja odottaminen herättävät erityisen voimakkaita tunteita. Sairaus koskettaa myös muita kuin sairastunutta: perhe, suku, ystävät, tuttavat ja työtoverit joutuvat kukin kohtaamaan tilanteen ja sen heissä herättämät tunteet. Tällä voi olla monenlaisia vaikutuksia heidän suhteeseensa sairastuneeseen.
Ystävät ja perhe lievittävät stressiä
Ihmisten kyvyssä ja mahdollisuuksissa käsitellä syövän aiheuttamaa stressiä, ahdistusta ja pelkoa on suuria yksilöllisiä eroja. Stressin hallintaan vaikuttavat elämäntapahtumien ja -tilanteen kokonaisuus, merkityksellisten ihmissuhteiden antama tuki ja persoonallisuuden piirteet. Stressin aiheuttamien haittojen kannalta yksilön kyky hallita stressiä on oleellisempaa kuin varsinaiset stressiä aiheuttavat tilanteet.
Psyykkisen stressin hallinnassa tärkeä tekijä on henkilön ihmissuhteistaan saama sosiaalinen tuki, joka yhdessä muun stressinhallinnan kanssa välittää ja muovaa stressin terveydellisiä vaikutuksia.
Potilaan puoliso ja lähiperheen jäsenet saattavat itsekin olla sairauden takia tunnekriisissä. He eivät siten pysty tukemaan sairastunutta yhtä tehokkaasti kuin ystävät, tuttavat, työtoverit tai muut potilaat. Tutkimustenkin mukaan potilaat kokevat usein itsensä valitsemista, hieman kaukaisemmista ihmissuhteista saadun tuen paremmaksi kuin läheisten omaisten antaman tuen. Miehillä parempaa stressinhallintaa ennakoi muiden potilaiden ja tuttavien tuki, naisilla ystävien tuki.
Lapset tuettava ikäkauden mukaan
Kun jompikumpi pienten lasten vanhemmista sairastuu vakavasti, mielen voi vallata pelko ja hätä perheen tulevaisuudesta. Tutkimustiedon mukaan tällaisessa tilanteessa lapsi tarvitsee ikätasonsa mukaista selvitystä siitä, mistä sairaudessa on kyse.
Tuettaessa perheitä vanhemman sairastaessa on tärkeää auttaa vanhempaa kommunikoimaan lapsensa kanssa. Vanhemman on tärkeää pystyä kertomaan tilanteestaan ja vastaamaan lapsen kysymyksiin. Toisaalta lasta on autettava ilmaisemaan omia tunteitaan, pelkoa ja ahdistusta. Lapset saattavat suojella vanhempiaan eivätkä halua puhua peloistaan suoraan.
Myös lapsen arjen sujumisesta tulee huolehtia hoitojen aikana esimerkiksi ystävien ja lasten turvallisiksi kokemien auttajien avulla. Toisaalta myös perheelle omistettu aika on lapsen kannalta tärkeää.
Mielen ja kehon yhteys
Monissa tutkimuksissa sellaisten potilaiden syöpäkuolleisuus on ollut vähäisempää, joilla on toipumista tukeva sosiaalisten suhteiden verkosto. Tällainen läheisten ihmisten tuki voi parantaa potilaan hoitomyöntyvyyttä. Se voi myös auttaa sairastunutta tekemään sellaisia ravintoon, liikuntaan tai tupakointiin liittyviä elämäntapamuutoksia, jotka parantavat hänen mahdollisuuksiaan selvitä syövästä.
Sairastumisen aiheuttamat stressireaktiot luonnollisesti heikentävät sairastuneen elämän laatua. Syöpätaudin sairastamisesta voidaan tehdä siedettävämpää monenlaisella ja -tasoisella psykososiaalisella tuella ja kuntoutuksella. Kysymys on luonnollisesti vuorovaikutuksesta, joten esimerkiksi peloista puhuminen voi auttaa syöpäpotilaita selviytymään paremmin ja ulospäin suuntautuneet potilaat näyttävät toipuivat henkisesti nopeammin. Tärkein psykososiaalisen tuen lähde syöpäpotilaalle ovat hänen läheisensä, perheensä.
Matti Rautalahti, LT
Syöpäjärjestöjen ylilääkäri
