Vieraskirja
Kiitos vierailustasi sivuillamme. Kirjaa käyntisi vieraskirjaan!
Huom! Kun olet kirjoittanut viestin, se ei näy heti Vieraskirjassa. Viesti julkaistaan kuitenkin mahdollisimman pikaisesti. Uusi käytäntö viestien julkaisussa johtuu Vieraskirjaan kohdistuneesta roskapostitulvasta.
Vieraskirja
2.2.2012 klo 10:48:43
virtsarakon syöpä
Sain eilen tiedon, kun olin kystoskopiassa, että minulla on iso kasvain virtsarakossa, nyt olo on hermostunut ja haluaisin tukea joltakin, kenellä on vastaava sairaus tai on ollut. kiitos etukäteen Jouko
25.1.2012 klo 05:53:29
Suuri suru
Suruista suurin on kohdannut meitä.rakas lapsenlapseni on eilen menehtynyt hepatoblastooman aiheuttaman syövän seurauksena. Ei auttanut elinsiirtokaan hepatoblastooma vain jatkoi sitkeästi leviämistään. Tämä harvinainen syöpätyyppi ja tieto siitä ja sen leviämisestä on vieläkin Suomessa aivan lapsenkengissä, toivon että tarkempia tutkimuksia sen löytymiseksi varhaisessa vaiheessa tehtäisiin koska se alkaa kehittymään jo sikiökaudella ja kun se todetaan muutaman vuoden jälkeen on peli usein jo pelattu. Lapsenllapseni taisteli urheasti tätä vaikeaa sairautta vastaan ja jo sen kunniaksi toivoisin että tulevaisuudessa tautia pystyttäisiin parantamaan.
20.1.2012 klo 15:25:52
Aivokasvain ja rappeuma.
Pikku veljelläni 51v, todettiin n. vuosi sitten aivoissa kasvain,sitä ei voitu leikata,sijainti pahassa paikassa. Hoitoon pääsyä hän odotteli reilun kuukauden terv.kesk vuodeos. Sitten vihdoin Töölöön koepalan ottoon, joka onnistui, sytostaattihoidot alkoi viikon kuluttua, mutta ne keskeytyivät neljännen hoitokerran jälkeen, kun tuli vakavat sivuoireet, keuhkoveritulppa ja harhat. Sitten kokeiltiin sädetystä, olo vaan huononi, muisti ei pelannut enää ollenkaan, kotona olo oli mahdotonta. Nyt hän on vuodepotilas, jalat ei enää kannata, syönti onnistuu välillä, muttei aina. Puhuu kyllä, mutta muistaa vaan menneitä asioita. Tekee tosi pahaa nähdä hänen kunnon menevän niin nopeesti alaspäin. Nyt lääkärit puhuivat myös rappeumasta aivoissa, kasvain oli kadonnut, mutta rappeumaa ei pysäytä mikään. En tiedä mitä uskoa? Onneksi veljeni ei tajua enää tätä tilannettaan. Mutta meille sisaruksille (7) jäljellä olevaa, on raskasta nähdä hänen elämän menevän loppua kohti. Itselläni on meningeooman alku, vasemman silmän takana, päänsärkyä usein vasemmalla puolella. Ei tehdä tässä vaiheessa mitään. Jaksamista kaikille potilaiden omaisille ja ystäville.
18.1.2012 klo 14:28:04
Omaisen vaiettu tuska
Syöpään sairastaneelle asia on kauhein;
asia koskettaa myös läheisiä
miten osaa olla, miten tukea ?
Aikas vähän koko asiasta on puhuttu.
Ei vertaistukea, ei niin mitään.
Läheinen on 75 v mies - suomalainen ei puhu eikä . .
miten voi varautua että kunto koko ajan menee heikommaksi
sen näkee, vaikka ei haluaisi
ennen virkeä, reipas, ahkera ihminen on kuin varjo itsestään
lääkärit eivät ole sanoneet - eivät ehkä osaa- mikä on taudin ennuste - viime kesänä se todettiin - metareita paljon
osittain kutistuneet lääkityksen avulla ( sutent) mutta yleiskunto
heikkenee koko ajan
ennusteesta olisi hyvä tietää senkin takia että meistä monet jotka häntä auttavat, ovat vielä työelämässä, kaikkea pitää suunnitella
eihän voi mennä lääkäriltä kysymään - eikä hän saisikaan vastata sivulliselle että hei, mikä on ennuste?
vähän toivottomalta tuntuu, omaisen kunto on niin muuttunut, jonkinlaista masennustakin on
mutta kaiken kieltää; ei ole kipuja, ei satu, kaikki on hyvin, mitään ei jaksa mutta " kaikki on hyvin"
ei syövästä tarvitse niin suurta numeroa tehdä - mutta tosiasiat voisi tunnustaa - edes itselleen
asia koskettaa myös läheisiä
miten osaa olla, miten tukea ?
Aikas vähän koko asiasta on puhuttu.
Ei vertaistukea, ei niin mitään.
Läheinen on 75 v mies - suomalainen ei puhu eikä . .
miten voi varautua että kunto koko ajan menee heikommaksi
sen näkee, vaikka ei haluaisi
ennen virkeä, reipas, ahkera ihminen on kuin varjo itsestään
lääkärit eivät ole sanoneet - eivät ehkä osaa- mikä on taudin ennuste - viime kesänä se todettiin - metareita paljon
osittain kutistuneet lääkityksen avulla ( sutent) mutta yleiskunto
heikkenee koko ajan
ennusteesta olisi hyvä tietää senkin takia että meistä monet jotka häntä auttavat, ovat vielä työelämässä, kaikkea pitää suunnitella
eihän voi mennä lääkäriltä kysymään - eikä hän saisikaan vastata sivulliselle että hei, mikä on ennuste?
vähän toivottomalta tuntuu, omaisen kunto on niin muuttunut, jonkinlaista masennustakin on
mutta kaiken kieltää; ei ole kipuja, ei satu, kaikki on hyvin, mitään ei jaksa mutta " kaikki on hyvin"
ei syövästä tarvitse niin suurta numeroa tehdä - mutta tosiasiat voisi tunnustaa - edes itselleen
12.1.2012 klo 01:57:51
Tarja-Anneli
Hei.Kelpaanko sinulle ystäväksi ja juttuseuraksi.olen itsekin tämän myelooman kans menny eteenpäin,kun kerran oon matkaan saanu.Olen itsekkin syntyny ja 24 ensimmäistä vuotta asunu outokummussa.Sit 38 vuotta täällä pohjoisessa.Kyllä se elämä joskus hymyileekin ,vaikka usein potkiikin persuuksille.voidaan vaikka vaihtaa sähköpostiosoitteita.jos haluat.Kaikkea hyvää sinulle.
12.1.2012 klo 01:34:51
Juttuseuraa
Hei olis mukava keskustella jonkun kans.2010 alussa alettiin hoidot myeloomaan,kesällä oli iso hoito.sit toipuminen¨.Vuosi "terveenä" nyt syyskuussa alko aktivoituminen.Ei tunnu kivalta.No tätähän se elämä on,nyt kuukausittain verikokeet,seurataan miten nopsaan paraproteiini nousee.Onko kelle tuttu tilanne?Kauniita talvipäiviä kaikille teille.
7.1.2012 klo 14:32:22
Minun syöpäni
Hei
Sairastuin eka kertaa syöpään -98,jolloin leikattiin umpisuoli vatsakipujen takia,josta löytyi syöpäkasvainta joka oli levinnyt paksusuoleen.Paksuolta poistettiin niin paljon kuin pystyi.Mitään hoitoja ei annettu,vain kontrollit eli verikoe ja ultra.Kaikki meni hyvin kymmenen vuotta, mutta sitten kaikki räjähti käsiin.Alavatsassa alko tuntuun kummalta ja menin lääkäriin.Siellä oli kasvain joka oli 14x9 sentin kokoinen.Leikkaukseen pääsin vasta toista kuukauden päästä jolloin kasvain oli jo 25 senti kokoinen.Se poistettiin sillä kertaa ja todettiin että syöpä on levinnyt joten uusi leikkaus oli edessä parin kuukauden päästä huhtikuussa.Silloin kaikki meni pieleen.Syöpä oli levinnyt ohutsuoleen, paksusuoleen, kohtuun , munasarjoihin ja vatsalaukkuun.Leikkaus ei oikein onnistunut ja jouduin teholle tiedottomana.Melkein kolme viikkoa olin siellä leikkaussaliin kiidätettiin neljä kertaa kun ei mikään toiminut.Lääkärit sanoi omaisilleni että nyt mennään tunti kerrallaan enempää ei voi luvata.Sitten heräsin osastolla ja huomasin että liikuntakykyni oli mennyt kokonaan.Mikään ei toiminut kunnolla, en pystynyt syömään enkä kunnolla hengittämään, olin aivan hoidettava.Keuhkoihin tuli vettä joka otettiin kylen kautta neulalla pois, sitten tuli märkää mahaan joka otettiin samoin pois, se sattu.Sitten haava tulehtu ja taas leikattiin.Sitten haavaan tuli sairaala bakteeri, joten se piti jättää auki.Kädet alkoi toimimaan pikkuhiljaa ,mutta jalat ei.Seitsemän viikkoa olin sairaalassa ja sitten päätettiin mieheni kanssa että lähden kotiin. Mieheni kyllä hoitaisi minut.Jalat ei toiminut, mutta olihan apuvälineita,rollaattori,pyörätuoli,apuwc ym.Kaiken lisäksi minulle tehtiin avanne kun paksusuolta ei enää ole.Piti oppia elämään senkin kanssa.Tulin kotiin ja samalla nuorempi veljeni lähti leikkaukseen,kurkkutorven syöpä.Yhdessä sitten kuljettiin sytöhoidoissa, mutta kummankaan elimistö ei kestänyt niitä ne lopetettiin.Veljeni sairastu kesällä-10 ja kontrollit pantiin keväällä -11 puolen vuoden päähän.Nyt veli on poissa, hän kuoli syksyllä -11.Ei jaksa ymmärtää tätä kaikkea pahaa,välillä tuntu ettei jaksa enää. Minulla syöpä uusi kesällä -11.Nyt syön xelodaa ja toivon että tämä paha poistuisi elämästä ja saisin elämäni takaisin olen vasta 53v ja tuntuu että jotain on vielä tekemättä.
Sairastuin eka kertaa syöpään -98,jolloin leikattiin umpisuoli vatsakipujen takia,josta löytyi syöpäkasvainta joka oli levinnyt paksusuoleen.Paksuolta poistettiin niin paljon kuin pystyi.Mitään hoitoja ei annettu,vain kontrollit eli verikoe ja ultra.Kaikki meni hyvin kymmenen vuotta, mutta sitten kaikki räjähti käsiin.Alavatsassa alko tuntuun kummalta ja menin lääkäriin.Siellä oli kasvain joka oli 14x9 sentin kokoinen.Leikkaukseen pääsin vasta toista kuukauden päästä jolloin kasvain oli jo 25 senti kokoinen.Se poistettiin sillä kertaa ja todettiin että syöpä on levinnyt joten uusi leikkaus oli edessä parin kuukauden päästä huhtikuussa.Silloin kaikki meni pieleen.Syöpä oli levinnyt ohutsuoleen, paksusuoleen, kohtuun , munasarjoihin ja vatsalaukkuun.Leikkaus ei oikein onnistunut ja jouduin teholle tiedottomana.Melkein kolme viikkoa olin siellä leikkaussaliin kiidätettiin neljä kertaa kun ei mikään toiminut.Lääkärit sanoi omaisilleni että nyt mennään tunti kerrallaan enempää ei voi luvata.Sitten heräsin osastolla ja huomasin että liikuntakykyni oli mennyt kokonaan.Mikään ei toiminut kunnolla, en pystynyt syömään enkä kunnolla hengittämään, olin aivan hoidettava.Keuhkoihin tuli vettä joka otettiin kylen kautta neulalla pois, sitten tuli märkää mahaan joka otettiin samoin pois, se sattu.Sitten haava tulehtu ja taas leikattiin.Sitten haavaan tuli sairaala bakteeri, joten se piti jättää auki.Kädet alkoi toimimaan pikkuhiljaa ,mutta jalat ei.Seitsemän viikkoa olin sairaalassa ja sitten päätettiin mieheni kanssa että lähden kotiin. Mieheni kyllä hoitaisi minut.Jalat ei toiminut, mutta olihan apuvälineita,rollaattori,pyörätuoli,apuwc ym.Kaiken lisäksi minulle tehtiin avanne kun paksusuolta ei enää ole.Piti oppia elämään senkin kanssa.Tulin kotiin ja samalla nuorempi veljeni lähti leikkaukseen,kurkkutorven syöpä.Yhdessä sitten kuljettiin sytöhoidoissa, mutta kummankaan elimistö ei kestänyt niitä ne lopetettiin.Veljeni sairastu kesällä-10 ja kontrollit pantiin keväällä -11 puolen vuoden päähän.Nyt veli on poissa, hän kuoli syksyllä -11.Ei jaksa ymmärtää tätä kaikkea pahaa,välillä tuntu ettei jaksa enää. Minulla syöpä uusi kesällä -11.Nyt syön xelodaa ja toivon että tämä paha poistuisi elämästä ja saisin elämäni takaisin olen vasta 53v ja tuntuu että jotain on vielä tekemättä.
22.12.2011 klo 09:27:40
Rintasyöpä ja ylipaino
Olen seurannut syöpätutkimuksen kehitystä n. 20 vuotta. Ihmettelen suuresti, kun koko ajan (äskettäin taas tuoreesti uutisoitu) tuodaan esille ylipainoisuutta suurimpana rintasyöpäriskinä. Olen 20-30 vuoden aikana pannut merkille sukulais-, tuttava-, ystävä- ja "julkkis"piirien syöpätapauksia. Tietämistäni naisista vain 2 kymmenestä on ylipainoisia tai edes tukevahkoja. Tyypillinen rintasyövän saanut tietämäni/tuntemani nainen on laiha ja pienirintainen.
16.12.2011 klo 21:44:16
Taksinkäyttöoikeus
Käykää kirjoittamassa nimenne "Vakiotaksin käyttöoikeus munuais- ja syöpäsairaiden hoidossa" www.adressit.com sivulla. -KIITOS-
2.12.2011 klo 18:55:39
Tarja-Anneli Karjalasta
hei Tarja-Anneli,haluaisin tukea sinulle...tiedän mitä on taistella jne....laita sähköposti os,jos haluat että otan yhteyttä....ps.ystävät ovat kuin lyhdyt tiellä ne eivät lyhennä matkaa vaan tekevät sen Valoisammaksi kulkea...
28.11.2011 klo 05:18:58
Miksi,miksi,miksi?
Moi!Minut tälle sivustolle tuo vastikään mummullani todettu koko elimistöön laajalti levinnyt syöpä... Itsellä tässä sanat aika vähissä,joten etsin täältä vastauksia.. Tai mitä vain mihin tarttua, varsinaisia vastauksiahan ei enää tähän tapaukseen ole,taikka ainakaan ei vatsauksia,jotka tekisivät syövän tihutyöt mummussa tyhjäksi.Lääkäri on antanut elinajanodotteen viikoissa..Mietin vain miten epäreilua on,että tämän piti mennä näin.Miksei mummu saanut nukahtaa suht. terveenä,omassa kodissaan,omassa sängyssään,pois,vaan päivä päivältä vaikeammin hallittavissa olevien infernaalisten kipujen saattelemana joutuu lähtemään...Niin banaalilta kuin nyt kuulostankin,niin tekisi mieli sanalla kuvata elämää ihan vain "siksi itsekseen" näin lopputäkynä.
17.11.2011 klo 16:04:42
Kiitos
Suuret kiitokset kaikille Syöpätautien Osaamiskeskuksen henkilökunnalle
mieheni hyvästä hoidosta. Kymmenen vuotta on mennyt ja vielä sinnitellään
elämässä kiinni.
mieheni hyvästä hoidosta. Kymmenen vuotta on mennyt ja vielä sinnitellään
elämässä kiinni.
5.11.2011 klo 20:01:51
joku verisairaus
Olo useimmiten kuin tuulen huuhtomalla, tuiverrusta ja huminaa. sain sairaudelleni nimen muutama kuukausi sitten mutta ristin sen joku verisairaus, oikeasti pernan marginaalivyöhykkeen lymfooma hitaasti etenevä ja silleen, ei parannettavissa. Olen työelämässä ja työskentelen paljon yksin omat ajatukset seuranani. Alussa olin kuin pullo keikkumassa laineilla vailla mitään kiinnekohtaa mutta nyt on alkanut helpottamaan tai joskus on helpompi, oireita ei ole vielä, tulossa kuulema, milloin ja mitä, aika näyttää. Olen käynyt mielessäni elämääni, yöllä yksin maatessani valveilla, kun uni ei tule ja miestä ei voi aina kuormittaa, taitaa olla enemmän peloissaa kuin minä. Hoitoja en ole saanut kun vielä ei ole niiden aika. MUTTA kommenteja olen saanut jos jonkin laista, laidasta laitaan, onneksi lääkäri painotti minulle että tätä syöpää ei voi itse hankkia, arpatuuria minulla ei yleensä ole ollut.. joten. Olen kuitenkin onnellinen näistä tämän kaltaisista sivuista koska ensimmäinen kiintopiste löytyi kun luin kirjoituksen kohtalotoverista joka oli sairastunut -97 ja on edelleen työelämässä, minulle tuli sellainen olo että mitä minä ruikutan, elämä jatkuu ja jos ei niin ei. On turha odottaa kuolemaa kun ei tiedä milloin, olisi vuosien päästä kurja huomata että odottamiseen meni monta vuotta hukkaan kun voi elää täysillä ja antaa tuulen tukkaa hulmuttaa. Terveisiä ja voimia taisteluun joka on edessä tai jo voitettu . Tupuna
12.10.2011 klo 18:21:38
Hei !
Olen uusi näillä sivuilla.
Minulla todettiin 2010 ulkosynnyttimissä syöpä, se poistettiin melkein heti, siitä onneksi olen parantunut, mutta en tietenkään lopullisesti, kun on vielä solumuutoksia, käyn seurannassa.
Nyt on taas uusi vaiva, menen paksusuolen tähystykseen, ja oireet viittaavat syöpää,, mutta saan vasta tiedon kun tähystys on ohi.
En saa mistään tukea, olen avioliitossa, ja elän jatkuvassa stressissä
Olen 51 v nainen Pohjois-Karjala
Tarja-Anneli
Minulla todettiin 2010 ulkosynnyttimissä syöpä, se poistettiin melkein heti, siitä onneksi olen parantunut, mutta en tietenkään lopullisesti, kun on vielä solumuutoksia, käyn seurannassa.
Nyt on taas uusi vaiva, menen paksusuolen tähystykseen, ja oireet viittaavat syöpää,, mutta saan vasta tiedon kun tähystys on ohi.
En saa mistään tukea, olen avioliitossa, ja elän jatkuvassa stressissä
Olen 51 v nainen Pohjois-Karjala
Tarja-Anneli
24.9.2011 klo 23:27:14
Syöpä suussa / sylkirauhasten syöpä
Hei !
Tähän keskusteluun taitaa tulla viestejä harvakseen. En ehkä löydä oikeaa foorumia - tai en ole löytänyt. Minulla diagnosoitiin vastikään C06.9 - Neoplasma malignum oris non specificum.
Suuhun ja sylkirauhasiin se ymmärtääkseni viittaa. Arvostaisin suuresti, jos joku osaisi vähän kertoa. Minulle sopii - paitsi tämä keskustelu - myös sähköposti-osoite: antti.incognito@ovi.com
Moi!
Tähän keskusteluun taitaa tulla viestejä harvakseen. En ehkä löydä oikeaa foorumia - tai en ole löytänyt. Minulla diagnosoitiin vastikään C06.9 - Neoplasma malignum oris non specificum.
Suuhun ja sylkirauhasiin se ymmärtääkseni viittaa. Arvostaisin suuresti, jos joku osaisi vähän kertoa. Minulle sopii - paitsi tämä keskustelu - myös sähköposti-osoite: antti.incognito@ovi.com
Moi!
8.9.2011 klo 13:42:03
nenänielu
sairastin nenänielusyövän,onko muita kohtalotovereita täällä?
olen lukenut kirjoituksia,mutta en ole löytäny.
olen nyt terve,mutta seurataan vielä kauan,ja peilataan
nenänielua sairaalassa.
olen lukenut kirjoituksia,mutta en ole löytäny.
olen nyt terve,mutta seurataan vielä kauan,ja peilataan
nenänielua sairaalassa.
7.9.2011 klo 14:32:30
Kiitos selkeästi ja hyvästä sivusta
Kiitos selkeästä ja hyvästä sivusta, josta saa paljon asiatietoa. Sain tukea tilanteeseen, jossa nyt olen. Kävin normaalissa tarkastuksessa työterveyshuollossa, siellä laboratoriokokeiden tuloksissa osui terveydehoitajalle silmään korkea leukkaritaso ja lääkärin tutkimusten jälkeen otettiin lisäkokeita, joiden tuloksia nyt odotetaan. Lääkärin tutkimus ja puheet (varovaiset ja epäsuoraat) viittaasivat siihen, että on periaatteessa on mahdollista että on syöpä (taisi olla vielä kaksi vaihtoehtoa), tutkimusten ja lisätutkimusten jälkeen selviää todellinen tilanne. Tilanne on tosi pelottava, tätä aikaa (on sitten tutkimusten lopputulos mikä tahansa) en unohda koskaan ja sain sivuiltanne paljon tukea.
24.8.2011 klo 00:12:09
Mietteitä
Jos katsot kuuta, mitä näet, Kuun
Jos katsot puuta , mitä näet, Puun
Jos katsot taivasta, mitä näet , taivaan
Jos katsot peilin kautta peiliin, mitä näet ,???
Jos katsot Vaimoasi/Miestäsi silmiin , mitä näet, rakkauden.
???=mianan
Pi€tu
Jos katsot puuta , mitä näet, Puun
Jos katsot taivasta, mitä näet , taivaan
Jos katsot peilin kautta peiliin, mitä näet ,???
Jos katsot Vaimoasi/Miestäsi silmiin , mitä näet, rakkauden.
???=mianan
Pi€tu
4.7.2011 klo 20:47:02
munuaissyöpä , eihän sen minulle pitänyt kehittyä !!!
Varmaan moni ajattelee näin, ja muistelee suvussa mahdollisesti esiintyviä tauteja. Itselläni tämä on jo toinen kerta kun sairastun. Nyt mennään eteenpäin yhdellä munuaisella, josta jo osa on saastunut.
1,5 vuotta pillerihoitoa ja lujaa uskoa, myös kiitollisuutta, sekä ihania hetkiä niiden henkilöiden kanssa, jotka jaksavat kannnustaa kuitenkaan sortumatta säälimään. Lapsena äitini opetti rukoilemaan nukkumaan mennessa, levolle laske Luojani ,armias ole suojani, jos vuoteeltain en nousisi taivaseen ota tykösi.
Kyyneleitä virtaa, joskus paljon, kun miettii mitä on vielä tekemistä ja kuinka kauan jaksaa, kuormittaako läheisiä liikaa? Tämä tulee varmaan monelle joskus mieleen. Tällä pikkukommentillani tahdon toivattaa kaikillle teille hyvää kesää, jaksamista ja uskoa siihen, että ei saa antaa periksi. kiitos !!!
1,5 vuotta pillerihoitoa ja lujaa uskoa, myös kiitollisuutta, sekä ihania hetkiä niiden henkilöiden kanssa, jotka jaksavat kannnustaa kuitenkaan sortumatta säälimään. Lapsena äitini opetti rukoilemaan nukkumaan mennessa, levolle laske Luojani ,armias ole suojani, jos vuoteeltain en nousisi taivaseen ota tykösi.
Kyyneleitä virtaa, joskus paljon, kun miettii mitä on vielä tekemistä ja kuinka kauan jaksaa, kuormittaako läheisiä liikaa? Tämä tulee varmaan monelle joskus mieleen. Tällä pikkukommentillani tahdon toivattaa kaikillle teille hyvää kesää, jaksamista ja uskoa siihen, että ei saa antaa periksi. kiitos !!!
23.6.2011 klo 21:07:26
epätietoisuus...jne...
sain tänään tiedon, ettei thx- ja ct-kuvista näkynyt löydös ollutkaan mitään vakavaa. omat pelkoni hälvenivät, mutten ikinä tule unohtamaan näitä kolmea viikkoa, joina seuranani olivat pelko, suru, epätietoisuus... kaikki, joiden kanssa moni nytkin elää. tulen käymään näillä sivuilla edelleen, etten unohda ja että näen, millaisten asioiden kanssa ihmiset taistelevat, kuolevat ja elävät <3
21.6.2011 klo 14:07:23
Keuhkosyöpä ja kivut?
Kuinka läheisenne/te itse olette pärjänneet keuhkosyövän kipujen kanssa?
Isäni sairastui tähän ja pelkään että kivut ovat kamalat jossain vaiheessa. Hän ei myönnä kiputiloja joka ei itsestäni ole kovin hyvä asia.
On ilmeiseti jo niin pitkällä ettei hoitoja enään aloiteta. Hän on menossa tarkempiin tutkimuksiin mutta lääkäri oli sanonut että on "aivan selvästi syöpä"... Itse olen toisella puolella Suomea enkä pääse paikanpäälle itse nyt. Entä minkälaisia kokemuksia teillä on, kauan on yleensä keskimääräisesti aikaa jäljellä? Isä itse ei suostu kanssani asiasta puhumaan.
Isäni sairastui tähän ja pelkään että kivut ovat kamalat jossain vaiheessa. Hän ei myönnä kiputiloja joka ei itsestäni ole kovin hyvä asia.
On ilmeiseti jo niin pitkällä ettei hoitoja enään aloiteta. Hän on menossa tarkempiin tutkimuksiin mutta lääkäri oli sanonut että on "aivan selvästi syöpä"... Itse olen toisella puolella Suomea enkä pääse paikanpäälle itse nyt. Entä minkälaisia kokemuksia teillä on, kauan on yleensä keskimääräisesti aikaa jäljellä? Isä itse ei suostu kanssani asiasta puhumaan.
21.6.2011 klo 09:24:20
Lääkärit
Äitini sairaistui leukemiaan tässä muutama kuukausi sitten. Ennuste ei ole kovin hyvä. Pidän tässä osa syylisenä lääkereitä ja heidän toimintaansa. Ensiksi paikallisessa sairaalassa ollut lääkäri sanoi, että
tuskin on leukemiaa vaan johtuu hylkimis lääkkeistä ja sitten parin päivän päästä soitettinkiin ja piti seuraavana päivänä mennä Meilahteen.
Miksi syytän lääkereitä on se, että muuttavat dignoosia koko ajan.
Lääkärit ne tappavat ihmisiä. Syöpään kuoleminen ei ole mikään kaunis näky ja sen tiedän kun enono kuoli 2004. Jos on joku todella läheinen ihminen kuollut niin pitäisi itse olla kiitollinen jos pääsisi pois.
tuskin on leukemiaa vaan johtuu hylkimis lääkkeistä ja sitten parin päivän päästä soitettinkiin ja piti seuraavana päivänä mennä Meilahteen.
Miksi syytän lääkereitä on se, että muuttavat dignoosia koko ajan.
Lääkärit ne tappavat ihmisiä. Syöpään kuoleminen ei ole mikään kaunis näky ja sen tiedän kun enono kuoli 2004. Jos on joku todella läheinen ihminen kuollut niin pitäisi itse olla kiitollinen jos pääsisi pois.
7.6.2011 klo 01:46:39
epätietoisuus ja tutkimuksiin pääsyn odottelu on kauheaa
valmistuin lähihoitajaksi viime perjantaina. vaikka olenkin jo 50+, opiskelu sujui hvin ja nautin nuorten ihmisten seurasta. olen ollut terve ja jaksanut opiskelun ja sen ohessa tekemäni työn hyvin. kotitöihin virtaa on riittänyt sitten huonommin.sairastin kovan flunssan poskiontelotulehduksineen. tiistaina sain kuulla lääkäriltä, että poskiontelotulehduksen takia tehdyssä thx-kuvassa (rintakehäröntgen) löytyi jotain huolestuttavaa, joka täytyy tutkia. tutkimus on 17.6..
varjostuma keuhkoissa- voihan se olla muutakin, kuin syöpää: kuumeeton keuhkokuume, vanhoja jälkiä sairastetuista flunssista, palleatyrä... pahin pelko nyt silti on syöpädiagnoosi.missä se olisi? keuhkoissa? munuaisissa? kannattiko tupakoida vuosikymmeniä? en hirveästi ole netistä etsinyt tietoa ja jos, niin pysytellyt näillä asiallisilla sivuilla.
elämähän voi olla epäreilua: valmistuinko unelma-ammattiini vain sairastuakseni itse vakavasti?sitä siis en vielä tiedä. halusin vain kertoa tämän pelon, epätietoisuuden tuoman tuskan ja ihmetellä sitä, mitäkaikkea päässä liikkuu nyt, kun on yhdelaisen inventaarion paikka.
voimaa kaikille tällä hetkellä oikeasti syöpää sairastaville ja heidän läheisilleen!
varjostuma keuhkoissa- voihan se olla muutakin, kuin syöpää: kuumeeton keuhkokuume, vanhoja jälkiä sairastetuista flunssista, palleatyrä... pahin pelko nyt silti on syöpädiagnoosi.missä se olisi? keuhkoissa? munuaisissa? kannattiko tupakoida vuosikymmeniä? en hirveästi ole netistä etsinyt tietoa ja jos, niin pysytellyt näillä asiallisilla sivuilla.
elämähän voi olla epäreilua: valmistuinko unelma-ammattiini vain sairastuakseni itse vakavasti?sitä siis en vielä tiedä. halusin vain kertoa tämän pelon, epätietoisuuden tuoman tuskan ja ihmetellä sitä, mitäkaikkea päässä liikkuu nyt, kun on yhdelaisen inventaarion paikka.
voimaa kaikille tällä hetkellä oikeasti syöpää sairastaville ja heidän läheisilleen!
28.4.2011 klo 14:54:02
tieto löytyi myeloomasta, kiitos
Kuinka ollakaan, keskustelunaiheena olivat nilkat ja myelooma. Mielenkiintoista. Minä olen ihmetellyt nilkkojani, kun kaikesta voimistelusta huolimatta ovat niin kompurat eivätkä kuntoudu. Se onkin vain myelooman jatko-oireita, eikä väliä, jos on vaikka plasmasytooma. Pitääpä sanoa lekurille, olen saanut pysyä erossa 1½ vuotta, puhelimessa tietenkin on puhuttu, kun en saa labrasta tuloksia itselleni ennenkuin lääkäri on ne lukenut enkä senkään jälkeen. Osaisin minäkin lukea, opetettiin jo alakoulussa ja tulkintaa lisää Kuopion yliopistossa ja nimikin on siellä jossain luettelossa. Selinalle tervehdys, täällä tullaan kantasoluhoidon jälkituiskeessa EPO:n voimalla.
15.3.2011 klo 09:59:32
Minulta leikattiin rintasyöpä 2009 joulukuussa
Nyt joka kerta kun teen lumitöitä tai jotain raskasta työtä niin leikattu rintani turpoaa siihen tehtiin vain osa poisto. Olen huolissani mistä se voi johtua.
3.2.2011 klo 09:40:16
aivorunko syöpä
Olen,sairastanut vuoden.Elämä menee eteenpäin,uusia kuvia odotellessa.Jokapäiväiset päänsäryt,korvien soiminen,huimaukset ym.
Vie hermot kireälle.Mutta mitäpä tässä muutakaan voi,kun odottaa.Leikkausta ei voi tehdä,sädehoito alkaa,toivottavasti maaliskuun jälkeen.Mutta periksi en ole antanut missään vaiheessa.
Kaikille oikein hyvää kevättä,jaksamista taistelussa sairautta vastaan.
Vie hermot kireälle.Mutta mitäpä tässä muutakaan voi,kun odottaa.Leikkausta ei voi tehdä,sädehoito alkaa,toivottavasti maaliskuun jälkeen.Mutta periksi en ole antanut missään vaiheessa.
Kaikille oikein hyvää kevättä,jaksamista taistelussa sairautta vastaan.
25.1.2011 klo 12:19:31
Tram-rinta
Hei! olen ikionnellinen sain Tram-rinnan marraskuu 2010 ja olen ritsari -07 olin 3vuotta rinnattomana. Olen saanut olla terveenä.Kaikki onnistui hyvin olin sairaslomalla leikk/jälkeen 6vko ja sitten jo työssä. Ihailen rintaani, sen tyhjän paikan tilalla on naisellinen rinta. Kärsin suunnattomasti rinnattomuuttani. Kyllä lääkärit ovat sit taitavia. Leikkaukseni kesti 6tuntia mutta toivuin erittäin nopeasti. Suositteln muillekin kyseistä leikkausta. Uskaltakaa, parantaa elämänlaatua. Ja naisellinen itsetunto nousee. Ystävällisin: Minni
22.1.2011 klo 22:35:02
Eteenpäin...nauttien elämän jokaisesta hetkestä
Reilu vuosi mennyt...rintasyöpä leikattiin molemmista rinnoista marraskuussa 2009.Olen todella kiitollinen,että minulle tehtiin magneettikuvaus,koska toisen rinnan syöpä ei näkynyt mammografiassa eikä ultraäänessä.Rankat hoidot eli sytostaatit ja sädehoito kestetty vaikka tosi öklöttävää olikin välillä.Hiukset läksi...lähes kaikki muutkin karvat läksi...kunto laski...Sitten korjausleikkaus....ensin oli vuoden päivät expanderit, viime joulukuussa laitettiin sitten lopulliset implantit.Nyt totuttelen tähän elämään...sopeudun,hyväksyn..ja olen kiitollinen jokaisesta päivästä.Kiitollinen olen kaikille läheisilleni,ystävilleni,tutuille, jotka ovat tukeneet ja kannustaneet minua tämän reissun aikana.Kiitollinen olen myös itselleni,että olen jaksanut asennoitua niin,että tästäkin mennään eteenpäin.Voimia kaikille saman asian kanssa olleille / oleville!
25.12.2010 klo 03:11:15
Ilmaa siipien alle
Äitini kuoli syöpään vuonna 2004. Muistan äitini sanat minulle: ilmaa siipien alle Jukka. Ajatelkaa hyviä asioita ja positiivisia asioita elämässänne, sillä pahat asiat ovat liian helposti "tarjottimella" , hyviä asoita joutuu useammin etsimään elämässä, mutta ne ovat usein "liian" lähellä joita ei huomaa.
5.12.2010 klo 19:21:03
Syöpää jo toista vuotta
Olen sairastanut syöpää jo kaksi pitkää vuotta. Välissä tosin oli kolmen kuukauden "tauko". Kohdunkaulan syöpä leikatttiin 2009 keväällä ja sädehoito/sytostaattikuuri päälle. Kolme kuukautta hiljaiseloa kunnes kipu kolkutteli vasemmassa jalan nivusessa. Mangneettikuvassa paljastui etäispesäke imusolmukkeessa syvällä lantion pohjassa, joka painoi hermoja sekä virtsajohdinta. Asennettiin munuaiskatetri helpottamaan munuaisen toimintaa. Tähän mennessä olen saanut jo useita eri sytostaatteja, mutta mikään ei tunnu auttavan. Kasvain on kasvanut kaksinkertaiseksi ja ilmaantui toinenkin kasvain emättimen viereen. Otettiin luustokartta ja onneksi ei ole levinnyt luustoon.
Nyt on taas uusi hoito edessä, aina sitä toivoo että joko nyt tepsii. Välillä on veriarvot olleet niin huonot ettei ole voinut antaa hoitoja. Kyllä taasen pelottaa että kestääkö kroppa hoitoa. Olen kuitenkin uskova ja luotan Taivaan Isän huolenpitoon kaikissa asioissa. Rukoilen kovasti että saisin vielä tästä parantua ja olla äiti lapsilleni( 3kpl) ja vaimo miehelleni.Vaan pitkään on tauti saanut minua riepottaa ja voimia on kulunut paljon taistellessa.
Voimia kaikille kohtalotovereille ja Jumalan siunausta ja apua!
Nyt on taas uusi hoito edessä, aina sitä toivoo että joko nyt tepsii. Välillä on veriarvot olleet niin huonot ettei ole voinut antaa hoitoja. Kyllä taasen pelottaa että kestääkö kroppa hoitoa. Olen kuitenkin uskova ja luotan Taivaan Isän huolenpitoon kaikissa asioissa. Rukoilen kovasti että saisin vielä tästä parantua ja olla äiti lapsilleni( 3kpl) ja vaimo miehelleni.Vaan pitkään on tauti saanut minua riepottaa ja voimia on kulunut paljon taistellessa.
Voimia kaikille kohtalotovereille ja Jumalan siunausta ja apua!
24.11.2010 klo 12:49:25
Melanooma
Hei kaikille!
Olen 31-vuotias nainen. Minulta leikattiin melanooma käsivarresta elokuussa. Kainalosta vietiin vartijaimusolmuke joka oli onneksi puhdas. Käsittelyvaihe on nyt alkamassa ja aika vaikeaa on. Kivut on kädessä kovat.. Käyn viikottain fysikaalisessa sähköhoidossa ja ultraäänihoidossa.
Mietin vaan missä olisin nyt, jos olisin totellut lääkäriä. Otti valokuvan ja sanoi tule vuoden päästä. En suostunut vaan vaadin ottamaan koepalan.
Kaikille paljon voimia oman sairauden kanssa. Itse mietin keinoja ja tapoja selvitä eteenpäin kahden lapsen äitinä, joilta olen joutunut tämän salaamaan tietyistä syistä.
Olen 31-vuotias nainen. Minulta leikattiin melanooma käsivarresta elokuussa. Kainalosta vietiin vartijaimusolmuke joka oli onneksi puhdas. Käsittelyvaihe on nyt alkamassa ja aika vaikeaa on. Kivut on kädessä kovat.. Käyn viikottain fysikaalisessa sähköhoidossa ja ultraäänihoidossa.
Mietin vaan missä olisin nyt, jos olisin totellut lääkäriä. Otti valokuvan ja sanoi tule vuoden päästä. En suostunut vaan vaadin ottamaan koepalan.
Kaikille paljon voimia oman sairauden kanssa. Itse mietin keinoja ja tapoja selvitä eteenpäin kahden lapsen äitinä, joilta olen joutunut tämän salaamaan tietyistä syistä.
23.11.2010 klo 21:21:37
Isän menetys ja syövän pelko
Isäni nukkui pois 12.11. Häneltä löydettiin elokuussa 2009 pahanlaatuinen kasvain aivoista, jota ei voitu leikata. Myöhemmin löytyi toinen ja sen jälkeen isä meni todella äkkiä huonoksi. Tuntuu pahalta, kun isä jätti meidät 54-vuoden iässä, erityisesti tuntuu pahalta lastenlasten puolesta, koska he olivat isälleni todella tärkeitä. Hän oli ainoa isovanhempi, joka välitti heistä...
Nyt odotan tutkimuksiin pääsyä. 7.12. menen rintaultraan. Jos isä ei olisi kuollut syöpään viikkoa ennen kuin sain ajan, ei minua pelottaisi juuri ollenkaan. Myönnän odottavani kauhuissani. Olen alle 30-vuotias ja minulla on kolme pientä lasta. Pelkään. Pelkään että en näe heitä enää.
Nyt odotan tutkimuksiin pääsyä. 7.12. menen rintaultraan. Jos isä ei olisi kuollut syöpään viikkoa ennen kuin sain ajan, ei minua pelottaisi juuri ollenkaan. Myönnän odottavani kauhuissani. Olen alle 30-vuotias ja minulla on kolme pientä lasta. Pelkään. Pelkään että en näe heitä enää.
16.11.2010 klo 14:33:41
Kiitokset
Kiitokset sivustojen ylläpitäjille, täältä olen saanut arvokasta, selkeää tietoa sairauteeni ja keskustelupalstoilta tukea hoitojen haittavaikutuksista, jotka ovat huolestumistani helpottaneet syto-ym.hoidoissani.
18.10.2010 klo 11:18:25
Takki tyhjä
Hei, jaksamista sinulle ja voimia. Rakkaasta äidistä luopuminen on surullista. Itse menetin äitini 11.9.2010 (89 v.) kodusta alkanut syöpä joka oli levinnyt vei häenltä voimat. Vaikka äidilläni oli korkea ikä en olisi vielä tahtonut luopua hänestä, kukaan ei korvaa äidin paikkaa, eikä tarvitsekkaan rakastan häntä aina.
11.10.2010 klo 12:12:05
Tyhjä olo
Menetin rakastamani äitini 11.9.10. hän oli 89-v. (Täytin itse 50 v. 8.9.10) Äiti oli kaksi viikkoa sairaalassa ja nukkui pois kivuitta, kohdusta alkanut syöpä oli levinnyt laajalti ja vei voimat.
Äitini sai olla lähes lähes loppuun asti kotona 27.8.10 vein hänet sairaalaan, onneksi ei tarvinnut pitkiä sairaalajaksoja. Sairaalassa oloaikana hän muutaman kerran sanoi haluavansa taivaan kotiin, jonne sitten pääisikin. Ikävä ja on kova, olen ainoa tytär ja suhteeni äitiini oli läheinen ja lämmin. Onneksi on ystävät jotka auttavat surun ja ikävän keskellä.
Äitini sai olla lähes lähes loppuun asti kotona 27.8.10 vein hänet sairaalaan, onneksi ei tarvinnut pitkiä sairaalajaksoja. Sairaalassa oloaikana hän muutaman kerran sanoi haluavansa taivaan kotiin, jonne sitten pääisikin. Ikävä ja on kova, olen ainoa tytär ja suhteeni äitiini oli läheinen ja lämmin. Onneksi on ystävät jotka auttavat surun ja ikävän keskellä.
8.10.2010 klo 18:34:42
Takki tyhjä
Äitini sairastui peräsuolisyöpään parisen vuotta sitten, mutta voitti. Keväällä 2010 todettiin uusi syöpä joka oli levinnyt keuhkoihin, mahaan ja haimaan. Tänään lokakuun 8.pv äitini kamppailee viimeisillä voimillaan saattohoidossa elämänsä viimeisistä hetkistä. Keuhkoissa on jo limaa/nestettä joka meinaa ottaa vallan eikä äitini ehkä pääse nukahtamaan rauhallisesti ikuiseen uneen. En voi tehdä enää mitään auttaakseni, kukaan ei voi. Hengityskonekin tuntuu liian turhalta tässä vaiheessa. Fakta on että äitini lähtee hetkellä millä hyvänsä ja edessä on uuden opettelu, ilman elämäni tärkeimpää ihmistä. Sydän on särkynyt ja sisälle sisimpään sattuu hirveästi
-Kiitos merkittävästä työstä mitä teette. Äitiäni ei pysty mikään pelastamaan mutta toivottavasti syövän hoidon läpimurto saadaan aikaiseksi jonain päivänä.
-Kiitos merkittävästä työstä mitä teette. Äitiäni ei pysty mikään pelastamaan mutta toivottavasti syövän hoidon läpimurto saadaan aikaiseksi jonain päivänä.
17.9.2010 klo 20:30:10
Rintasyövän tutkimukset
Voisiko järjestöt viedä eteenpäin toivomusta että rintasyövän tutkimuksia kehitettäisiin paremmaksi koska mammografia ei näytä kaikkea ja lisäksi mammografiasta saa hirmuisen määrän säteilyä joka jo itsessään aiheuttaa syöpää.
Olen leikkauksen jälkeen ollut seurannassa 10 vuotta ja aina mammografiassa hakemassa säteilyt. Nyt viimeiksi näkyi rinta olevan täynnä kalkkia jotka itsekin näin, oli kuulemma hyvälaatuista, voikohan luottaa?
Olen leikkauksen jälkeen ollut seurannassa 10 vuotta ja aina mammografiassa hakemassa säteilyt. Nyt viimeiksi näkyi rinta olevan täynnä kalkkia jotka itsekin näin, oli kuulemma hyvälaatuista, voikohan luottaa?
10.9.2010 klo 03:12:43
huojentunut
kiitos tästä sivustosta, olen saanut purkaa tunteitani jotka on myllännyt sisälläni, kohta tulee vuosi siitä kun isäni kuoli haimasyöpään, koko elämä meni mullin mallin, arvojärjestys meni uuteen uskoon ja arvostus elämää muuttui! nytten pikkuhiljaa jaloilla taas seison. ja jaksamista kaikille. olen tajunnut että elämä on lahja. kumpa kaikille olisi siihen mahdollisuus.
7.9.2010 klo 09:25:30
taidenäyttely Mellarissa syyskuunajan
Maalauksiani ja verkosta muotoiluja eläinhahmoja on nähtävillä
syyskuunajan Mellarissa kulttuuri- ja vapaa-ajantilassa os.
Korvatunturintie 2 , ostoskeskuksen alakerrassa, teemalla
"valoa ja varjoa". Näyttely on avoinna ma klo 10-18 ja muina
päivinä ti-pe klo 10-16. Itse olen paikalla maanantaisin klo
16-18, kertomassa teoksistani. terveisin Liisa Lall
syyskuunajan Mellarissa kulttuuri- ja vapaa-ajantilassa os.
Korvatunturintie 2 , ostoskeskuksen alakerrassa, teemalla
"valoa ja varjoa". Näyttely on avoinna ma klo 10-18 ja muina
päivinä ti-pe klo 10-16. Itse olen paikalla maanantaisin klo
16-18, kertomassa teoksistani. terveisin Liisa Lall
3.9.2010 klo 21:40:49
Arvokasta työtä!
Kiitos hienoista ja asialle vakavuudella omistetuista sivustoista. Oli helppo löytää etsimäänsä tietoa.
24.8.2010 klo 11:57:18
Varovaista tutustumista...
Äiti sairastui suolistosyöpään ja ajatukset ovat vähän sekaisin... Koetan varovaisesti saada tietoa syövästä. Pelottaa.
23.8.2010 klo 15:07:39
Rukousapua syöpään sairastuneelle ja hänen perheelleen
Pyydän rukousapua teiltä rakkaat ihmiset ystävälleni, joka sairastui virtsarakon syöpään. Hän sairastui myös masennukseen. Ystävälläni on mies ja kaksi aikuista lasta, jotka ovat surreet paljon äitinsä sairastumista. Koko perhe on uupunut ja tarvitsee apua.
15.6.2010 klo 17:14:35
Kiitos tästä keskustepalstasta!
Olen vieraillut palstalla melko usein saatuani KML-dignoosin; ensin lukijana ja nyt jo olen uskaltanut myös itse osallista keskusteluihin.
Siitä on ollut kovasti apua kun on voinut vuodattaa tuntojaan, ei halua aina kuormittaa läheisiään. olen myös löytänyt monta vinkkiä tautini kanssa jaksamiseen.
Jakaminen on yhteistä pääomaa.
Siitä on ollut kovasti apua kun on voinut vuodattaa tuntojaan, ei halua aina kuormittaa läheisiään. olen myös löytänyt monta vinkkiä tautini kanssa jaksamiseen.
Jakaminen on yhteistä pääomaa.
24.5.2010 klo 15:28:18
Kuka vastuussa?
Ihmettelen Suomen terveydenhoitoa, jonka pitäisi olla korkeatasoista.
Ystävä on juossut lääkäreissä kovien kipujen vuoksi jo yli vuoden mutta ei ole päässyt tarvittaviin kokeisiin. Ulkomailla hän joutui sairaalaan ja siellä todettiin pitkälle levinnyt luusyöpä!
Magneettikuvaus olisi pelastanut tähän ystäväni. Miksi sitä ei tehty?
Nyt hän odottaa kuolemaa.............
Ystävä on juossut lääkäreissä kovien kipujen vuoksi jo yli vuoden mutta ei ole päässyt tarvittaviin kokeisiin. Ulkomailla hän joutui sairaalaan ja siellä todettiin pitkälle levinnyt luusyöpä!
Magneettikuvaus olisi pelastanut tähän ystäväni. Miksi sitä ei tehty?
Nyt hän odottaa kuolemaa.............
4.5.2010 klo 13:14:41
Rankkaa aikaa....
Mieheni on 6-kymppinen ja sairastui eturauhassyöpään, nyt kaikki ajatukset sekaisin ja hukassa ...miten tästä eteenpäin?
Hän on menossa lisätutkimukseen jossa tutkitaan onko etäpesäkkeitä...
Hän on menossa lisätutkimukseen jossa tutkitaan onko etäpesäkkeitä...
2.4.2010 klo 10:19:17
Eturauhassyöpä
Itse sain syöpääni Brakyterapia hoidon. Siitä on pari kuukautta joten en osaa vielä sanoa että missä mennään. Olisi siinä jo ollut tarpeeksi kun on ennestään nivelreuma ja sydänsairaus. Mutta eihän sille kukaan ahda mitään jos sairauksia tulee lisää kun vanhenee. Mutta toivon kaikille teille valoisempaa elämän jatkoa kaikesta huolimatta, ja samalla Jumalan johdatusta parempaan elämään.
31.3.2010 klo 22:20:26
Keskustelut
Hei!
Täällä vierakirjassa ei juurikaan käydä keskusteluja.
Kannattaa kirjautua palstalle ja etsiä sieltä sopiva "otsikko",
(esim.Lähipiirissä syöpäpotilas)
jossa kertoo asiansa,niin helpommin saa vastauksen ja löytää vertaistukea.
Täällä vierakirjassa ei juurikaan käydä keskusteluja.
Kannattaa kirjautua palstalle ja etsiä sieltä sopiva "otsikko",
(esim.Lähipiirissä syöpäpotilas)
jossa kertoo asiansa,niin helpommin saa vastauksen ja löytää vertaistukea.
30.3.2010 klo 15:04:28
nimimerkille puolison sairaus/suusyöpä
Minulta leikattiin koko kieli pois 2.5.2001, samassa yhteydessä tehtiin uusi kieli. Olin sairaaloissa 7 kk, syömättä vuoden, puhumatta 8kk. Sain Jeesukselta suurta apua ja saan vieläkin.
Minä olen saanut olla nyt n.8 vuotta täysin terve. Pystyn syömään, juomaan, puhumaan, laulamaan.
Kaiken tämän ja paljon muutakin olen saanut lahjaksi !
Voit hätääsi ja miehesi hätää kertoa jos haluat enemmän suoraan sähköpostiini. Toimin Jeesukseen uskovien (luterilainen) rukouspiirissä ja rukous textiviestejä lähetellyt jo n. 5 vuotta uskovaisille ja monet ovat niiden rukousten avulla saanut. Se on Jeesuksen ansiota, kiitos Jeesus !
Siis sposti: kari.haikonen@suomi24.fi
Minä olen saanut olla nyt n.8 vuotta täysin terve. Pystyn syömään, juomaan, puhumaan, laulamaan.
Kaiken tämän ja paljon muutakin olen saanut lahjaksi !
Voit hätääsi ja miehesi hätää kertoa jos haluat enemmän suoraan sähköpostiini. Toimin Jeesukseen uskovien (luterilainen) rukouspiirissä ja rukous textiviestejä lähetellyt jo n. 5 vuotta uskovaisille ja monet ovat niiden rukousten avulla saanut. Se on Jeesuksen ansiota, kiitos Jeesus !
Siis sposti: kari.haikonen@suomi24.fi
29.3.2010 klo 03:01:38
äidilläni aivosyöpä
hei
empä tässä nyt oikein tiedä mitä kirjoittaisi, on vain niin paha olo, oma suru tuntuu "pieneltä" siihen verrattuna mitä tuntuu menettää puoliso
elämän parhaassa iässä niinkuin monille on käynyt.
äidilläni on siis todettu pahan laatuinen aivokasvain maligmi glioma tammikuussa, osa kasvaimesta on leikattu pois. hän on sen jälkeen saanut kymmenen sarjan sädehoito jakson, olotilan ja kipujen helpottamiseksi. nyt on kulunut pari viikkoa hoidosta ja kunto vaan laskee alaspäin
ei oikein tiedä mitä odottaa.
äitini on seitsemissäkymmenissä eli siis jo ikäihminen mutta minulle se rakas äiti jota ei haluaisi menettää milloinkaan. mistään ei tunnu oikein saavan vastauksia mitä tuleman pitää, toki tiedän että äitini elämäntaival ei tule olemaan enää pitkä. nyt vielä pystymme keskustelemaan keskenämme ja nauttimaann yhteisistä hetkistämme.
toivoisin että saisin tätä kautta vertaistukea ja toisten kokemuksia sairauden kulusta mikä varmaankin on raskasta kerrottavaa en tässä nyt oikein muuta osaa kirjoittaa tai edes uskalla kysellä... mutta vastailkaa jos kokemuksia on.
empä tässä nyt oikein tiedä mitä kirjoittaisi, on vain niin paha olo, oma suru tuntuu "pieneltä" siihen verrattuna mitä tuntuu menettää puoliso
elämän parhaassa iässä niinkuin monille on käynyt.
äidilläni on siis todettu pahan laatuinen aivokasvain maligmi glioma tammikuussa, osa kasvaimesta on leikattu pois. hän on sen jälkeen saanut kymmenen sarjan sädehoito jakson, olotilan ja kipujen helpottamiseksi. nyt on kulunut pari viikkoa hoidosta ja kunto vaan laskee alaspäin
ei oikein tiedä mitä odottaa.
äitini on seitsemissäkymmenissä eli siis jo ikäihminen mutta minulle se rakas äiti jota ei haluaisi menettää milloinkaan. mistään ei tunnu oikein saavan vastauksia mitä tuleman pitää, toki tiedän että äitini elämäntaival ei tule olemaan enää pitkä. nyt vielä pystymme keskustelemaan keskenämme ja nauttimaann yhteisistä hetkistämme.
toivoisin että saisin tätä kautta vertaistukea ja toisten kokemuksia sairauden kulusta mikä varmaankin on raskasta kerrottavaa en tässä nyt oikein muuta osaa kirjoittaa tai edes uskalla kysellä... mutta vastailkaa jos kokemuksia on.
28.3.2010 klo 12:06:10
puolison sairaus/suusyöpä
Tulin ensimmäistä kertaa näille sivuille ja lueskelin noita kertomuksia sairaudesta ja kokemuksista sekä kaikesta siihen liittyvästä.
Itselläni on aviomies joka on niin masentunut tästä sairaudestaan vaikka olemme ns. voiton puolella, että minulta tahtoo olla neuvot ja avut vähissä. Hän ei suostu menemään ammattiauttajan luokse eikä usko että monella muullakin on sairauksia ja ettei hän ole yksin maailmassa jolla on "se" sairaus.
Olen yrittänyt nyt monta vuotta tsempata ja auttaa jokapäiväsissä toiminnoissa mutta tuntuu ettei mikään auta. En tosiaan tiedä mitä tehdä, hänen persoonansa on muuttunut hyvin kyyniseksi ja negatiiviset asiat ovat päällimmäisenä asiassa kuin asiassa. Syöminen on myös ongelma jonka kanssa on takuttu n.5 vuotta. Hänellä on vaikeuksia siinä niin kuin useimmilla joita on leikattu suun alueelta. Soseutettu ruoka on tietenkin tärkein yms. siihen liittyvät. Ei suostu syömään niin kuin on neuvottu.
Kertokaa mihin voin ottaa yhteyttä. Yksin ei tahdo jaksaa enää.........
Itselläni on aviomies joka on niin masentunut tästä sairaudestaan vaikka olemme ns. voiton puolella, että minulta tahtoo olla neuvot ja avut vähissä. Hän ei suostu menemään ammattiauttajan luokse eikä usko että monella muullakin on sairauksia ja ettei hän ole yksin maailmassa jolla on "se" sairaus.
Olen yrittänyt nyt monta vuotta tsempata ja auttaa jokapäiväsissä toiminnoissa mutta tuntuu ettei mikään auta. En tosiaan tiedä mitä tehdä, hänen persoonansa on muuttunut hyvin kyyniseksi ja negatiiviset asiat ovat päällimmäisenä asiassa kuin asiassa. Syöminen on myös ongelma jonka kanssa on takuttu n.5 vuotta. Hänellä on vaikeuksia siinä niin kuin useimmilla joita on leikattu suun alueelta. Soseutettu ruoka on tietenkin tärkein yms. siihen liittyvät. Ei suostu syömään niin kuin on neuvottu.
Kertokaa mihin voin ottaa yhteyttä. Yksin ei tahdo jaksaa enää.........
21.3.2010 klo 15:24:18
Nolla pitää
tervehdys Ystävät
ERS 3 kk'n kontrollissa perjantaina 11.03.2010. Palautteena nolla pitää, suurella todennäköisyydellä paha jäi 10.12.2009 Meikun leikkaussaliin.
Kokka kohisten, kohti kevättä.
ERS 3 kk'n kontrollissa perjantaina 11.03.2010. Palautteena nolla pitää, suurella todennäköisyydellä paha jäi 10.12.2009 Meikun leikkaussaliin.
Kokka kohisten, kohti kevättä.
13.2.2010 klo 20:45:02
syöpä ?
minulla on ollut 3-5 kk joka päiväistä mahan nipistelyä ja huonoa oloa aina kun syön saan tämän olon ja ilman syöntiäkin. onko minulla kasvain tai syöpä ? haluan alustavaa tietoa,olen menosssa pian käymään lääkärissä ! KIITOS!
7.2.2010 klo 12:10:28
Kissamaalauksia ja eläinhahmoja Mellarissa
Hei syöpään sairastuneet! Olette tervetulleita näyttelyyni kulttuuri- ja vapaa-ajantilaan Mellariin os. Korvatunturintie 2, 00970 Helsinki, vanha ostoskeskus, avoinna ma-pe klo 9-19, teemana on kissanpäivät ja näyttelyssäni on kissamaalauksia ja kananverkosta muotoiltuja eläinhahmoja kuten, pyöräilevä kissa, kettupariskunta ja yksinäinen kettu. Itse olen paikalla perjantaisin klo 12-13, helmikuun ajan.
terveisin Liisa Lall syöpään sairastunut ja siitä selvinnyt.
terveisin Liisa Lall syöpään sairastunut ja siitä selvinnyt.
2.2.2010 klo 23:53:29
Syövät
Hei olen tällä hetkellä 61 vuotias nainen.
Suuresti ihmettelen näitä elämän kovia kuvioita joidenkin kohdalla. Olen jäänyt leskeksi vuonna 1991 mieheni kuoltua vatsasyöpään. Jäin yksin 5 lapsen kanssa joista nuorin oli 4 kk. Puolitoista vuotta sairastuin itse agressieen rintasyöpään. 7 imusolmukkeessa kainalossa oli syöpäkasvainta. 7 vuotta pitivätät kontrollissa sädehoitoklinikalla. Jumalalle kiitos selviydyin taudista. Reilut 4 vuotta sain nauttia terveista päivistä, kunnes 2005 todettiin agressiivinen keuhkosyöpä. Käsittämätön asia kun en ole tupakoinut. 5 vuotta on mennyt ja luulin olevani jo voitolla, kunnes taas löydettiin suurentuneet imusolmukkeet kaulalla. Otettiin ohut neula näyte ja lääkäri ilmoitti suoraan, että historiikin tuntien ei ole muusta kyse kuin taas syövästä. Kysymyksistä ja ahdistuksesta ei meinaa nyt millään päästä yli. Rukoilkaa rakkaat ystävät puolestani, että olisi jostain muusta kuitenkin kyse. Voimat tahtovat kertakaikkiaan uupua. Teitä kaikkia siunaten. E:P
Suuresti ihmettelen näitä elämän kovia kuvioita joidenkin kohdalla. Olen jäänyt leskeksi vuonna 1991 mieheni kuoltua vatsasyöpään. Jäin yksin 5 lapsen kanssa joista nuorin oli 4 kk. Puolitoista vuotta sairastuin itse agressieen rintasyöpään. 7 imusolmukkeessa kainalossa oli syöpäkasvainta. 7 vuotta pitivätät kontrollissa sädehoitoklinikalla. Jumalalle kiitos selviydyin taudista. Reilut 4 vuotta sain nauttia terveista päivistä, kunnes 2005 todettiin agressiivinen keuhkosyöpä. Käsittämätön asia kun en ole tupakoinut. 5 vuotta on mennyt ja luulin olevani jo voitolla, kunnes taas löydettiin suurentuneet imusolmukkeet kaulalla. Otettiin ohut neula näyte ja lääkäri ilmoitti suoraan, että historiikin tuntien ei ole muusta kyse kuin taas syövästä. Kysymyksistä ja ahdistuksesta ei meinaa nyt millään päästä yli. Rukoilkaa rakkaat ystävät puolestani, että olisi jostain muusta kuitenkin kyse. Voimat tahtovat kertakaikkiaan uupua. Teitä kaikkia siunaten. E:P
2.1.2010 klo 08:09:05
UUSI ASIA
Meille tuli vahingossa tietoon sairaus nimeltä syöpä. Kuumeilun takia sairalaan joutuessaan mieheni tutkitttin syyn löytymiseksi ja röntgenkuvien ja ultraäänitutkimusten sekä koepalan ottamisen jälkeen, jotka kestivät yhteensä kolmatta viikkoa, todettiin asia. Nyt on edessä epätietoisuus, onko tauti alkanut munuaisista vai keuhkoista, molemmista on löytynyt pesäkkeitä. Hoitosuunnitelma on vielä tekemättä ja emme tiedä mitä on tulossa. Kaikkein pahinta on mielestäni epätietoisuus ja odottelu. Nyt uudenvuoden ja joulun pyhät hän sai kotilomaa, mutta taas maanantaina pitää palata sairaalaan. Lisää kokeita ja kuvia. Onko toivoton tapaus vai voidaanko hoitaa???
28.12.2009 klo 16:59:53
IHANAA
Olette ihania kun autatte syöpäihmisiä
< 3
Haluan isona töihin sinne ja iso halaus syöpä ihmisille :_<
Harmi kun syöpä pitää olla olemassa
< 3
Haluan isona töihin sinne ja iso halaus syöpä ihmisille :_<
Harmi kun syöpä pitää olla olemassa
3.12.2009 klo 22:54:59
onko minulla syöpä
Rintaani on pistänyt 3vk ja ahdistanut välillä, mitä tehdä?!
Minulla oli tänään röntken, vastaukset tulevat pian, mutta minua jännittää hirveästi. Ja sormen päähäni on tullut keltainen läikkä. Pistäkää vieraskirjaan vastauksia pliis... oon tiedon tarpeessa. Olen itkenyt joinakin iltoina, auttakaa minua...
Minulla oli tänään röntken, vastaukset tulevat pian, mutta minua jännittää hirveästi. Ja sormen päähäni on tullut keltainen läikkä. Pistäkää vieraskirjaan vastauksia pliis... oon tiedon tarpeessa. Olen itkenyt joinakin iltoina, auttakaa minua...
25.11.2009 klo 13:55:39
Tervehdys!
Tervehdys kaikille ja terveisiä Jeesukselta sillä hän on elämä ja sairauden parantaja ja surussa lohduttaja ja pimeteen Hän tuo valon ja rakkauden lämmön.
Meidän seurakunnassakin on ollut vakavia rukous aiheita ja rukoilimme erään syöpä sairaan puolesta ja hän koki paranemisen ja elämä jatkuu. Joten laitan käteni jokaisen sairan päälle Jeesuksen nimessä ja julistan teille teveyttä raamatun lupausten mukaan amen."Kiitos ja siunausta rakkauden kera,keijo sweden
Meidän seurakunnassakin on ollut vakavia rukous aiheita ja rukoilimme erään syöpä sairaan puolesta ja hän koki paranemisen ja elämä jatkuu. Joten laitan käteni jokaisen sairan päälle Jeesuksen nimessä ja julistan teille teveyttä raamatun lupausten mukaan amen."Kiitos ja siunausta rakkauden kera,keijo sweden
15.11.2009 klo 12:49:23
Sikainfluenssa
-Minussa on KLL ja harrastan lapinporokoiria.
-Runsaan punkkikesän seurauksena sain juuri kolmen viikon "atibiottitiputuksen" borreosiin.
-Lääkäri määritteli minut "riskiryhmään", mutta ikääntyneenä(72v.) en osaa hakeutua oikeaan H1N1 rokotusjonoon.
-Voisiko joku asiaan paremmin perehtynyt(rokotettu?) neuvoa tässä asiassa.
-Vuorelan neuvolassa seuraava rokotus keskiviikkona 18.11.on tarkoitettu lapsille.
-Puhelinneuvontanumerot ovat tukossa niin, että tuntuu toivottomalta jonottaa niihin ja eihän sekään ole ilmaista.
-Ilman lääkärin määrittelemää "statusta" en olisi läheskään näin huolestunut, sillä tällä haavaa olen normaali, ikäisekseni "ripsakka" mies!
-Runsaan punkkikesän seurauksena sain juuri kolmen viikon "atibiottitiputuksen" borreosiin.
-Lääkäri määritteli minut "riskiryhmään", mutta ikääntyneenä(72v.) en osaa hakeutua oikeaan H1N1 rokotusjonoon.
-Voisiko joku asiaan paremmin perehtynyt(rokotettu?) neuvoa tässä asiassa.
-Vuorelan neuvolassa seuraava rokotus keskiviikkona 18.11.on tarkoitettu lapsille.
-Puhelinneuvontanumerot ovat tukossa niin, että tuntuu toivottomalta jonottaa niihin ja eihän sekään ole ilmaista.
-Ilman lääkärin määrittelemää "statusta" en olisi läheskään näin huolestunut, sillä tällä haavaa olen normaali, ikäisekseni "ripsakka" mies!
10.11.2009 klo 21:06:51
myelooma
nimimerkille kohtalonsa kullakin
olen keväällä diagnoosin saaneen myeloomapotilaan läheinen ja seurannut vierailijana näitä palstoja. Hoidot ja seuranta -osastssa on mahdollista vaihtaa kokemuksia kohtalotovereiden kanssa. voimia sinulle!
olen keväällä diagnoosin saaneen myeloomapotilaan läheinen ja seurannut vierailijana näitä palstoja. Hoidot ja seuranta -osastssa on mahdollista vaihtaa kokemuksia kohtalotovereiden kanssa. voimia sinulle!
30.10.2009 klo 13:09:07
Mukavaa pyhäinpäivää!
Koti-illat kynttilöitä poltellen ja menneitä muistellen taustalla hyvä musiikki on ihan OK!
29.10.2009 klo 15:06:04
munuaissyöpä
Sairastuin pari vuotta sitten munuaissyöpään. Säikähdin kauheasti.
Puolet toisesta munuaisesta leikattiin pois. Olen ollut siitä lähtien täysin terve. Kontrollit kerran vuodessa jatkuvat vielä 3v. Kasvain oli 4cm läpimitaltaan ja löytyi sattumalta.
Ehdin jo miettiä minne minut haudattaisiin siinä karmean alkukauhun keskellä. Nyt olen jo palannut tavalliseen arkielämään. Kontrolli jännittää vähän.
Kerron tämän siksi, että jos joku on samassa tilanteessa, niin ei kannata kauhistua niin hirveästi, jos nimittäin munuaissyöpä löydetään silloin kun se on vielä pieni, niin ennuste on todella hyvä, eikä muita hoitoja tarvitse kestää kun se leikkaus. Minulla se oli avoleikkaus, paranin siitä ennalleni noin kahdessa kuukaudessa, sairaalassa olin 5 päivää.
Nyt kahden vuoden päästä arpea ei juuri edes huomaa. Olen nyt 55-v. Toivorikasta ja valoisaa elämänmenoa kaikille!
Puolet toisesta munuaisesta leikattiin pois. Olen ollut siitä lähtien täysin terve. Kontrollit kerran vuodessa jatkuvat vielä 3v. Kasvain oli 4cm läpimitaltaan ja löytyi sattumalta.
Ehdin jo miettiä minne minut haudattaisiin siinä karmean alkukauhun keskellä. Nyt olen jo palannut tavalliseen arkielämään. Kontrolli jännittää vähän.
Kerron tämän siksi, että jos joku on samassa tilanteessa, niin ei kannata kauhistua niin hirveästi, jos nimittäin munuaissyöpä löydetään silloin kun se on vielä pieni, niin ennuste on todella hyvä, eikä muita hoitoja tarvitse kestää kun se leikkaus. Minulla se oli avoleikkaus, paranin siitä ennalleni noin kahdessa kuukaudessa, sairaalassa olin 5 päivää.
Nyt kahden vuoden päästä arpea ei juuri edes huomaa. Olen nyt 55-v. Toivorikasta ja valoisaa elämänmenoa kaikille!
18.10.2009 klo 14:44:50
kohtalonsa kullakin
Kaiken lamauttava sana, myelooma. Minulla tervellä ihmisellä. Löytyi muissa tutkimuksissa.
Onko kelläkään jakaa kokemusta? Ryhmiä ei tunnu löytyvän. Ahdistaa ja pelottaa, mutta periksi en anna hevillä.
Onko kelläkään jakaa kokemusta? Ryhmiä ei tunnu löytyvän. Ahdistaa ja pelottaa, mutta periksi en anna hevillä.
12.10.2009 klo 19:13:07
Suu syöpää sairastavalle
Olen sairastanut suusyöpää 27.04.2006 lähtien. Kova usko vie läpi harmaan kiven.
Minun leikkaukseni kesti noi 17 h. Alaleuka tehtiin lonkkaluusta ja titaanista. Käyn tarkastuksissa,onneksi kaikki näyttää hyvää.
Ymmärrän sen kun sairastuu, itselleni se tuli kuin puun takaa,hammaslääkärissä todettiin.
Älä vaivu synkkyyteeen, kun pääset pahimman yli. OLET VOITTAJA, olet selättänyt sairauden. Kaikkea hyvää jatkoa, voimia ottaa päivä kerrallaan.
Juhani Antikainen
Kuopio
Minun leikkaukseni kesti noi 17 h. Alaleuka tehtiin lonkkaluusta ja titaanista. Käyn tarkastuksissa,onneksi kaikki näyttää hyvää.
Ymmärrän sen kun sairastuu, itselleni se tuli kuin puun takaa,hammaslääkärissä todettiin.
Älä vaivu synkkyyteeen, kun pääset pahimman yli. OLET VOITTAJA, olet selättänyt sairauden. Kaikkea hyvää jatkoa, voimia ottaa päivä kerrallaan.
Juhani Antikainen
Kuopio
24.9.2009 klo 15:42:10
suusyöpä
Onko kukaan sairastanut suusyöpää?
Itselläni kasvaa parhaillaan syöpä suussa ja odottelen leikkausta lokakuun alussa. Joku sarkooma?
Itselläni kasvaa parhaillaan syöpä suussa ja odottelen leikkausta lokakuun alussa. Joku sarkooma?
18.9.2009 klo 21:33:40
rintasyöpäkö?
no moro. lueskelin tosa teidän juttuja,.. ja tuli sellanen olo, ett kenties vois olla jotain yhteistä.
no, suoraan sanottuna suurinpiirtein, oon käyny läpi noi kurkkuletkut,.nenä jne. äänihuulet paskana, pitäis kai lopettaa toi tupakki..
mutt nyt mulla on alkanu vaivaa oikee rinta ja koko käsi, tunnoton, en tiedä, hippasen pelottaa, kun ei tiedä mistä kaikki lopuks johtuu? onks teillä kellään samanlaisia "oireita" kuin mä tällä järkevällä päällä kuvailin? mindi
no, suoraan sanottuna suurinpiirtein, oon käyny läpi noi kurkkuletkut,.nenä jne. äänihuulet paskana, pitäis kai lopettaa toi tupakki..
mutt nyt mulla on alkanu vaivaa oikee rinta ja koko käsi, tunnoton, en tiedä, hippasen pelottaa, kun ei tiedä mistä kaikki lopuks johtuu? onks teillä kellään samanlaisia "oireita" kuin mä tällä järkevällä päällä kuvailin? mindi
11.9.2009 klo 14:46:15
Toivon kaikille syöpään sairastuneille että myös omaisille
Oikein lämmintä alkavaa syksyä, ja voimia siinä jokapäiväisessaä arjessa kuin juhlassa...niin aurinkoisina hetkinä kuin mustina sateisenakin päivänä..elämä pysähdyttää joskus rajulla tavalla...ja aina ei ymmärrä miksi juuri meille tämä sairaus piti tulla, mutta.
Olen onnellinen koska, meillä täällä kotona nyt mies voi hyvin. Mieheni on toipunut hyvin rakko-ja eturauhassyövän isosta leikkauksesta. Oma faijani tuohon eturauhassyöpään menehtyi. Olivat täällä Stadissa molemmat yhtä aikaa syöpäostolla Meilahdassa, jopa samassa potilashuoneessa yhtäaikaa hoidettavana. Kiitokset antaisin sinne syöpäoston henkilökunnalle siitä erinomaisesta kohtelusta jonka oma faijani tuolloin sai..sekä myös myös mieheni. Siihen meni pelkästään fyysiseen toipumiseen miehelläni kaksi vuotta. Nyt kivut vihdoin takanapäin. Kun oma faijani menehtyi en itse edes pystynyt hautajaisiin menemään. Onneksi sukulaiset ja omaiset tuolloin ymmärsivät että, miksi en pystynyt.....olemme hakemassa ensikertaa syöpäjärjestön sopeutumisvalmennuskursille..Uskon, että meilläkin vielä vuosia aikaa edessä päin..ja ne ovat hyviä. Vaikka tahti onkin hiljentynyt;) siitä kun mies oli vielä täysin terve. Tämän päälle kun hän sairastui vielä sydäninfarktiin...nyt kuitenkin kaikki hyvin...
Päivä kerrallaan eletään. Ja tästä kauniista maailmasta nautitaan täysin siemauksien nyt.
Jaksamista kaikille;
t. anin
Olen onnellinen koska, meillä täällä kotona nyt mies voi hyvin. Mieheni on toipunut hyvin rakko-ja eturauhassyövän isosta leikkauksesta. Oma faijani tuohon eturauhassyöpään menehtyi. Olivat täällä Stadissa molemmat yhtä aikaa syöpäostolla Meilahdassa, jopa samassa potilashuoneessa yhtäaikaa hoidettavana. Kiitokset antaisin sinne syöpäoston henkilökunnalle siitä erinomaisesta kohtelusta jonka oma faijani tuolloin sai..sekä myös myös mieheni. Siihen meni pelkästään fyysiseen toipumiseen miehelläni kaksi vuotta. Nyt kivut vihdoin takanapäin. Kun oma faijani menehtyi en itse edes pystynyt hautajaisiin menemään. Onneksi sukulaiset ja omaiset tuolloin ymmärsivät että, miksi en pystynyt.....olemme hakemassa ensikertaa syöpäjärjestön sopeutumisvalmennuskursille..Uskon, että meilläkin vielä vuosia aikaa edessä päin..ja ne ovat hyviä. Vaikka tahti onkin hiljentynyt;) siitä kun mies oli vielä täysin terve. Tämän päälle kun hän sairastui vielä sydäninfarktiin...nyt kuitenkin kaikki hyvin...
Päivä kerrallaan eletään. Ja tästä kauniista maailmasta nautitaan täysin siemauksien nyt.
Jaksamista kaikille;
t. anin
11.7.2009 klo 01:00:45
exsostosis multixlex
Onneksi on sellaine lääkäri joka ei puhu sairaudesta vaan ominaisuudesta. Olisi kiva kuulla myös tätä ominaisuutta mukanaan kuljettavasta ihmisestä jotain "kommetteja" minulle tehty leikkauksia useita kymmeniä ja tosi vaikeita....
1.6.2009 klo 12:04:26
Nahka palaa
Kiitokset hyvästä sivustosta (Nahka palaa), aihe on todella ajankohtainen :) olisiko mahdollista saada linkki sivulle, minkä voisi lisätä facebookiin, haluaisin jatkaa keskustelua mm. videoista siellä.
31.5.2009 klo 09:49:04
läheisen läheisellä syöpä
Haluaisin niin kovasti auttaa läheistä, joka on aivan loppu eikä osaa auttaa läheistään, jolla on syöpähoidot käynnissä. Suomalainen vanhemman polven pänkkä kun ei usko että ammattilaisen kanssa juttelemisesta olisi minkäänlaista apua eikä siihen riitä ylpeyskään, tilanne on hajoamassa käsiin eikä kommunikaatiotaidot kummallakaan riitä asian käsittelemiseen. En tiedä mitä itse tekisin selvittääkseni tilannetta ja auttaakseni läheisiäni. Läsnä pystyn olemaan vain puhelimitse. Rakkautta heillä riittää mutta alkaa näyttää siltä, että väsymys ja uupumus hautaavat senkin alleen. Kaikki tietävä nettikään ei ole tällä kertaa niin fiksu...olisiko jollain sen käyttäjällä vinkkiä, lisää saitteja, tietoa opuksista...jne? Olen varma, että muutkin ovat käyneet läpi samoja ongelmia kanssani.
22.5.2009 klo 10:01:57
Harvinaisempi syöpä
Minulta leikattiin 5/2006 n. litran (siis 1 L!) kokoinen lisämunuaissyöpä (vasen) ja lisäksi (vasen) munuainen poistettiin ja alaonttolaskimoakin piti kaventaa, koska se oli levinnyt sinne asti.
Hieman historiaa ennen sitä.
Työterveydenhoidossa asiaa hoidettiin kaksi vuotta tukisukilla (2004 - 2006), koska ainoa oire oli jalkojen ajoittainen turpoaminen ja tein istumatyötä (tietokoneella), joten se lienee helpoin diagnoosi - ja taitaa olla vielä melko yleinenkin em. työtä tekevien keskuudessa.
Lopetin työt ja "tavallisessa" terveyskeskuksessa (Rovaniemellä) lääkäri päätti teettää ultraäänitutkimuksen, koska munuaisarvoni olivat kohollaan (krea yms.).
Ultraäänilääkäri kysyi toimenpiteen jälkeen, että haluanko kuulla sekä hyvät että huonot uutiset - siitä se alkoi.
Noin kuukauden kuluttua kasvain leikattiin OYS:lla ja se todettiin syöväksi.
Nyt olen vielä tarkkailussa, mutta syöpä ei kuitenkaan levinnyt keuhkoihin (ainakaan vielä :-). Itse asiassa syöpäkudosta ei ole löytynyt enää (parempi koputaa puuta).
Lisämunuaissyöpä on (lääkärini mukaan) pahamaineinen ja olen onnellisempi kuin lottovoittaja kun olen selvinnyt tähän päivään asti.
Lääkehoito poisti jäljelle jääneen syvän rippeet alaonttolaskimosta ja lääkkeitä menee syövän estoon ja poistettujen elinten tuottamien hormoonien korvaamiseen (mm. kortisonia).
Elämä tuntui loppuvan, kun kuulin, että sisälläni on kasvain ja ennen kuin se todettiin syöväksi, oli kieltämättä aika paha olla, kun ei ollut tiedossa, onko se vain kasvain vai syöpä.
Onneksi perheeni (suurin apu) ja sukulaiset sekä ystävät ovat olleet tukenani koko ajan. Tuo tuki on tärkeää.
Toki sairauteni koetteli myös perhettäni - he elivät samassa epätietoisuudessa kuin minäkin.
Elämä ei lopu syövän löytymiseen ja siitä voi toipua kokonaan ja vaikka ei toipuisikaan, kannattaa iloita jokaisesta päivästä - kukaan ei tiedä, milloin, missä ja miten lähtee.
Nykyään elämä on jo helpottunut (ei kuitenkaan palautunut - se ei palaudu koskaan ennalleen), kun olemme päässeet näin pitkälle.
Toki aina magneettikuvauksen jälkeen jännittää syöpälääkärin tapaaminen, vaikka tiedän (en tiedä mistä?), että syöpä on ohi minun kohdalla.
Toivon hyvää hoitoa, luottamusta itseensä ja paranemiseensa sekä ripaus onnea kaikille syöpää sairastaville. Luja tahto vie läpi harmaan kivenkin - varsinkin kun sitä saa perheeltä.
Hieman historiaa ennen sitä.
Työterveydenhoidossa asiaa hoidettiin kaksi vuotta tukisukilla (2004 - 2006), koska ainoa oire oli jalkojen ajoittainen turpoaminen ja tein istumatyötä (tietokoneella), joten se lienee helpoin diagnoosi - ja taitaa olla vielä melko yleinenkin em. työtä tekevien keskuudessa.
Lopetin työt ja "tavallisessa" terveyskeskuksessa (Rovaniemellä) lääkäri päätti teettää ultraäänitutkimuksen, koska munuaisarvoni olivat kohollaan (krea yms.).
Ultraäänilääkäri kysyi toimenpiteen jälkeen, että haluanko kuulla sekä hyvät että huonot uutiset - siitä se alkoi.
Noin kuukauden kuluttua kasvain leikattiin OYS:lla ja se todettiin syöväksi.
Nyt olen vielä tarkkailussa, mutta syöpä ei kuitenkaan levinnyt keuhkoihin (ainakaan vielä :-). Itse asiassa syöpäkudosta ei ole löytynyt enää (parempi koputaa puuta).
Lisämunuaissyöpä on (lääkärini mukaan) pahamaineinen ja olen onnellisempi kuin lottovoittaja kun olen selvinnyt tähän päivään asti.
Lääkehoito poisti jäljelle jääneen syvän rippeet alaonttolaskimosta ja lääkkeitä menee syövän estoon ja poistettujen elinten tuottamien hormoonien korvaamiseen (mm. kortisonia).
Elämä tuntui loppuvan, kun kuulin, että sisälläni on kasvain ja ennen kuin se todettiin syöväksi, oli kieltämättä aika paha olla, kun ei ollut tiedossa, onko se vain kasvain vai syöpä.
Onneksi perheeni (suurin apu) ja sukulaiset sekä ystävät ovat olleet tukenani koko ajan. Tuo tuki on tärkeää.
Toki sairauteni koetteli myös perhettäni - he elivät samassa epätietoisuudessa kuin minäkin.
Elämä ei lopu syövän löytymiseen ja siitä voi toipua kokonaan ja vaikka ei toipuisikaan, kannattaa iloita jokaisesta päivästä - kukaan ei tiedä, milloin, missä ja miten lähtee.
Nykyään elämä on jo helpottunut (ei kuitenkaan palautunut - se ei palaudu koskaan ennalleen), kun olemme päässeet näin pitkälle.
Toki aina magneettikuvauksen jälkeen jännittää syöpälääkärin tapaaminen, vaikka tiedän (en tiedä mistä?), että syöpä on ohi minun kohdalla.
Toivon hyvää hoitoa, luottamusta itseensä ja paranemiseensa sekä ripaus onnea kaikille syöpää sairastaville. Luja tahto vie läpi harmaan kivenkin - varsinkin kun sitä saa perheeltä.
19.5.2009 klo 02:44:26
Ihme vauva
Heips,halusin jakaa teidän kanssa tämän mahtavan uutisen.Sairastin 6 vuotta sitten rintasyövän,reippaasti alle 30 vuotiaana.Sain niin kovat hoidot että hedelmällisyyskyky menisi mutta tauti saataisiin pois.Nyt kuuden vuoden jälkeen kävi ihme ja yhtenä päivänä tein raskaustestin kun etovaa oloa oli ollut jonkin aikaa ja testi olikin positiivinen=).Joten vaikka sanotaan ettei vauvoja enään tule,niitä voi silti vaan tulla=)
18.5.2009 klo 00:33:05
Ensikertaa täällä
Tutkimukset tehty ja odotan ylihuomista rinnan kokopoistoleikkausta ja kainalon tyhjennystä. Raskas loppuvuosi kaikkineen edessä, mutta aurinko paistaa, ilma on lämmin ja en edes muista koska olen ollutkaan näin elämännälkäinen ja elämäniloinen kuin olen nyt.Positiivinen ja reipas olo, toivottavasti se pysyy ja kantaa tulevien koitosten läpi!
16.5.2009 klo 10:02:42
pehmytkudoskasvain sarkooma
pojallani 17V. todettiin jalassa patti, sarkooma,pahanlaatuinen ja nopeasti etenevä tauti.Verenkierron mukana lähetti etäpesäkkeitä keuhkoon.sytostaatteja annettiin hoitoina,mutta ne eivät auttaneet. Tätä taistelua syöpää vastaan kesti lähes 8 kuukautta,Poikani kuoli 1,5 kuukautta sitten.Suren suuresti poikani menetystä.Antaisin kaikkeni jos olisin saanut pitää elämänhaluisen poikani luonani ja rakastaa häntä täällä meidän kanssa.Voimia teille kaikille jotka sairastatte syöpää,tiedän mitä sen sairauden kanssa tulee olemaan.
9.4.2009 klo 20:09:25
veljelläni on syöpä
mie oon nyt vuoden miettinyt että miksi ei kukaan tajua miten pahalta voi tuntua lähimmäisestä kun sa kuulla että se on levinnyt joi aivoihin.??? se on nimittäin niin että pitää elää täysil tämä elämä..
12.3.2009 klo 14:02:44
Haluatko kertoa tarinasi?
Hei!
Olisitko halukas kertomaan meille tarinasi tai jakamaan ajatuksiasi syövän sairastamisesta, hoidoista ja yleensä kaikesta siihen liittyvästä?
Olemme kaksi ammattikorkeakoulun kuvataiteenopiskelijaa tekemässä opinnäytetyötämme. Keräämme kertomuksia/ajatuksia syöpää sairastavilta ja heidän lähimmäisiltään opinnäytetyötämme varten.
Opinnäytetyömme koostuu kahdesta osasta. Ensimmäinen osa on maalaus, joka sijoitetaan Etelä-Karjalan keskussairaalan syöpätautienyksikköön ja toinen osa tulee olemaan installaatiotaideteos, jossa syvennämme teemaa ja haluaisimme tuoda kuuluville sairauden kanssa elävien tuntemuksia.
Sana on vapaa! Olisimme kiitollisia kaikenlaisista kirjoituksista, olivat ne sitten puolikkaita romaaneja tai vapaasti juoksevaa ajatuksen virtaa!
Voit lähettää ajatuksiasi meille osoitteeseen tuu.ha@hotmail.com
Kiitos jo etukäteen! :)
Tuulia Iso-Tryykäri ja Hannele Aho
Olisitko halukas kertomaan meille tarinasi tai jakamaan ajatuksiasi syövän sairastamisesta, hoidoista ja yleensä kaikesta siihen liittyvästä?
Olemme kaksi ammattikorkeakoulun kuvataiteenopiskelijaa tekemässä opinnäytetyötämme. Keräämme kertomuksia/ajatuksia syöpää sairastavilta ja heidän lähimmäisiltään opinnäytetyötämme varten.
Opinnäytetyömme koostuu kahdesta osasta. Ensimmäinen osa on maalaus, joka sijoitetaan Etelä-Karjalan keskussairaalan syöpätautienyksikköön ja toinen osa tulee olemaan installaatiotaideteos, jossa syvennämme teemaa ja haluaisimme tuoda kuuluville sairauden kanssa elävien tuntemuksia.
Sana on vapaa! Olisimme kiitollisia kaikenlaisista kirjoituksista, olivat ne sitten puolikkaita romaaneja tai vapaasti juoksevaa ajatuksen virtaa!
Voit lähettää ajatuksiasi meille osoitteeseen tuu.ha@hotmail.com
Kiitos jo etukäteen! :)
Tuulia Iso-Tryykäri ja Hannele Aho
25.2.2009 klo 10:21:25
Taakkaa kenties keventävä elämänasenne
Hei,
Olen miettinyt, mikä auttaisi vakavasti sairastuneita ja kuolevia, ja päätynyt uskomaan, että oikea terve elämänasenne, hyvin kauniiden tunteiden mukaan, ja suhde Jumalaan.
Ohessa käsitykseni tervehdyttävästä elämäntavasta tai pikemminkin elämänasenteesta vakavasti sairaille. Terveiden olisi lisättävä listaan urheilu ja mielekäs työ.
Toivottavasti tästä näkökulmasta on iloa kärsiville!
Yst. terveisin Hannele Tervola
Elämän keskus:
ELÄMÄN
LIEKKI
LUONTO:
PUUT, LINNUT, SÄÄ,...
KAUNIIT TUNTEET
MAAILMASTA
JA ELÄMÄ KAIKISSA
ASIOISSA NIIDEN MUKAAN
KAUNIIT TUNTEET
SOSIAALISISSA SUHTEISSA
JA ELÄMÄN NIIDEN MUKAAN
ÄLÄ KOSKAAN SANO
ÄLYLLISESTI "VAIN"
MISTÄÄN HYVÄSTÄ VAAN
TUNNE SEN ARVO TUNTEIN:
KÄDET, VÄRIAISTIMUKSET, SEURA,...
RUKOUKSEN JÄLKEINEN HERKKÄ TUNNELMALLINEN MIELENTILA,
SEN HERKKÄ KAIKENKATTAVA PAKOTTAMATON HUOMIO
JA ELÄMÄ SEN MUKAAN NIIN KUIN JUMALA ON
AIKOJEN ALUSSA TARKOITTANUT IHMISEN ELÄVÄN
JUMALA JA HENGELLISYYS
KAUNIIT IDEAALIT (YSTÄVYYS, RAKKAUS,
JÄLKIPOLVIEN KOHTALO, ELIÖKUNTA,...)
JA ELÄMÄ NIIDEN MUKAAN
OMISTAUDU OIKEALLE TERVEELLE ELÄMÄNTAVALLE
KOKO LOPPUELÄMÄSI AJAN JA VIELÄ
KUOLEMANJÄLKEISENKIN ELÄMÄN SUNNITELMIESI OSALTA!
Olen miettinyt, mikä auttaisi vakavasti sairastuneita ja kuolevia, ja päätynyt uskomaan, että oikea terve elämänasenne, hyvin kauniiden tunteiden mukaan, ja suhde Jumalaan.
Ohessa käsitykseni tervehdyttävästä elämäntavasta tai pikemminkin elämänasenteesta vakavasti sairaille. Terveiden olisi lisättävä listaan urheilu ja mielekäs työ.
Toivottavasti tästä näkökulmasta on iloa kärsiville!
Yst. terveisin Hannele Tervola
Elämän keskus:
ELÄMÄN
LIEKKI
LUONTO:
PUUT, LINNUT, SÄÄ,...
KAUNIIT TUNTEET
MAAILMASTA
JA ELÄMÄ KAIKISSA
ASIOISSA NIIDEN MUKAAN
KAUNIIT TUNTEET
SOSIAALISISSA SUHTEISSA
JA ELÄMÄN NIIDEN MUKAAN
ÄLÄ KOSKAAN SANO
ÄLYLLISESTI "VAIN"
MISTÄÄN HYVÄSTÄ VAAN
TUNNE SEN ARVO TUNTEIN:
KÄDET, VÄRIAISTIMUKSET, SEURA,...
RUKOUKSEN JÄLKEINEN HERKKÄ TUNNELMALLINEN MIELENTILA,
SEN HERKKÄ KAIKENKATTAVA PAKOTTAMATON HUOMIO
JA ELÄMÄ SEN MUKAAN NIIN KUIN JUMALA ON
AIKOJEN ALUSSA TARKOITTANUT IHMISEN ELÄVÄN
JUMALA JA HENGELLISYYS
KAUNIIT IDEAALIT (YSTÄVYYS, RAKKAUS,
JÄLKIPOLVIEN KOHTALO, ELIÖKUNTA,...)
JA ELÄMÄ NIIDEN MUKAAN
OMISTAUDU OIKEALLE TERVEELLE ELÄMÄNTAVALLE
KOKO LOPPUELÄMÄSI AJAN JA VIELÄ
KUOLEMANJÄLKEISENKIN ELÄMÄN SUNNITELMIESI OSALTA!
30.1.2009 klo 08:00:06
Kiitokset
Kiitokset koko Terhokodin henkilökunnalle vaimoni Tyyne Holpaisen saattohoidosta. Parempaa tuskin löytyy. Hänen tuskat ja kivut hoidettiin esimerkillisesti. Hän nukkui pois 8.1.2009 klo 7:25 rauhallinen ja leppoisa ilme kasvoilla.
Kiitoksia!
Kauno Holpainen
Kiitoksia!
Kauno Holpainen
25.1.2009 klo 12:56:58
Sinulle,teille joilla ei riitä kanttia kirjoittaa nimellään.
Mielestäni puhun asiaa, kun kerron nimeni ja annan toivoa niille, joilla on suu-kielisyöpä. Mutta te, jotka piiloudutte nimimerkin taakse piiloon - ei olisi varaa puhua höpöhöpöstä. Jos sinua se vaivaa, ole lukematta tai kirjoita nimelläsi. En kaipaa sääliäsi,olen vain tuonut asian esiin.
Suu-kielisyöpä lisääntyy koko ajan, siksi on aiheellista antaa toivoa niille jotka luulevat että syöpä on maailmanloppu. Aion ruveta tukihenkilöksi.
Olen iloinen, ettei syöpä ole levinnyt. Toivon voivani auttaa ihmisiä jotka eivät uskalla tulla esille kuin nimimerkeillä. Olen aktiivisesti osallistunut syöpätoimintaan. Olen saanut paljon kiitosta ihmisiltä, jotka eivät ole ennen uskaltaneet puhua asiasta.
Kiitoksia nimimerkille aiheeseen tarttumisesta,kerro vain reilusti nimesi!
Jos sääliä hakisin, en olisi kirjoittanut nimelläni. Kirjoita
kaikkea hyvää ja hyviä ajatuksia, muttei soopaa.
Olen paranemisestani iloinen,siksi annan vastauksia ja tuen vastaavia tapauksia.
Näitä ihmisiä on paljon,tukihenkilöitä vähän.Toivottavasti nimimerkki ymmärtää asian oikean laadun ja puhuu asiaa, eikä asian vierestä.
Juhani Antikainen, eläkeläinen, Kuopio
Suu-kielisyöpä lisääntyy koko ajan, siksi on aiheellista antaa toivoa niille jotka luulevat että syöpä on maailmanloppu. Aion ruveta tukihenkilöksi.
Olen iloinen, ettei syöpä ole levinnyt. Toivon voivani auttaa ihmisiä jotka eivät uskalla tulla esille kuin nimimerkeillä. Olen aktiivisesti osallistunut syöpätoimintaan. Olen saanut paljon kiitosta ihmisiltä, jotka eivät ole ennen uskaltaneet puhua asiasta.
Kiitoksia nimimerkille aiheeseen tarttumisesta,kerro vain reilusti nimesi!
Jos sääliä hakisin, en olisi kirjoittanut nimelläni. Kirjoita
kaikkea hyvää ja hyviä ajatuksia, muttei soopaa.
Olen paranemisestani iloinen,siksi annan vastauksia ja tuen vastaavia tapauksia.
Näitä ihmisiä on paljon,tukihenkilöitä vähän.Toivottavasti nimimerkki ymmärtää asian oikean laadun ja puhuu asiaa, eikä asian vierestä.
Juhani Antikainen, eläkeläinen, Kuopio
11.1.2009 klo 14:58:12
Hyvää Uutta Vuotta
Toiveikasta ja elämänuskoista vuotta 2009 kaikille syövän kanssa matkaaville.
Pidetään itsestämme huolta!
Pidetään itsestämme huolta!
11.1.2009 klo 12:36:38
Syöpä
Paljon voimia jokaiselle joka taostelee syöpää vastaan jonkun rinnalla tai kokee sen itse...Helliä halauksia ja lämpimiä ajatuksia!
