Etusivu » Potilaat ja läheiset » Kun sairastut » Kysymyksiä syövästä » Sairastuminen syöpään

Sairastuminen syöpään


Olenko aiheuttanut syöpäni itse? Voiko avioero, stressi tai työttömyys aiheuttaa syöpää?

Stressi tai muu henkinen kuormitus ei aiheuta syöpää. Tutkimuksissa on osoitettu, ettei stressi lisää sairastumisen vaaraa, kun stressin määrä on mitattu riittävän kauan eli vuosia ennen sairastumista.

Stressillä ja henkisellä tilalla on välillinen vaikutus syövän vaaraan, jos niiden takia ei pysty pitämään yllä terveellisiä, syövän vaaraa pienentäviä elämäntapoja. Tällaisia ovat ennen kaikkea tupakoimattomuus, monipuolinen ruokavalio ja liikunta.

En pysty nukkumaan, syömään enkä ajattelemaan mitään muuta kuin sairastumista. Miten jaksan tällaista? Mitä teen?

Syöpään sairastuminen käynnistää yleensä ensin psyykkisen kriisireaktion, mihin kuuluu sokki, levottomuus, epätoivo ja mahdollisesti asian kieltäminen. Muutaman päivän kuluttua alkaa sairastumisen työstäminen, johon liittyy ahdistuneisuutta, masennusta, ruokahaluttomuutta ja unettomuutta. Varsinainen syöpään sopeutuminen alkaa vasta viikkojen kuluttua, ja silloin olo usein helpottaa.

On siis tavallista, että vastikään syövästä kuullut ihminen ei pysty nukkumaan, syömään tai ajattelemaan mitään muuta. Se kuuluu asiaan, ja menee yleensä itsestään ohi.

Apua on hyvä hakea, jos ahdistuneisuus kestää kuukausien ajan.

Mitä ennustetekijät tarkoittavat?

Syövän ennustetekijöiden avulla arvioidaan, miten yksittäinen potilas selviytyy sairaudestaan ja niiden perusteella laaditaan yksilöllinen hoitosuunnitelma.

Ennustetekijöitä on kolmenlaisia. Ne liittyvät joko potilaaseen, kasvaimeen tai hoitoon. Potilaaseen liittyviä ennustetekijöitä ovat esimerkiksi ikä, sukupuoli, suorituskyky, paino, kasvaimen aiheuttamat oireet, geneettinen tausta ja immunologinen tila. Kasvaimeen liittyviä ennustetekijöitä ovat puolestaan kasvaimen koko ja levinneisyys, kudostyyppi, pahanlaatuisuuden aste (gradus), mahdolliset etäpesäkkeet sekä niiden sijainti ja määrä. Joissakin syöpätaudeissa määritetään myös kasvaimen hormonireseptorien tilanne.

Mitä gradus tarkoittaa?

Pahanlaatuisen kasvaimen gradeeraus tarkoittaa kasvaimen luokittelemista asteisiin sen mukaan, miten erilaistunut kasvain on. Yleensä asteita eli graduksia on kolme tai neljä.

Hyvin erilaistunut gradus 1 -luokan kasvain muistuttaa eniten normaalia kudosta ja on yleensä hyväennusteinen. Graduksen 3 ja 4 kasvaimet ovat huonosti erilaistuneita, ja niissä todetaan syövän ärhäkkään kasvutapaan liittyviä piirteitä. Graduksen 2 kasvaimet ovat hyvän ja huonon ennusteen kasvainten välimuotoja.

Gradus-luokitusta käytetään, kun arvioidaan leikkauksen jälkeisten lääkehoitojen tarvetta.

Leviääkö tauti, jos joudun odottamaan 3-5 viikkoa ennen kuin pääsen leikkaukseen tai hoitoon?

Syöpä on kehittynyt useimmiten jo vuosia ennen kuin se huomataan. Syöpähoidot pyritään aloittamaan mahdollisimman pian, mutta monissa tapauksissa muutaman viikon viivästys ei ole vaarallista. Syöpätyypin tunnistaminen ja oikean hoitolinjan valitseminen kestää myös oman aikansa.

Haluaisin keskustella syövästä jonkun toisen sairastuneen kanssa. Mistä löytäisin ihmisen, joka sairastaa samanlaista syöpää kuin minä?

Ota yhteyttä paikalliseen syöpäyhdistykseen. Niiden kautta on mahdollisuus saada koulutettu tukihenkilö, joka on itse sairastanut syövän ja parantunut siitä.  Jos mieluummin haluat keskustella verkossa, Syöpäjärjestöjen Keskustelufoorumilta voit löytää vertaistukea ja samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä.

Olen saanut tietää sairastavani syöpää. Tarvitsenko sairaslomaa?

Jokainen ihminen kokee sairastumisen omalla tavallaan. Syöpään sairastuminen ei ole kaikille kriisi, mutta monet sairastuneet kokevat tarvitsevansa aikaa ymmärtää, mitä on tapahtunut. Tällöin on mahdollista jäädä diagnoosin kuulemisen jälkeen sairauslomalle.

Varsinaisten syöpähoitojen (leikkaus-, säde- ja solunsalpaajahoidot) aikana monet ovat sairauslomalla.

Menen työpaikkahaastatteluun. Pitääkö minun kertoa sairastavani syöpää?

Työpaikkahaastattelussa ei ole pakko kertoa, jos sairastaa syöpää.

Miten kerron syövästä lapsille?

Jokainen vanhempi päättää itse, missä vaiheessa hän kertoo lapsille sairaudestaan. Yleensä lasten kanssa on helpompi puhua, kun oma ensihätä on asettunut ja voimakkaimmat tunteet ovat hallinnassa.

Lapselle on hyvä kertoa syövästä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tällöin lapsen on mahdollista sopeutua asiaan vähitellen. Usein ajatellaan virheellisesti, että lapsen on parempi olla onnellisen tietämätön. Lapsi aina kuitenkin kuulee asioita ja vaistoaa perheen ilmapiirin. Hän saattaa helposti luulla olevansa syyllinen sellaiseen, mistä hänelle ei puhuta. Tällöin mielikuvat voivat muodostua uhkaaviksi ja todellisuutta pelottavammiksi. Tämän takia lapselle kannattaa kertoa sairaudesta suoraan, iän ja kehitystason mukaan.

Tärkeintä on sanoa lapselle, että häntä rakastetaan ja hänestä pidetään huolta sairaudesta huolimatta. Lapselle on hyvä sanoa, että hän voi ottaa sairauden puheeksi koska vain. Sairaudesta kertomisen yhteydessä on tärkeää kertoa, miten elämä jatkuu tästä eteenpäin.

Miten Syöpäjärjestöt tukevat sairastunutta?

Valtakunnallisen neuvontapalvelun ohella potilasjärjestöillä ja maakunnallisilla syöpäyhdistyksillä on muuta neuvontatoimintaa. Syöpäjärjestöt antavat neuvontaa potilaille ja heidän omaisilleen, sairastumista epäileville sekä periytyvästä syöpäriskistä huolestuneille.

Maakunnallisilla syöpäyhdistyksissä ja potilasjärjestöissä on tukihenkilöitä, jotka tukevat syöpään sairastunutta ja ovat vertaistukena. Vastasairastunut saa apua tukihenkilöltä, joka yleensä on itse sairastanut syövän ja parantunut siitä.

Maakunnalliset syöpäyhdistykset ja potilasjärjestöt järjestävät lisäksi kursseja potilaille ja heidän läheisilleen. Kuntoutuksen tarkoituksena on tukea sairastuneen ja hänen läheistensä fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toipumista sairauden aiheuttamissa muutoksissa.