Eettiset periaatteet
Syöpäjärjestöissä voi tehdä monenlaista työtä vapaaehtoisena, joten mitään yhtä ja kaikkiin tilanteisiin sopivaa eettistä ohjetta on mahdoton laatia.
Jokaisen vapaaehtoisen kannattaa kuitenkin pohtia toimintansa etiikkaa. Hyvä lähtökohta on miettiä omaa motivaatiotaan eli sitä, miksi on lähdössä mukaan. Halu auttaa on tärkeä, mutta on myös välttämätöntä ymmärtää, että toiminta tapahtuu tuettavien ehdoilla. Heidän tahtoaan on kunnioitettava, vaikka oma käsitys tai kokemus asiasta olisi erilainen.
Toinen keskeinen lähtökohta on luottamuksellisuus. Kuinka mielenkiintoisia tai inhimillisesti koskettavia asioita tehtävässään kuulekaan – oli kyse sitten vertaistuesta tai yhdistyksen kokouksesta - niitä ei voi kertoa edelleen. Vaitiolovelvollisuus jatkuu vapaaehtoistyön päättyessä.
Kaikessa toiminnassa, mutta erityisesti sairastuneiden kohtaamisessa on tärkeää kuunnella ja olla läsnä kiireettömästi, ei esitellä omia mielipiteitä tai antaa neuvoja. Ihmisiä tulee myös kohdella arvostavasti ja tasavertaisesti heidän tilanteestaan tai taustastaan riippumatta.
Vapaaehtoiset sitoutuvat noudattamaan järjestön sääntöjä ja periaatteita. Esimerkiksi tuettavien hoitoon tai lääkitykseen ei pidä puuttua, eikä vapaaehtoinen voi ottaa heiltä vastaan taloudellista hyötyä tai korvausta.
Eettiset velvoitteet koskevat myös Syöpäjärjestöjä. Niiden kuuluu
- antaa ihmisille riittävät valmiudet tehtävänsä hoitamiseen tiedotuksen ja koulutuksen avulla
- tarjota tukea ongelmatilanteiden selvittelyyn ja työn kehittämiseen
- kohdella vapaaehtoisia kunnioittavasti, tasa-arvoisesti, asiallisesti ja luottamuksellisesti
- valita oikeat ihmiset oikeisiin tehtäviin. Vapaaehtoista ei saa pakottaa tai antaa hänelle tehtäväät, johon hän ei ole sopiva. Esimerkiksi kuolevan ihmisen tukihenkilöltä vaaditaan paljon. Ammatillisen arvioinnin tehtävä on myös estää tilanteet, joissa vapaaehtoinen kuluttaa itsensä loppuun tehtävässään.
Vapaaehtoinen työ ei korvaa ammattityötä. Siksi vapaaehtoinen saa määritellä osallistumisensa määrän, laadun ja ajan, eikä häntä voi pakottaa tai painostaa tekemään enemmän. Hänen täytyy kuitenkin pitää kiinni lupaamistaan asioista.
Vapaaehtoistyössä on kyse vuorovaikutuksesta syöpää sairastavien, heidän omaistensa, vapaaehtoisten ja syöpäjärjestöjen välillä. Sairastuneiden tarpeet ohjaavat toimintaa, mutta sen kehittäminen edellyttää kaikkien osapuolten kuulemista ja osallistumista. Parhaimmillaan työ on mielekästä ja palkitsevaa kaikille.
