Mikä on vapaaehtoistyön tulevaisuus
- Syöpäjärjestöjä ei nykymuodossaan olisi edes olemassa ilman vapaaehtoisia, sanoo Suomen Syöpäyhdistyksen pääsihteeri Harri Vertio. Omaehtoisen toiminnan merkitys nousee hänen mielestään useammasta suunnasta.
- Ensimmäinen on konkreettisesti tehty työ tukihenkilönä, yhdistysaktiivina, varainhankinnassa tai muissa tehtävissä. Toinen liittyy järjestön asemaan: vapaaehtoiset antavat meille valtakirjan toimia kansanterveysalan vaikuttajana, Vertio sanoo. Kansanterveysrooliin liittyy niin potilaiden aseman parantaminen esimerkiksi kehittämällä kansallista syöpäsuunnitelmaa kuin sairauksien ehkäisy, josta järjestöt kantavat Suomessa päävastuun.
Nykyihmisiä moititaan usein itsekkyydestä, mutta reilu kolmannes suomalaisista osallistuu edelleen aktiivisesti vapaaehtoistoimintaan. He lähtevät mukaan talkoisiin ja tapahtumien järjestelyihin, tarjoavat vertaistukea, keräävät rahaa toimintaan ja ylipäätään hoitavat korvauksetta tärkeinä pitämiään asioita. Ilman tätä panosta Suomi olisi monella tavoin ankeampi paikka asua.
Vaikka vapaaehtoiset eivät saa rahallista korvausta, he sanovat tekemisen palkitsevan. Vastuun ottaminen ja yhdessä tekeminen antavat merkitystä ja sisältöä elämään. Kannusteina mainitaan myös hyvä seura ja yhdessäolo.
Tarpeet kasvavat, mutta auttajiakin on enemmän
Syöpä on tyypillisimmillään vanhempien ihmisten sairaus. Kun ikääntyneen väestön määrä kasvaa, myös sairaustapaukset lisääntyvät. 2015-luvulla ilmenevät syövät ovat jo nyt alullaan.
Väestön vanhenemista ei Vertion mukaan pidä kuitenkaan tarkastella vain ongelmana. Samalla kun sairaudet ja sosiaalisen tuen tarve lisääntyvät, kasvaa myös mahdollisten auttajien määrä.
- Meillä on jo nyt suurempi joukko terveitä eläkeläisiä kuin koskaan aikaisemmin. Monet heistä kaipaavat enemmän mielekästä tekemistä kuin vapaasta nauttiminen tai harrastukset tarjoavat. Osa toteuttaa tätä tarvetta osallistumalla järjestöjen toimintaan.
Järjestöissä tehtyä työtä voi tarkastella eri suunnista. Menopuolella on ensisijaisesti aikaa ja energiaa. Plus-sarakkeeseen kertyy aineettomia asioita, jotka Vertion mukaan painavat lopulta vaakakupissa enemmän.
- Ihminen saa mielenrauhaa siitä, että hän tekee jotain tärkeää. Se on mielestäni koko vapaaehtoistyön alkuperäinen idea.
Asiantuntijuuden ja kansalaistoiminnan rajalla
Syöpäjärjestöillä on monta profiilia. Organisaatio on samanaikaisesti kansalais-, potilas-, kansanterveys- ja vielä asiantuntijajärjestö. Vertio näkee moninaisuuden rikkautena, mutta kuten rikkauden tapana on, se synnyttää myös jännitteitä.
- Joku toivoo vahvempaa panostusta tutkimukseen, toinen paikallistoimintaan ja kolmas edunvalvontaan. Kaikki näkemykset ovat hyvin perusteltavissa, mutta resurssit ovat rajalliset, Vertio sanoo. Hänestä järjestön rakenne eli paikallisten, maakunnallisten ja valtakunnallisten yhdistysten olemassaolo ja niiden välinen työnjako helpottaa kuitenkin eri tehtävien hoitoa. Liian irralleen eri osat eivät kuitenkaan voi etääntyä.
- Perustehtävä on palvella syöpää sairastavia ihmisiä. Jotta tästä suoriudutaan hyvin, tarvitaan laajaa yhteistyötä aktivisteista asiantuntijoihin. Syöpäjärjestöjen ei missään nimessä pidä kilpailla keskenään.
Toiminta muuttuu ympäristön mukana
Vertion mukaan järjestöjen on totuttava siihen, että ihmiset tyydyttävät yhteisöllisyyden ja tiedon tarvettaan entistä enemmän perinteisen järjestötoiminnan ulkopuolella.
- Harrastusmahdollisuuksien määrä on kasvanut valtavasti, työelämä on kiireisempää ja teknologia muuttaa ihmisten tapaa hankkia tietoa ja olla yhteydessä keskenään. Se näkyy haluna toimia epämuodollisemmissa rakenteissa ja kertaluontoisemmin kuin ennen on ollut tapana.
Tiedon ja tuen hakeminen internetistä on osa meneillään olevaa muutosta. Vertio pitää virtuaalista vertaistukea tärkeänä kehittämisalueena, mutta näkee siinä myös ongelmia. Erityisesti luotettavuuden ja luottamuksellisuuden takaaminen verkossa on vaikeaa.
Syöpäsairauksien odotettavissa oleva lisääntyminen tuo syöpäyhdistyksille lisää töitä. Vertio uskoo, että niille löytyy vapaaehtoisia tekijöitä.
- Auttamisen halu elää suomalaisissa. Meidän on vain pysyttävä vastaamaan siihen tarjoamalla aikaan sopivia osallistumisen muotoja. Tätä kehitystyötä Syöpäjärjestöissä tehdään koko ajan.
